VIIKON IINES-AMMATTI: TANSSINOPETTAJA


Jillille tanssiminen on elämäntapa.

"Tanssiminen ei ole urheilua, se on taidetta", sanoo tanssinopettaja Jill Miller, joka on aina pitänyt liikkumisesta, mutta ei urheilusta. Tanssinopettajaksi ja koreografiksi haluaisi tulevaisuudessa myös Elena Ruuskanen, joka istahti hetkeksi Jillin kanssa teelle juttelemaan tanssinopettajan ammatista.


Elena pääsi seuraamaan Jillin opetustyötä.

Moni tyttö on varmasti haaveillut pienenä pääsevänsä kokeilemaan ihanaa vaaleanpunaista balettiasua ja varvastossuja, sekä liitelemään joutsenen lailla musiikin tahdissa. Jill kuitenkin kertoo, että hän ei koskaan varsinaisesti halunnut tanssitunneille, vaan hänen äitinsä vei hänet kokeilemaan tanssimista. Jill tanssi aluksi klassista balettia sekä jazzia ja noin 16-vuotiaana hän aloitti modernin tanssin.

Jill rakastui tanssimiseen puolivahingossa.


Jillin tarina ei ole niitä aivan tavallisimpia. Hän on kotoisin Amerikasta ja tuli Suomeen sattumien kautta 27 vuotta sitten suomalaisen vaihto-oppilaan kutsumana. Jill ihastui heti eksoottiseen maahamme sekä kieleemme ja päätti jäädä tänne. Hän oli vain vähän aikaisemmin lopettanut tanssiopinnot yliopistossa Amerikassa ja päättänyt alkaa matkustella sekä opiskella kieliä. Suomessa hänellä oli jo ystäväpiiri, joten päätös jäädä Suomeen oli oikeastaan helppo.


Suomesta löytyi uusi maailma, mutta tanssiharrastus säilyi.

Suomessa Jill pääsi Helsingin yliopistoon lukemaan suomea ja suomalaisugrilaisia kieliä. Hän jatkoi kuitenkin myös jazzin ja modernin tanssin treenaamista eräässä tanssikoulussa, josta hän sai myös töitä pidettyään yhden näytetunnin. Nyt Jill opettaa pääasiassa klassista balettia ja joogaa, mutta on opettanut myös jazzia ja modernia tanssia. Jill sanoo pitävänsä klassisen baletin opettamisesta, mutta tanssivansa itse mieluummin jazzia tai modernia tanssia. Tunteja Jillillä on noin 20 viikossa.


"Tanssi ei ole urheilua, se on taidetta."

Tanssijan ammatista haaveilevan ei välttämättä ole tarvinnut tanssia koko elämäänsä, mutta tanssi olisi kuitenkin hyvä aloittaa ennen 20-vuoden ikää. Lahjakas nuori, joka on aloittanut tanssin hieman vanhempana voi kehittyä ammattitasolle kovalla treenillä ja tahdolla. Oma motivaatio ratkaisee yllättävän paljon. On kuitenkin lajeja, kuten juuri Jillin opettama klassinen baletti, joita pitäisi treenata noin kymmenenvuotiaasta asti tullakseen ammattilaiseksi.

Tanssijaksi haluavan olisi hyvä käydä tutustumassa eri tanssikouluihin ja etsiä ensin yksi kiinnostava laji, jonka tanssimisesta nauttii. Vähitellen voi alkaa tanssia myös muita tanssilajeja. Kannattaa käydä testaamassa eri opettajien tunteja, koska opettaja on yllättävänkin tärkeä motivaation ylläpitäjä. On tärkeää, että pitää opettajastaan ja tämän opetustyylistä.


Yhteinen unelma: toinen vasta haaveilee siitä, toinen elää sitä jo.

Kun on edennyt jo pidemmälle, kannattaa harkita opiskelua ulkomailla. Jillin mukaan ulkomailla tanssituntien energia on aivan erilaista kuin Suomessa. Suomessa on myös toistaiseksi melko suppea valikoima tanssijan ammattiin valmistavia kouluja, minkä takia on hyvä käydä haistelemassa tuulia myös ulkomailla. Korkeakoulutasoista koulutusta saa Suomessa tällä hetkellä vain Teatterikorkeakoulun tanssitaiteen osastolla.