Mari Siukosen ruokamuistoja

1. Eksoottinen Karibian bbq-ilta 

Olin matkalla Yhdysvaltojen Neitsytsaarilla. Tutun tuttu, paikallinen ökyrikas halusi näyttää minulle ja matkakumppanilleni Karibian kuuluisimman bbq-paikan. Ajoimme hänen upealla pikakiiturillaan muutaman tunnin öisellä merellä, tähtiä oli joka puolella ja ilma lämmin. Saavuimme jollekin Hollannin omistamalle saarelle. Passitarkistuksen jälkeen marssimme "ravintolaan", joka oli hiekkarannalla.

Paikka oli upeasti valaistu. Paikallinen trubaduuri soitteli reggaeta kitaralla, bbq-buffetpöydät notkuivat ja lisää lihaa paistui grilleissä. Ihmiset söivät pöydissä ja osa loikoili riippumatoissa drinkki kädessä. Tunnelma oli ainutlaatuinen ja ruoka hyvää!

Eikä niissä drinkeissäkään mitään vikaa ollut!

2. Euroopan suurkaupungissa

Olin pari viikkoa Barcelonassa kahden ystäväni kanssa. Lomamme ikuisuusprojektiksi muodostui käynti Tibidabon huvipuistossa, joka sijaistee korkean kukkulan huipulla.

Halusimme mennä sinne illalla, jotta voisimme nähdä kaupungin valot jalkojemme juuressa. Kolme kertaa yritimme; milloin huvipuistoon johtava köysirata oli jo suljettu, milloin koko huvipuisto ei ollut auki. Kävimme turisti-infossakin hakemassa tarkkaa tietoa aukioloajoista, vaan eivät nekään pitäneet paikkansa. Kolmen turhan yrityksen seurauksena oli toistuva kaava. Joimme kannun reissun parasta sangriaa köysiradan lähtöpisteen viereisellä terassilla, joka sekin sijaitsi aika korkealla ja maisemat olivat sitä myöten upeat.

Sangrian jälkeen lähdimme aina kävelemään alas kohti metroasemaa ja ohitimme linnaa muistuttavan vanhan rakennuksen, josta oli tehty ravintola. Kolme kertaa paikkaa ihailtuamme päätimme, että palaamme paikalle viimeisenä iltana. Sinä iltana vedämme ykköset päälle emmekä edes yritä huvipuistoon!

Saavuimme ravintolaan ja tunsimme olevamme itsellemme vieraassa maailmassa; tunnelma oli ylhäinen ja hillitty ja pingviinipukuisia, äärimmäisen korrekteja, joskin ystävällisiä tarjoilijoita seisoi siellä täällä. Yksi heistä ohjasi meidät Siniseen saliin, upean vanhan takan viereen. Ravintolassa ei ollut mitään ruokalistaa; oli otettava menu, joka eteen kannettiin. Jokaiselle ruoalle oli myös suunniteltu juoma, joka tuli eteen pyytämättä.

Alkuun pöytään tuli cavaa ja tapaksia. Välisalaatin jälkeen kokki saapui esittelemään meille raa'an lampaankappaleen ja kysyi, kelpasiko se meille. Kukapa meistä olisi osannut moista arvioida, joten nyökyttelimme yhteistyöhaluisesti "si, si"... Samalla mietimme koko ajan, paljonko laskun loppusumma mahtaa olla.... Liha tuotiin pöytään tarjoiluastialla, jonka alla oli tulikuuma hiillos. En ole suuri lampaan ystävä, mutta tämä liha suli suuhun! Tunnelma oli muutenkin lähes suurrealistinen; tunsimme olevamme "aivan väärässä paikassa" ja samalla hienostuneesta ilmapiiristä ja kauniista salista ei voinut olla nauttimatta täysin rinnoin.

Jälkiruoan jälkeen olimme kaikki elämäämme tyytyväisiä ja hymyä kasvatti se, että laskua ei tarvinnut jakaa useammalle luottokortille...
Kun lähdimme pois, kukaan ei oikein muistanut, kuinka sokkeloisia käytäviä pitkin löytäisi ulos. Tarjoilijat huomasivat maalaisuutemme ja hillitysti vailla sanoja tai katsekontaktia osoittivat puoliksi salaa sormellaan oikeaan suuntaan. Hyvä niin, koska olimme vähällä marssia sisään saliin, jossa iso juhlakansa kantoi juuri esille syntymäpäiväkakkua.

