Me kaikki raideliikenteen ystävät muistamme vielä sen kultaisen ajan, kun junat eivät olleet pendolinoja eivätkä kaksikerroksisia muovihökötyksiä. Silloin junat kulkivat lähes aikataulussaan ja nälän yllättäessä junassa saattoi nauttia jopa ravitsevan lihapiirakan.

Nykyään ei juniin tai niiden ravintolavaunuihin voi luottaa, ja ehkä juuri tämän vuoksi kielenkäytössämme on viime vuosina yleistynyt värikäs ilmaus hyvin toimivista asioista. Fraasi toimii kuin junan vessa ilmaisee sellaista itsestään selvää mekaanista toimintavarmuutta, johon millään muulla sanonnalla on mahdoton yltää.

Vaativa nykyihminen on vaihtelunhaluinen ja nopeasti kyllästyvä veijari. Siksi muodit muuttuvat yhä nopeammin tyylisuunnasta toiseen. Jos ei pidä varaansa ja seuraa muodinoikkuja valppaasti, putoaa nykymuodin kärryiltä, mikä on noloa. Vaikka ollakseen muotia muoti tietenkin tarvitsee niitäkin, jotka eivät ole muodissa!

Syyskuun lopulla muodin erikoisasiantuntija Iltasanomien Plussa-liite raportoi huolestuttavan uutisen:

Luurangot kaappiin — muodokkaat naiset ovat nyt muotia

Jos luurangot pitää palauttaa kaappeihinsa, kaikki me, jotka olemme pitäneet omat ja perheemme salaisuudet avoimesti esillä ja kaikkien tuttujen ja kylänmiesten kommentoitavana, muutumme kertalaakista epämuodikkaiksi! Taas onkin muotia ja hienoa pitää luurangot kaapissa, olivat ne sitten henkilökohtainen ongelma, häveliäs sairaus tai harrastus, joka saa kirkkoherran kulmakarvat kohoamaan.

Meillä nykyisten sukupolvien sukankuluttajilla on haastava tehtävä mahtua maineikkaiden edellisten sukupolvien suurhahmojen suuriin saappaisiin, kun kuljemme heidän jalanjäljissään. Aina mahtuminen ei ole kitkatonta.

Tämän on huomattu myös Kotkassa, kun on tullut eteen löytää kaupunkiin uusi Saksan kunniakonsuli kohta väistyvän Hartmut Zimmermannin tilalle. Asia ajankohtaistui suurlähettiläs Schumacherin Kotkan vierailulla, ja Kymen Sanomat kirjoitti suurlähettilään haastattelun kuvatekstissä seuraavasti:

Kunniakonsuliksi Kotkaan etsitään henkilö, joka voisi täyttää edeltäjänsä suuret kengänjäljet.

Dramaattisuus on nykyaikaisen lehtimiehen tärkein työkalu. Vaikka lehtijuttu olisi miten asiantunteva, kukaan ei lue sitä, jos se ei ole dramaattinen. Itse asiassa dramaattisuus on lehtimiehelle tärkeämpää kuin asioiden tunteminen. Lukijat pitävät dramaattisista uutisista, mainostajat pitävät lukijoista ja lehden omistajat taas pitävät toimittajasta, josta lukijat pitävät.

Tämä on oivallettu myös hyvinkääläis-riihimäkeläisessä Aamupostissa, joka syyskuun lopulla kiteytti palomiesten taistelun eläkeikänsä alentamisen puolesta seuraavanlaiseen otsikkoon:

”Palomiesten tulitaistelu eläkeiän puolesta jatkuu".

Eipä käy julkimoita kateeksi. Nuo erikoislahjakkaat poikkeusihmiset nousevat tavallisen kansalaismassan yläpuolelle erityisten taitojensa ja lahjojensa ansiosta. Tästä he maksavat kalliin hinnan menettämällä yksityisyytensä sensaatiolehtien alati seuratessa näiden sympaattisten ihmisten elämää.

Pahinta julkimon elämässä ei kuitenkaan ole se, että valokuvaaja kyttää kaukoputkiobjektiivin kanssa makuuhuoneen ikkunaa. Pahinta on se, kun sensaatiolehteen painetaan juttu, jossa täysin yleissivistymätön toimittaja syyllistyy tökeröön fraasirikokseen!

