Rock-Suomen haastatteluista on tehty suurin osa, toistasataa kaikkiaan. Muutama historian kannalta täysin olennainen henkilö vielä odottaa kameran eteen pääsyään. Tällä hetkellä tiimi lyö kovaa vauhtia kasaan neljättä ja viidettä jaksoa, samaan aikaan yhtä jaksoa jo värimääritellään ja kuudennen jakson haastatteluita digitoidaan nauhalta järjestelmiin jatkokäsittelyä varten. Jokainen säätää omalla tahollaan, useaa asiaa tehdään yhtä aikaa, kiire on tolkuton. Perinteinen, materiaalin valtaisasta määrästä johtuva lievä epätoivo helpottuu, kun näkee, miten leikkauspöydällä syntyy valmista jälkeä.
Työhuoneessani oleva haastattelunauhojen rivistö on nimittäin aika vaikuttavan näköinen. Vähän lukuja: olen muutaman viime päivän aikana digitoinut nauhalta yhden jakson jatkokäsittelyä varten 14 haastattelua, jokainen kestoltaan vähintään tunnin mittainen. Varsinaisiin jaksoihin suodattuu monivaiheisen prosessin jälkeen murto-osa, jakson tarinan kannalta olennainen sisältö. Mutta tekemistämme haastatteluista ilmestyy Rock-Suomen nettisivuille sitten jossain vaiheessa suurempia kokonaisuuksia. Ei se kaikki kullanarvoinen ja mielenkiintoinen materiaali siis hukkaan joudu. Ehkä siihen palataan vielä vuosikymmenien jälkeenkin, näin ainakin haluaisin uskoa.
Tajusin muuten tänään Jonne Aaronin puolitoistatuntista sessiota digitoidessani, että onpa harvinaisen rehellisen oloinen ja aito jätkä. Negativen ominaisuus on kuulemma ”tamperelainen kömpelyys”. Jyrki69 taas totesi haastattelusessiomme aikana, että Negativessa on ”hellyttävää pikkukaupungin naiiviutta”, kaikella rakkaudella ja ilman ironian häivääkään. Jonne on myös artisti ja tähti, jonka taustalla on tähteyden kannalta olennainen tarina. Samalla itselleni alkoi konkretisoitua seuraavaksi leikkauspöydälle menevän jakson tarina, tai ainakin osa siitä. Sillä tarinat ovat tärkeitä.
