Arto Rastaan ruokamuistoja

1. Taivaallista ruokaa taivaan alla

Kultaisin ruokamuistoni liittyy Lapin hillaretkiin, joita sukuni miehet ja pojat tekivät vuosia sitten. Kalastelun jälkeen söimme Tenojoen varrella tikun päässä avotulella paistettua purotaimenta! – Suunnittelemme taas uutta retkeä!

2. Kaksijalkaisia narun nokassa

Bermundaan liittyy yksi parhaita kokemuksia. Olimme syömässä todella hienossa ravintolassa, mutta illan kruunasi ravintolan hovimestari, joka paloitteli kokonaisen linnun pöydän ääressä ja tarjoili sen lautaselle. Ei mikään ihme temppu sinänsä, mutta  tällä kertaa lintu roikkui narun varassa jaloista koukun nokassa, joten suoritusta voi kuvailla jopa häkellyttäväksi.

3. Mummon/äidin joulupöytä

Nämähän ovat nämä klassikot. Ei niitä koskaan unohda.

4. Samppanjaa ja äyriäisiä Arcachonissa

Joitakin vuosia sitten olin perinteisellä Ranskan reissullani Bordeauxissa. Lähdimme pienellä porukalla pitkin Ranskan rannikkoa kohti Arcachonia, jossa sijaitsevat suuren suuret hiekkadyynit. Paikka on kuuluisa mm. ostereista ja ehkäpä maailman parhaista äyriäisistä. Illastimme pienessä ravintolassa Atlantin rannalla, missä söin yhden elämäni huikeimmista aterioista.

Juuri merestä nostetut äyriäiset olivat jotain täysin ainutlaatuista. Tuoreus, tuoksu ja maku olivat juttuja, joita en koskaan unohda. Lisäksi aateloimme aterian Rosé-samppanjalla ja mikä parasta emme maksaneet omalla kortilla.

5. Muurinpohjalettuja Luttojoella

Tämä muisto liittyy Lappiin Luttojoen varrelle. Jokavuotisella reissullamme olimme perustaneet leirin aivan joen varteen. Illan hämärtyessä  sain tehtäväkseni paistaa elämäni ensimmäiset muurinpohjalehtut (olin juuri aloittanut ravintolakoulun).

Pappa oli tietysti mukana. Hän piti itseään jonkinmoisena lettukeisarina, joten sivusta katsominen oli hieman tuskallista. Onnistuin kuitenkin suoriutumaan tehtävästä suurin piirtein kohtuullisesti ja papan kommentti asiasta oli, että "Kyllä sinusta vielä kokki tulee". Nyttemmin tuo tokaisu on kulkenut suvussa jo jonkinlaisena vitsinä, mutta toisaalta oikeassahan hän siinäkin oli. Lapin luonnon rauha ja letut joen varrella mansikkahillolla. Mikäs sen parempaa.
 

Muut ruokamuistot
Kotikokit -sivuille