Hiljattain ilmestynyt Seiska-lehti raportoi, että Lorenz Backman ja Nina Herala olivat istuneet samassa ravintolapöydässä. Uutista taustoittaneessa jutun ingressissä toimittaja innostui suomen kielen mahdollisuuksista kohtalokkain seurauksin, kas näin:

Eipä käy julkimoita kateeksi. Nuo erikoislahjakkaat poikkeusihmiset nousevat tavallisen kansalaismassan yläpuolelle erityisten taitojensa ja lahjojensa ansiosta. Tästä he maksavat kalliin hinnan menettämällä yksityisyytensä sensaatiolehtien alati seuratessa näiden sympaattisten ihmisten elämää.

Pahinta julkimon elämässä ei kuitenkaan ole se, että valokuvaaja kyttää kaukoputkiobjektiivin kanssa makuuhuoneen ikkunaa. Pahinta on se, kun sensaatiolehteen painetaan juttu, jossa täysin yleissivistymätön toimittaja syyllistyy tökeröön fraasirikokseen!

Hiljattain ilmestynyt Seiska-lehti raportoi, että Lorenz Backman ja Nina Herala olivat istuneet samassa ravintolapöydässä. Uutista taustoittaneessa jutun ingressissä toimittaja innostui suomen kielen mahdollisuuksista kohtalokkain seurauksin, kas näin:

Nuorekkaimmat meistä muistavat amerikkalaisen rocklaulaja Chuck Berryn kappaleen Reelin´ And Rockin´, jossa laulun päähenkilö vilkuilee tansseissa kelloaan kymmenen säkeistön ajan kunnes bändin johtaja ei enää suostu soittamaan. Jarkko Laine suomensi kappaleen Rauli Badding Somerjoelle nimellä Fiilaten ja höyläten, ja vaikka kelloon vilkuilu oli pysynyt mukana, rokkitanssiaiset oli muuttunut rakkauden työskentelyksi.

Puutöistä lainattu slangi-ilmaus fiilata ja höylätä lienee kummitellut mielessä myös Ruotuväki-lehden toimittajalla, kun hän on sommitellut otsikkoa juttuun, joka käsittelee sitä ihmeellistä asiaa, että tytötkin virittelevät — eli muoti-sanalla sanoen: tuunaavat - autojaan. Otsikko kuuluu näin:

Kielikuvat ovat mainio apuväline ikuisessa kamppailussamme yrittää kuvata tosiolevaisuutta kielen vajavaisin välinein. Mutta koska sana on säilää vahvempi, kielikuvienkin kanssa kannattaa olla yhtä varovainen kuin miekan käsittelyssä.

Tämä käy selväksi tämänkertaisen fraasirikoksemme yhteydessä. Ystävämme nimimerkki Nimetön on lukenut Mielenterveyden keskusliiton Käsikädessä lehteä ja löytänyt sieltä Eeva Vänskän artikkelin nimeltään Isyys edellyttää tahtomista. Juttu alkaa näillä sanoilla:

"Isyystutkija Jouko Huttunen Jyväskylän yliopistosta määrittelee isyyden kulttuuriseksi käsikirjoitukseksi, jolla on juurissa riippakiviä.”

Aristoteleen kantapään fraasirikospoliisi vie sinut aikamatkalle. Nimimerkki Kuuntelija Kuusamosta on lukenut kesällä saunaa lämmittäessään vanhoja sanomalehtiä ja ilahduttaa meitä ilmiantamalla tyylipuhtaan fraasirikoksen.

Tapahtumapaikka on Helsingin Sanomat, tapahtuma aika viime vuoden kesäkuu ja todennäköisin syin epäiltynä on Aatos Erkko. Lehti siteeraa Erkon haastattelua Ulkopolitiikka-lehdessä, jossa miehemme oli analysoinut maamme presidentin ulkopolitiikkaa aamukahvit seisauttavalla ilmauksella, kas näin:

Tarja Halonen on monta päätä edellä muita poliitikkoja.

Lehtijutun otsikolla on kaksi pääasiallista tehtävää. Ensimmäinen on välittää tietoa jutun tärkeimmästä sisällöstä. Toinen ja usein tärkeämpi lehtijutun otsikon tehtävä on tuottaa laatijalleen tyydytystä omasta vitsikkyydestään. Otsikonlaatijan vitsikkyyden sivutuotteena lukijalle syntyy sellainen olo, että hänen arvostelukykyään halveksitaan.

Elokuun lopulla Aamulehden etusivun laatijat ylsivät ainakin toiseen näistä tavoitteista. Jutulle, jossa kerrottiin, että tämän vuoden alkupuolella töissä oli 40 000 ihmistä enemmän kuin vuosi sitten, oli keksitty otsikoksi seuraavat kolme sanaa: