Ohjelma     Anna     Juha     Arkisto     Palaute     Etusivu    Annan päiväkirja
	Nimi: Anna. Äiti sanoo mua Pannupullaksi. Sellaisia ne äidit välillä on. Ikä: 24. Syntymäpäivä on mun mielestä aina iloinen tapahtuma, jota kannattaa juhlia kunnolla. Kotipaikka: Mun koti on Helsingissä, mutta olen kotoisin Järvenpäästä. Henkinen koti on tietysti omassa sydämessä. Oikeasti. Mitä muuta teet kuin juonnat Eläinystäviä? Ohjelman tekoon liitty kaikenlaista, joten työpäivät hurahtavat ohjelma valmistellessa. Muulloin mä lenkkeilen ja lepäilen. Lepäilyyn kuuluu mm. kokkailu, telkkarin ja leffojen katsominen ja elämäni ihmisten tapaaminen.
	Onko sinulla omia lemmikkejä? Mun äidin ja isin luona asuu australianpaimenkoira Nukka. Nuksu on aika kohelo, mutta myös todellinen prinsessa. Nuksua pitää jatkuvasti rapsutella ja paijailla. Olen oppinut Nukalta mm. sen, että jos haluaa jotain, niin se pitää myös kertoa. Nukka kertoo aina mitä se haluaa, ja yleensä myöskin saa sen. Mulla on myös ollut heppa, jonka nimi on Pelleh Poquito. Kun olin yksitoista, näin Pellen ylvään olemuksen talviauringon valossa. Ajattelin, että tosta tulee mun. Se oli tietysti vähän hassua, koska vielä en tiennyt hevosista kovinkaan paljon, olin noin 130 senttimetriä pitkä, ja hevonen johon ihastuin, oli säkäkorkeudeltaan muistaakseni 165 senttiä. Mutta olin sinnikäs ja opettelin hoitamaan hevosia ja ratsastamaan. Niin Pellestä sitten tuli ensin mun hoitohevonen, ja sitten kummitätini eli tallin omistaja vähän niin kuin antoi Pellen mulle. Nyt Pelleh viettää eläkepäiviä Porissa. Mulla oli tietysti kultahamstereita pienenä. Ensimmäisen nimi oli Hamsu, toisen nimi oli Hamsu Jr.2, ja kolmannen nimi oli Kumpsa. Hamsterit olivat ihania. Ensimmäinen Hamsu oli myös todella fiksu. Hamsterien kuolema oli tuskaisa paikka. Itkin monta päivää, mutta olen kuitenkin päässyt pikkuystävieni kuolemasta yli. Mikä eläin olisit ja miksi? No tietysti delfiini! Ehdottomasti. Rakastan merta. Ja delfiinithän ovat iloisia, fiksuja ja salaperäisiä. Ja ne tajuavat tätä elämää omalla tavallaan todella ihailtavasti. Ja osaavat uida. Mä en osaa uida kovin hyvin. Arasteletko jotain eläimiä? Kammoksun torakoita. Ne on ihan kamalan iljettäviä, ja toivon, ettei yksikään torakka ikinä tule mua kahta metriä lähemmäs. Mutta käärmeet on jänniä. Ne ovat pelottavia, mutta eivät mahdottomia. Kyllä niihin voi tutustua, mutta en ole vielä varma, kannattaako isoihin käärmeisiin tutustua. Ja sitten mun täytyy kyllä ottaa selvää siitä, miksi skorpioneja ja hämähäkkejä pidetään lemmikkeinä. Sitä mä en oikein ole vielä ymmärtänyt. Mieleen painunut sattumus eläinten kanssa? Hienoja eläinhetkiä on tietysti tosi paljon. Delfiinien tapaaminen oli supersiistiä. Ja kiitolaukka rakkaan hevosen kanssa kesäiltana kohti auringonlaskua on aika himmeä tapahtuma. Heppa menee kiitolaukassa tosi kovaa, ja vedet vaan lentävät kyytiläisen silmistä. Meillä oli tapana harrastaa Pellen kanssa aika paljon kiitolaukkailua. Onko sinulla aikaisempaa kokemusta tv-työn tekemisestä? Mut on voinut tavata telkkarissa jo aiemmin. Olin viime vuonna Zulu-ohjelmassa mukana. Olen opiskellut neljä vuotta tv-toimittajaksi, ja se onkin musta hauska ammatti. On kivaa myös juontaa ohjelmaa toimitustyön lisäksi. Millaista Eläinystävien tekeminen on tähän mennessä ollut? Jännittävää ja hauskaa. Mun työkaverit on humoristisia ja mukavia. Käärmeiden kohtaaminen oli eri hurjaa. Olimme käärmetanssija Lili Sariolan luona, ja siinä vaiheessa kun jättiläispyton Ryökäle astui kuvaan (käärme on melkein puoli metriä leveä, neljä metriä pitkä ja painaa 100 kiloa), sullouduimme äänittäjän kanssa olohuoneen nurkkaan kylmä hiki otsalla valuen. Millä tavalla olet "todellinen eläinten ystävä"? Todellisen eläinten ystävän minusta tekee rakkaus ja kiinnostus kaikkia eläimiä kohtaan. Vaikka mua vähän joku eläin pelottaisikin, niin voin silti tutustua siihen. Kuten käärmeisiin. Jokaiselle pikku elukalle on paikka mun sydämessä. Eläimille opetetaan usein "ihmismäisiä" tapoja, mutta olisiko ihmisillä jotakin opittavaa eläimiltä? Ihmisillä on eläimiltä aivan älyttömän paljon opittavaa. Jokainen eläinlaji on omanlaisensa. Mä vähän luulen, että eläinten kanssa tulee parhaiten toimeen siten, että opettelee tuntemaan sitä nimenomaista lajia ja sille tyypillistä käyttäytymistä. Silloin niitä ei pelkääkään, kun tuntee vähän niiden elämysmaailmaa ja käyttäytymistä. Niin kuin vaikka se, että ei käärme hyökkää, jos se ei tunne oloaan uhatuksi. Monet eläimet ovat myös hyvin viisaita, ja ymmärtävät sielunsa sopukoissa ehkä paljon enemmän kuin me ihmiset. Eläimiä kannattaa kuunnella. Keksi joku oma kysymys ja vastaa siihen. Mistä tykkäät, Anna? (Muusta kuin eläimistä?) Elämässä on mun mielestä tärkeää tehdä paljon sitä mistä tykkää. Tykkään pojista, eli on tärkeää olla poikien kanssa. Myös tyttöjen kanssa olo on mukavaa. Tykkään mun ystävistä ihan mieltsin paljon. Sitten tykkään musasta. Kuuntelen erilaisia musiikkeja tosi paljon. Hyvä ateria nostaa mun fiilikset taivaisiin asti. Tykkään lepäilystä ja urheilemisesta. Ja suihkussa olemisesta. Ja ulkomaanmatkoista. Ja suklaasta. Nastoja hetkiä Eläinystävien, siis mun ja Juhan ja elukoiden parissa! Annan päiväkirja >>