Gazpromin kaasuputki ja Finnairin lentoputki

Radion Ykkösaamussa perustuslakivaliokunnan puheenjohtaja Kimmo Sasi (kok.) ja varapuheenjohtaja Jacob Söderman (sd.) ottivat tänään yhteen presidentin valtaoikeuksista.

Södermanilla oli kiinnostavia näkökulmia, jotka aiempaa paremman selittävät presidentti Tarja Halosen ja demareiden mielipiteitä valtaoikeuskiistassa.

Näin Söderman sanoi Ykkösaamussa:

”Meidän poliittinen eliitti haluaa katkaista kansalta mahdollisuuden vaikuttaa presidentin kautta ulkopolitiikkaan. Ja kansa taas tukee voimakkaasti tätä vaalitapaa, koska se haluaa, että valitaan joku, joka varoittaa ulkopoliittisista vaaroista ja joku, joka vahtii puolueita. Sehän on aika huvittavaa, että (meillä) on hyvin porvarillinen maa ja valitaan demaripresidentti. Et siis kansa haluaisi pitää silmällä mitä tehdään. Tässä siis oikeastaan halutaan tukkia linjat, ottaa häneltä (presidentiltä) valta pois.”

Söderman myös kertoi, mitä nuo ulkopoliittiset vaarat ovat ja mikä hänen mukaansa on puolueiden ratkaiseva erimielisyys:

”Pidän tärkeänä, että Suomi ei alista pääsääntöisesti ulkopolitiikkaa EU:lle ja nimenomaan sitä (ulkopolitiikkaa suhteessa) tähän suureen Venäjään, joka on välillä hyvin arvaamaton; että Suomi säilyttää mahdollisuuden pitää omia ulkopoliittisia suhteita (Venäjään). Tää on kai se meidän todellinen suuri erimielisyys.”

Tiivistäen Södermanin ajatus kulkee jotenkin näin: Presidentillä pitää säilyttää valtaa ulkopolitiikassa, jotta hän voi vetää hätäjarrusta, jos hallitus tekee tyhmyyksiä Venäjän kanssa.

**

Vaalikoneessamme on kysymys Venäjän ja Saksan välille suunnitellusta maakaasuputkesta. Suomi hyväksyy putken rakentamisen, mutta yllättävän moni ehdokas on sitä vastaan.

Rakentamista vastustetaan eduskuntapuolueissa näin:

Vihreät 80%
Kokoomus 68%
PS 62%
Rkp 47%
Vas. 35%
KD 33%
Sdp 16 %
Keskusta 10 %
KAIKKI 43%

Voimakkainta vastustus on vihreissä, joiden ehdokkaat perustelevat mielipiteitään muun muassa näin:

Kasvi, Jyrki:
"Kallis ja turha hanke, jonka ainoa perustelu on Venäjän halu vähentää riippuvuuttaan entisistä alusmaistaan. Lisää myös turvallisuuspoliittista jännitettä Suomenlahdella."

Hautala, Heidi:
"Kaasuputki on hyvä esimerkki huonosta tavasta tehdä päätöksiä yhden suuren EU-maan, Saksan, ja Venäjän kesken."

Kokoomuslaiset putkiaktivistit kertovat vastustuksensa vaikuttimista esimerkiksi näin:

Vatanen, Ari:
"Kreml(ille) [---] energia on osa ulkopolitiikkaa ja he haluavat vain oman kätensä olevan EU:n ’happihanalla’. North Stream -putken kohdemaista Baltian maat, Puola ja Ruotsi näkevät, mitä on tapahtumassa ja vastustavat. Rva Halonen on ainoa, joka puolustaa North Stream -putkea, ja Suomi vaatii vain ympäristöselvityksiä. Sama asia, kuin jos mies katsoisi vain köyden turvallisuusluokitusta, mutta ei huomaisi, että se kulkee hänen kaulansa ympäri”

Pietikäinen, Sirpa:
”Ilman laajamittaista ympäristövaikutusten arviointia näin suurta ja potentiaalisesti Itämeren ympäristölle erittäin haitallista projektia ei saa lähteä toteuttamaan. Ympäristövaikutusten arviointi mitä todennäköisimmin johtaa siihen, ettei kaasuputkea voida rakentaa, sillä tätä ei voida toteuttaa Itämeren ympäristön kannalta kestävästi."

