Anne Flinkkilän ruokamuistoja

1. Kansakoulussa oli sellainen periaate, että tarjottu ruoka on syötävä. Kamalin ruoka oli perunapuuro, jota nieleskeltiin kyynelten maustamana. Meni aikuisikään asti ennen kuin mikään puuro maistui.

2. Vanhempani halusivat kasvattaa meistä maalaislapsista sivistyneitä ja veivät meitä kaupunkiin ravintolaan syömään. Nauravat nakit olivat jotakin käsittämättömän hyvää ja hienoa.

3. Asuimme Ranskassa ja ystäviä tuli kylään. Menimme illalliselle lähikiinalaiseen ja jälkeenpäin tarkistimme sanakirjasta mitä tuli syötyä. Sammakonreisiä ne olivat, vaikka ankaksi luulimme. Ei se pahaa ollut - silti.

4. Parasta sesonkiruokaa on suklaarasia lahjakirjan kanssa jouluaattona, kun kaikki muut ovat jo nukkumassa ja valveilla on vain minä, koira ja joulukuusi. Rauhan ja makean ihana liitto.

5. Kun vieraat lähtevät onnistuneiden ruokajuhlien jälkeen, siivoilen, tiskailen ja siemailen kuohuviiniä. Tunnen itseni hyväksi ihmiseksi.

Muut ruokamuistot