Ystävänpäivä lähestyy taas. Suomessa tämä on melko uusi ilmiö. Suomalaisessa ystävänpäivässä on toinenkin merkittävä ero amerikkalaiseen verrattuna. Nimittäin nimi. Valentine’s day suomennettaisiin jotakuinkin Amorin päiväksi – rakkautta ja romantiikkaa ja vaaleanpunaisia sydämiä. Rajatonta hempeyttä ja makean imelää mielistelyä.

Kaikki tämä on suomalaisuudelle vähän vieras käsite. Emme me sano ”mä rakastan sua” ystävämielessä. Sanomme: ”oot kiva”, ”oot just hyvä tyyppi”, ”tosi siisti jäbä” tai ”ihan ok”. Siksi en halunnut lähteä etsimään kirjoja, joissa olisi tällaista ällöttävää ylihempeyttä. Halusin kirjoja ystävyydestä. Silkasta ystävyydestä, sen puhtaudesta ja raikkaudesta.

Ensiksi mieleeni tuli vain kliseisiä esimerkkejä: L.M. Montgomeryn Anna-kirjat, Harry Potterit tai Veljeni Leijonamieli. Eikö nuorille ja aikuisille tarjota enää ystävyyttä, onko romantiikka täysin korvannut ystävän käsitteen? Kuitenkin ihmisillä tuppaa olemaan enemmän ystäviä kuin rakastettuja.

Tutkin valtaisaa kirjahyllyäni ja mieleni löi tyhjää. Eikö täällä tosiaan ole yhtään kirjaa, jossa vain ystävyys olisi pääsijalla? Mutta niitäkin löytyi.

Anna Mulle! (2004) on Irina Denezkinan esikoisnovellikokoelma. Denezkina on venäläinen nuortenkirjailija, joka on saavuttanut suurta suosiota niin Venäjällä kuin maailmallakin. Itse en tiennyt juuri mitään itänaapurimme nuorien arjesta, mutta nyt olen viisaampi. Novellikokoelmat eivät aina ole helppoja, mutta tässä kirjassa jaksojen lyhyys ei häiritse. Kantava teema – suorasukaisuus ja nuoruuden raikkaus puhaltaa läpi novellien. Ensimmäinen novelli kertoo tytöstä, joka rakastuu liian moneen ihmiseen ja jonka paras ystävä juoksee vain rikkaiden miesten perässä. Ystävykset vertailevat suhteitaan ja kahden tytön välinen ystävyys nousee mielestäni paljon tärkeämpään asemaan kuin romanttiset suhteet. Muissa novelleissa puhutaan enemmän rakkaudesta ja seksistä, mutta ensimmäinen novelli osuu kriteereihini.

Donna Tartin Jumalat juhlivat öisin (1993) on kirjailijan ensimmäinen – ja paras – kirja. Sen prologi on yksi kaikkien aikojen parhaista. Kirja alkaa lauseella: ”Lumi alkoi sulaa vuorilla ja Bunny oli ollut kuolleena monta viikkoa ennen kuin aloimme ymmärtää tilanteemme vakavuuden”.  Kirja kertoo yhdysvaltalaisesta collegesta, jossa pieni opiskelijoiden sisäpiiri joutuu murhaamaan yhden ystävistään. Tasapainoilu oikean ja väärän, ystävyyssuhteiden kehittyminen ja draamankaari on tehty täydelliseksi verkoksi, eikä siitä voi takerrella itseään irti. 

Poika raidallisessa pyjamassa (2006) on John Boynen romaani. Kirja kertoo saksalaisen upseerin pojasta Brunosta ja tämän ystävyydestä keskitysleirillä asuvaan samanikäiseen poikaan. Brunoa on varoitettu leirin ihmisistä, mutta aidan toisella puolella oleva poika pyjamassaan kiehtoo häntä kuitenkin. Ystävyys, jonka ei olisi pitänyt muodostua, muodostui silti.

Tietenkään ystävyys ei ole sidottu kirjallisuuteen. Satumaisia tarinoita ystävyydestä löytyy myös oikeasta elämästä. Hyvä esimerkki on japanilainen koira Hachiko. Sen isännän kuoltua koira palasi joka päivä seitsemän vuoden ajan odottamaan isäntäänsä juna-asemalle.

Hyvää ystävänpäivää, viettäkää se suklaan ja hyvien ystävien kanssa, kirjojen tai elokuvien tai perheen seurassa, miten nyt parhaaksi näette!

Helmi kirjoittaa Summerille ilmiöistä kirjojen ympärillä.