Iineksen Kaisu Havukumpu kävi tapaamassa
ja jututtamassa nuorisopsykoterapeutti Kiti Malmi-Lehmusvuorta.
- Mitä täällä terapiassa
tapahtuu?
- Jaah, kun sen voisikin sanoa lyhyesti, mutta ehkä ihan
oleellisin juttu on, että tutustuu itseensä. Yhdessä
terapeutin kanssa tutkitaan kaikkia mahdollisia hankalia asioita
ja omaa itseä. Se voi kuulostaa hassulta, että mitä
nyt itseensä tutustumaan, mutta sitä se oikeastaan
on; puhumalla, puhumisen kautta.
- Mistä täällä puhutaan?
- Nuoret hakeutuvat hoitoon hirveän monenlaisista syistä.
On syömiseen liittyviä vaikeuksia, voi olla kotona
vaikeuksia vanhempien kanssa, tai kaveriongelmia, masentuneisuutta,
univaikeuksia tai yksinäisyyttä…hirveän
monenlaisia asioita.
- Mistä potilaasi tulevat ja millaisia
he ovat?
- Sanotaan kahdestatoista vuodesta ylöspäin, loppuikärajaa
ei ole koska teen myös aikuisten kanssa töitä.
Koulujen kautta tulee potilaita, oppilashuollon kautta, terveydenhoitajien
ja joskus kavereiden kautta, kaverit tietää ja neuvoo.
Tai vanhemmat huolestuvat ja ottavat yhteyttä esimerkiksi
nuorten psykiatrisiin poliklinikoihin, joita on Espoossa, Helsingissä
ja Vantaalla.
Yleensä pitää tavata ensiksi lääkäri
ja saada lääkäriltä lausunto terapiaa varten.
Terapiasta sanoisin sen verran, että se terapiatyö
mitä mä teen on pitkäaikaista. Yleensä nuori
käy silloin kaksi kertaa viikossa ja useamman vuoden. Monelle
nuorelle se on aluksi kauhistus, että kauheata, kaksi tai
kolme vuotta. Mutta kun se lähtee käyntiin, niin siitä
on jo siinä terapian kuluessakin apua. Monta kertaa sitä
ihmetellään yhdessä, että apua, miten nopsaan
se vuosi tai kaksi - tai useampikin - on mennyt.
- Kaikilla ihmisillä on varmaa hyviä
ja huonoja aikoja, milloin on aiheellista tulla juttelemaan
terapeutin kanssa?
- Oikeastaan silloin kun huomaa, että jotkut asiat ovat
vaivanneet hirveän pitkään ja on semmoinen olo,
että niistä ei selviä itseksensä tai kavereiden
kanssa…eihän kaverit voi sillä tavalla auttaa,
koska ne on monta kertaa hirveen lähellä, tai tuntee
sut liian hyvin. Eikä kavereillekaan kehtaa kaikenlaisia
asioita kertoo. Silloin kun ongelmat ovat pidempään
jatkuneet ja vaikeuttavat sitä ihan tavallista arjen elämistä,
että ei oikein enää pärjää ja
on liian ahdistavaa tai vaikeata.
- Mitkä ovat masennuksen oireet ja voiko
siitä parantua?
- Tohon viimeiseen, että voiko parantua, niin varmasti
voi parantua! Sitä varmaan moni nuori miettii, koska silloin
kun on masentunut, on vaikeaa nähdä toivoa ja odottaa
tulevaisuutta. Masennuksen oireita voi olla monenlaisia: väsymys
- vaikka olisi nukkunut tarpeeksi, on hirveän väsynyt,
haluttomuus, ruokahaluttomuus, halu vetäytyä muiden
seurasta… Nuoruus on hirveän tärkeä ikä,
koska silloin nuorelle tapahtuu paljon muutoksia ihan fyysisestikin.
Nuoret kauhean usein ajattelevat, että kellään
muulla ei ole samanlaista, eivätkä sen takia kehtaa
niin paljon kavereiden kanssa puhua tai kertoa. Ne on kauhean
hämmentyneitä siitä mitä kaikkea itselle
tapahtuu ja mitkä on ne mietteet, moni voi hirveästi
hävetä niitä. Terapiassa sitten kun syntyy luottamus
terapeuttiin - koska viehän sekin aikansa - siellä
voi jakaa näitä ajatuksia, ja sitten kun niitä
saa sanoiksi puettua, niin ne tulevat ymmärrettävämmiksi.
Itseään on helpompi ymmärtää kun voi
puhua sellaisen ihmisen kanssa, joka ei rupea kauhistelemaan,
että: "Hirvee mitä sä ajattelet!" ja
"Ei noin voi!", koska hyvin hullutkin ajatukset voivat
liittyä nuoruuteen - ja tietysti myös aikuisuuteen,
ei sen puoleen. Nuoruutta sanotaan myös toiseksi mahdollisuudeksi,
mikä tarkoittaa sitä että, että silloin
voi käydä läpi lapsuudessa olleita juttuja ja
saada niihin toisenlaista ymmärrystä.
- Monet saattavat ajatella että, tuleeko
aina olemaan näin ahdistunut jos just tällä hetkellä
on ongelmia..
- Mmm… No ensimmäiset askeleet.. .tietysti se, että
uskaltaa lähteä selvittämään niitä
asioita, on tärkeää, koska ihan varmasti asiat
voivat muuttua. Moni ihmettelee esimerkiksi terapiassa sitä,
että miten puhumalla muka asiat voisivat korjaantua. Mulla
on hirveän pitkä kokemus kuitenkin - kohta kahdenkymmenen
vuoden - ja ihan selkeästi voin sanoa, että puhumalla
asioita voi selvitellä, koska silloin ne selkiävät
myös itselle jossain määrin. Ja kun toinen ihminen,
terapeutti, katsoo ulkopuolelta kuitenkin, hän pystyy näkemään
erilaisia vaihtoehtoja ja sitä kautta yhdessä löydetään
mahdollisesti ratkaisuja ja parempaa oloa
- Eli ei kannata pelätä et tulisi
leimatuksi loppuelämäkseen?
Ei, ei kannata missään nimessä! Tällä
hetkellähän näistä asioista puhutaan paljon
enemmän, että ehkä on helpompaa sitten hakeutua
saamaan apua. Minkä takia pitäisi yksin kantaa kaikkia
omilla harteillaan kun on ihmisiä jotka voi auttaa - tai
tukea.
- Miten voi hakea apua?
Koulun kautta, kouluterveydenhoitajan kautta, ja sitten on nämä
nuorisopoliklinikat ja sitten esimerkiksi tämä nuorisopsykoterapiasäätiö,
jonka koulutuksen mä olen käynyt aikoinani. Ja lääkärin
lähetteellä sitten voi hakeutua. Sitten on mielenterveystoimistot
ja perheneuvolat.
Kiitos haastattelusta, Kiti!
Takaisin ylös
