Suvi Koivun matkassa

Kello soi hyvissä ajoin. Minä inhoan kiirettä. Koiran kanssa pihalle ja sen jälkeen ehdottoman rauhallinen aamukahvi, ruisleipää ja aamulehti. Tavaraakin pitää pakata jonkin verran. Ensin on sovittuna haastis erääseen musiikkilehteen ja sen jälkeen illalla keikka. 

Kaunis päivä ja hyvä fiilis, ootan kovasti iltaa. Kroppa tuntuu olevan hyvin läsnä ja hereillä jo näin aamusta. Haukku takakonttiin ja nokka kohti Helsinkiä. Matkalla koira jää hoitoon ei tarvitse murehtia pitkäksi venyvästä päivästä.

Lehtihaastattelun jälkeen mulla on aikaa kävellä keskustan kaduilla, nätti päivä ja ihmisillä näyttäisi olevan kiire. Laukkujen kanssa pyörähdän yhteen keskustan monista naistenvaateliikkeistä ja onnekseni löydän oikeastaan heti etsimäni, mustan simppelin vähän svengaavan paidan. Illan esiintymisasu, check.

Keikkapaikan takahuone on alakerrassa, samassa kerroksessa pienen klubin kanssa. Ilokseni huomaan, että koko alakerta on aivan tyhjä ja suljettu asiakkailta. Minä seison salin keskellä hetken ja nuuhkin baarin tunkkaista ilmaa, hiljaista.

Kun loppubändi saapuu, kannetaan soittokamat alakertaan ja ryhdytään järjestelemään soittokamoja lavalle. Oikeastaan samointein, kun piuhat on kiinni päästään chekkaamaan ja soitetaan muutama biisi. 

Tuntuu siltä, että tänään kaikilla muillakin on hyvä päivä. Nälkä, syödään ja istahdetaan terassille. Illan biisilista on mietittynä valmiiksi.  

Keikka menee suunnitellusti, yleisöä on mukavasti ja ääni toimi.  Hyvä keikka. Mulla on vielä pitkä kotimatka eessä, joten aika nopsasti pakkaan tavarat ja lähden autoilemaan kohti kotia, koiraa ja Tamperetta. Kello on paljon kun mä vihdoin kurvaan kotipihaan. Uni tulee helposti.