3. Kreikan saaristo on ykkönen!

Parina kesänä olen kierrellyt Kyklaadeja ystäväpariskuntani kanssa. Kerran matkasimme yölautalla Santorinilta Sifnokselle ja nukuimme kaikki kolme.

Havahduimme laivan summeriin ja koska pysähdykset kestivät vain muutaman minuutin, keräsimme unen pöpperössä rinkkamme ja juoksimme ulos. Oli aamuyö ja säkkipimeää. Neuvottelimme itsellemme huoneen aivan sataman tuntumasta ja menimme jatkamaan unia. Aamulla ystäväpariskuntani lähti bussilla ylös kylään ja minä suuntasin rantakallioille ottamaan aurinkoa. Parin tunnin kuluttua toinen heistä soitti ja kehotti tulemaan kylään matkaoppaan kera. Osoittautui, että olimme hypänneet laivasta yhtä saarta liian aikaisin ja olimmekin pienellä Sikinoksen saarella; asukasluku pari sataa, lampaita huomattavasti enemmän, yksi kauppa, ei palveluita.... Mutta kaikesta huolimatta kokonaista kaksi tavernaa kylän ainoan kadun varrella!

Koska saari oli niin pieni, laivat eivät pysähtyneet sinne kuin pari kertaa viikossa. Tästä pysähdyksestä tulikin sitten useamman päivän syömäloma. Kylässä ei ollut muuta tekemistä kuin istua ruokapöydässä eikä siellä saanut rahaakaan kulumaan kuin ravintolalaskuun. Niinpä innostuimme tilaamaan suunnilleen kaikkea, mitä listalta löytyi. Lähes tulkoon lukematta osoittelimme listaa: "tuota, tuota, tuota, tuota -ja tuota ja tuota...". Ja tietysti suurin mahdollinen karahvi talon punaviiniä. Ne illat istuimme ruokapöydän ääressä todella pitkän kaavan mukaan, söimme vatsamme halki ja nautimme siitä, että missään ei näkynyt muita turisteja. Ikinä elämässäni en ole syönyt niin paljon kuin noiden päivien aikana!

4. Tukholma - entinen kotikaupunkini

Asuin seitsemän vuotta Tukholmassa ja sinne liittyy liuta todella rakkaita ruokamuistoja. Ravintoloiden määrä on valtava kaupungin kokoon nähden ja erityisesti kiersin etnisissä ravintoloissa; ykkössuosikki on joka korttelista löytyvä sushibaari, kakkossijalla loistava, herkullinen, raikas ja tuore vietnamilainen keittiö ja tasaisella kolmossijalla intialainen ruoka, simpukkaravintolat, autokorjaamoon rakennettu Lähi-idän ruokaa tarjoileva ravintola sekä kaikki thaimaalaiset ravintolat. Thai-paikoista paras on kitsch-tyyliin sisustettu paikka, jossa yksi pöytä on riksassa, yksi luolassa, yksi lattialla, keskellä virtaa joki, jossa ui oikeita kaloja ja sen yli vie pieniä kaarisiltoja.

Kaikki on tehty viimeisen päälle; jopa vessa hanat on päällystetty kookospähkinällä. Siinä ravintolassa tulee aina hyvälle tuulelle ja erityisesti olen viettänyt siellä unohtumattomia iltoja Suomesta vierailulle tulleiden kavereiden seurassa.

Elämäni parhaan thai-aterian olen kuitenkin syönyt tukholmalaisen ystäväni kotona. Hänellä oli kylässä thaimaalainen vieras, joka valmisti isolle porukalle käsittämättömän 15 ruokalajin illallisen! Makuelämyksiä riitti A:sta Ö:hön, hänen vaivannäkönsä oli ällistyttävää ja ilta oli yksi onnistuneimmista eikä vähiten ruoan vuoksi. Se jos mikä oli aitoa ja alkuperäistä thaimaalaista!

5. Studiokeittiöstä

Suuttuuko Arto, jos hänen ruokansa ei ole mukana "parhaiden ruokamuistojeni" -listalla? En uskalla ottaa riskiä, joten annan yhdeksi vastaukseksi kaiken, mitä mr Rastaan kipoissa ja kapoissa on valmistunut! Jos saan antaa palautetta sinulle Arto, niin joskus olisi kiva syödä enemmän kuin se sentti kertaa sentin palanen, jonka minulle lähetyksen loppupuolella leikkaat... Mutta katsojille tiedoksi; kehut ovat aina aitoja. Se mies tietää totisesti, kuinka tehdä hyvää ruokaa!

Muut ruokamuistot
Kotikokit -sivuille