Aikamatkalla Tatun ja Patun Suomessa 1970-luvulla

Aikamatkalla Tatun ja Patun Suomessa 1970-luvulla. Kuva: Aino Havukainen ja Sami

- 70-luku herättää lämpimiä visuaalisia muistoja. 80-luku oli paljon rumempaa mielestämme; siitä emme ole toipuneet vieläkään! uskoutuvat kirjailijat Aino Havukainen ja Sami Toivonen.

Pariskunnan hilpeissä tietopitoisissa Tatu ja Patu -kirjoissa on paljon mm. 70- ja 80-lukulaisia viittauksia.

- Olen syntynyt -68 ja Sami -71. Olemme ihan täysin 70-luvun lapsia. Oma elämänhistoria nivoutuu lastenkirjoihin välillä huomaamatta, välillä aivan tarkoituksella, sanoo Aino.

Ilmestyttyään vuonna 2007 Finlandia Junior -palkinnon voittanut Tatun ja Patun Suomi sisältää pikkutarkkaa aikakausitietoa Suomesta. Aikuinen löytää kirjoista oman lapsuutensa.

- 70-lukukin on niin osa meitä ja ihmisinä meitä muokannut; ei sitä voi kytkeä pois. Tietyt esineet ja asiat ja musiikki tuovat muistoja mieleen halusi tai ei, Aino ja Sami kiteyttävät. - Mutta mitä ihminen olisi ilman muistoja?

Entä mitä pariskunta lapsuudesta kaipaa?

- Tietyllä tapaa se oli kauhean vapaata aikaa, ei ollut kännyköitä eikä nettiä. Hirmuisen paljon keksittiin itse leikkejä ja oltiin paljon ulkona ja kavereiden kanssa. Oma luovuus kasvoi, kun valmista tarjontaa oli niin vähän.

Pariskunnan omassa kodissa 70-luku saa näkyä.

- Ainon vanha ruskea 70-luvun tyylinen Hellas-piano - kaikki varmaan muistavat millaisia ne ovat - on edelleen käytössä sekä paljon pikkuesineistöä, niin omaa vanhaa kuin kirppareilta ostettua, sanoo Sami.

1970-lukuanatomiaa Tatun ja Patun Suomi -kirjasta 

- Kuvan esineet on kaivettu omista muistoista ja eri lähteistä. Olemme aikojen saatossa keräilleet mm. vanhoja myyntikatalogeja 1950–70-luvuilta, niistä oli paljon iloa kirjaa tehdessä. Anttilan myyntikuvastot olivat kova juttu 70-luvulla, ja kaikilla oli samoja tavaroita kodeissaan. Meillä on kuvastoja aikamoinen pino. Niitä löytyy aina silloin tällöin kirpputoreilta.

Tatun ja Patun Suomi -kirjan 70-lukuanatomiaa. Kuva: Aino Havukainen ja Sami Toivonen ja YleKlikkaa kuva suuremmaksi

Aino ja Sami kertovat:

1. Kirjahylly on versio Ainon mummulan kirjahyllystä.

2. Ainon mummulla ja papalla oli "kupukello". Emme tiedä mikä sen oikea nimi on.

3. Taulukuvia leikattiin aikoinaan muistaaksemme Avotakka-lehdestä, ja niitä kehystettiin. Ainon tädin mökillä oli nämä seinällä. Näitä oli eri aiheisia.

4. Telkkariruudussa näkyy Kössi Kenguru, sitä seurattiin. Aino ei ohjelmasta erityisemmin pitänyt, mutta tuolloinhan katsottiin IHAN kaikki lastenohjelmat mitä vaan tuli, ja niitä tuli vähän. Parasta oli jouluaattoaamu, jolloin - välillä aika nihkeitäkin – itäeurooppalaisia animaatioita katsottiin silmä kovana. Rosvo Rudolf tuli lauantai- tai sunnuntaiaamuisin, ja se oli hieno - Jukka Virtanen lukijana. Professori Balthazar oli myös hyvä. Kova sana olivat myös Muppet Show ja Onnenpäivät.

5. Ainon äiti keräsi Arabian vuosilautasia.

6. Kuvassa oleva mies on aika lailla Samin isän näköinen. Hurriganesin levyjä Samin isä soitti paljon.

7. Jippo-lehteen sisältyy meillä molemmilla paljon tunteita. Lehti oli siihen aikaan jotakuinkin parasta, mitä olla saattoi. Lehdissä oli aina joku “tieteellinen” härveli tai taikavehje sekä pelejä ja sarjakuvia. Aino sai lehtiä Rauman Centrumista aina silloin tällöin. Samille on edelleen aika tiukka paikka, ettei hän koskaan saanut ainuttakaan uutta lehteä. Hän osteli lehtiä sitten antikvariaateista vähän vanhempana, mutta eihän niissä ollut enää sitä härveliä mukana! Jokin aika sitten Sami löysi antikvariaatista aivan käyttämättömän Jippo-lehden ja arvatenkin se piti saada. Sami varmaan ottaisi vieläkin innosta kiljuen avaamattomia Jippo-lehtiä. Kalkitos-siirtokuva-arkit olivat myös aika jees, niitä ei tuossa kirjan kuvassa olekaan.

8. Samin kotona oli tuon tyyppinen pöytä, ja sinne mahtui lapsena mönkimään sisälle.

9. Valkoinen paimentolaismatto oli todella suosittu. Siinä oli pitkät karvat, ja sitä oli vaikeaa pitää puhtaana. Ainon kotona oli tämä.

10. Ruskea sohva muistuttaa Ainon kotona ollutta ruskeaa samettikankaista sohvaa. Ainon kotona ollut versio oli kyllä paljon pehmeämpi ja upottavampi. Aino rakasti sohvaa, ja se olikin todella pitkään Ainon vanhemmilla käytössä. Sohvaa Aino kaipaa edelleen.

11. Ruskeat pallolamput ovat Ainon kotoa.

Aino Havukainen ja Sami Toivonen. Tatun ja Patun Suomi -kirjan 70-lukuanatomiaa. Kuva: Yle Tampere, Leena Peltokangas.


Sami Toivonen ja AIno Havukainen voittivat vuoden 2007 Finlandia Junior -palkinnon kirjallaan Tatun ja Patun Suomi. Kirjoja on myyty jo 21 maahan.




 
Paimentolaismattoja, pallolamppuja ja "kupukelloja". Mitä 70-luvun esinettä muistelet - tai mitä kaipaat? 

kommentit

'Kupukello' on nimeltään vuosikello. Nimi tulee siitä, että hyvänlaatuiset ja varsin kalliit sellaiset kävivät yhdellä vedolla vuoden päivät.
1970-luvun kodin vuosikello ei ollut sellainen hyvänlaatuinen, vaan surkea halpa kopio.

>Kitruk La, 2013-07-27 13:27

Kiitos kommentista - kiinnostavaa! t Ulla

>ullav Ma, 2013-08-05 10:56

lisää kommentti

linkit

uusimmat

Muualla Yle.fi:ssä