Vastustajien vastauksissa korostuvat ympäristönäkökohdat, mutta myös poliittiset motiivit pilkistävät. Ari Vatanen (kok.) näkee putkessa Venäjän valtapyrkimyksiä, Heidi Hautala (vihr.) kahden suurvallan tylyn suhtautumisen naapureihinsa ja Jyrki Kasvi (vihr.) viittaa Venäjän geopoliittisiin muutospyrkimyksiin.

Virallinen Suomi on tähdentänyt, että putken hyväksyttävyys riippuu vain ympäristövaikutuksista; Matti Vanhasen (kesk.) sanoin: ”Kaasuputki on aidosti ympäristökysymys, ei tahdon asia.”

**

On erittäin epätodennäköistä, että Suomi ryhtyisi aktiivisesti vastustamaan putken vetämistä. Mutta kuvitellaan silti, että hallitus jostain syystä asettuisi sitä vastaan. Mitä siitä seuraisi?

EU:ssa Suomen olisi varauduttava ainakin Saksan kielteisiin reaktioihin. Sama pätee Ranskaan, joka on niin ikään tulossa Gaz de Francen kautta putken osaomistajaksi.

Unionin suurmailla on ratkaiseva merkitys päätettäessä välittömästi Suomeen vaikuttavista asioista. Niitä ovat esimerkiksi talous-, maatalous- sekä energia- ja ilmastopolitiikka. Kuinka hyvin Suomea kuultaisiin tämän jälkeen esimerkiksi haettaessa erityiskohtelua energiaintensiiviselle teollisuudellemme?

Suurin merkitys putkella on Venäjälle. Putki on yksi Venäjän talouden valtasuonista. Venäjälle olisi aivan sama, millä perusteella Suomi torjuisi putken. Moskovassa ja Pietarissa Suomen päätös joka tapauksessa tulkittaisiin poliittiseksi liikkeeksi.

Suurvaltana Venäjä ei alistu tilanteen edessä, vaan se kostaa. Suomen ja Venäjän kauppasuhteet viilenevät välittömästi. Venäjällä toimivien suomalaisyritysten toiminta vaikeutuisi. Liikenne maiden välillä alkaa takkuilla entistä enemmän.

Jopa Finnair olisi helisemässä. Lentoyhtiön strategia ja menestyminen perustuu aivan ratkaisevasti Siperian ylilentolupiin. Niitä ei säännellä kansainvälisillä sopimuksilla, vaan ne ovat Venäjän poliittisen tahdon asia.

Aluksi ehkä huomattaisiin, että reittiselvitykset Venäjän yli viipyvät, minkä seurauksena Aasian-lennot alkavat myöhästellä. Jatkolennot Helsingistä menevät sekaisin, yhtiön maine alkaa kärsiä aikataulujen pettäessä, minkä vuoksi matkustajat siirtyvät kilpailijoille.

Melko pian yhtiön kannattavuus rapautuu. Venäjä voi puristaa ruuvia lisää ja katkaista lentoluvat kokonaan, vaikkapa vain siksi, että Finnairin koneet tekevät reikiä ilmakehään ja tuottavat liikaa haitallisia päästöjä Siperian ilmastolle.

Mielikuvitus asettaa rajat, mihin kaikkeen Suomen pitäisi varautua. Sen vuoksi on ilmeistä, että Suomi ei missään tilanteessa asetu vakavasti putken rakentamisen esteeksi. Se kävisi liian kalliiksi.