Rakkain astiani: japanilainen kahden kupillisen teekannu

Tokio, Koenjin kaupunginosa, 2007. Vanha nainen myy ulkona kojussaan keraamisia teekannuja, joista jokainen on aivan omanlaisensa, yksilöllinen ja persoonallinen.

Toimittaja ja Mimmit-yhtyeen laulaja-soittaja Hannamari Luukkanen ostaa itselleen juuri sen oikean, sympaattisimman. Japanin-kielen taito riittää hyvin kysymään hinnan ja tekemään kaupat.

- Olin etsinyt kannua jo tosi pitkään. Etsin jo edellisellä Japanin-reissullani 2004. Toiselle reissulle lähtiessä poikaystävä Jaakko vannotti minua löytämään kannun. Kriteerinä oli juuri tuo ”kaksi kupillista”.

Romanttista!

Kahden kupillisen harmaassa, sinikuvioisessa teekannussa oli mukana myös irrotettava siivilä ja kansi.

Kun Hannamari nostaa teekannun pöytään, huomaa, että teehetkiä on riittänyt. Kannu on käytössä tummunut, nokka kolahtanut kunnolla johonkin ja saanut ison loven - eikä kanttakaan näy missään.

- Kansi tippui ja rikkoutui niin pieniksi siruiksi, ettei sitä pystynyt liimaamaan. Säilytin kyllä murusiakin pitkään, selittää Hannamari ja silittelee kannua.

- Nokkakin kolahti sitten johonkin, mutta ei se ole mitenkään haitannut käyttöä!

Kahvia Hannamari ei ole koskaan juonut, ja vannoutuneen teenystävän lempitee on sekin japanilaista, vihreää senchaa.

- Suomesta ei hyvää senchaa helposti löydä. Laatuja on olemassa niin hirveän paljon. Mutta juuri oikeanlaista laatua löydän Japanista konserttireissuilla. Jos senchaa ei ole, juon mielelläni rooibosta, sitruunalla tai hunajalla maustettuna.

Astiat uinuvat meduusahyllyissä

Kaikki Hannamarin rakkaimmat esineet keittiössä ovat vanhoja tai muuten hyvin harkiten hankittuja.

- Äiti on ostanut kaikki ruokailuvälineet ja lautaset, itse olen hankkinut Japanista soija- ja sushiastioita, esittelee Hannamari puutaloyksiön pienen astiahyllyn sisältöä.

Lastenmusiikkia tekevän Hannamarin kotona astioillekin on tehty mukavat olot: osa on kätketty kirkkaansinisten kuivauskaappien ovien taakse, joihin on maalattu valkoisin pensselinvedoin meduusoja ja kampamaneetteja.

Kun Hannamari hankkii astioita itse, suuntaa hän kirpputoreille tai tehtaanmyymälöihin. Moni astia on tullut myös mummolta – joko omalta tai poikaystävän mummolta.

- Suhteeni käyttöastioihin on vahva ja lämmin: joka ikisen astian kohdalla muistan, keneltä se on saatu, kenen perintöä se on tai mikä tarina siihen liittyy.

Myös upouusia astioita pilkottaa hyllyssä sushilautasten välissä.

- Aika ihanat vihreät Marimekon Sukat makkaralla -juomalasit ja kaadin tulivat töiden mukana.

Ruokaa rääkkyläläisittäin, hyvässä seurassa

Hannamarin yksiössä järjestetään ruokajuhlia mielellään: eripariastioista syödään jättikattilallisen verran borssikeittoa tai kavereille paistetaan kasa herkullisia blinejä.

- Isä kalastaa Karjalassa, ja muikunmädin aikaan on meilläkin Helsingissä sitten blinikemut, hymyilee Rääkkylästä kotoisin oleva Hannamari.

Hannamari on oppinut selkeään ruokakulttuuriin pienestä pitäen. Kotitalousopettaja-äiti on esimerkiksi opastanut kattamaan pöydän aina huolella. Osittainen omavaraistalous oli lapsuudessa itsestäänselvyys, lapsuuden inhokeistaan sienistä Hannamari on oppinut pitämään vasta aikuisiällä.

Sienistä puheenollen. Hannamari lähettää pimenevästä illasta teekupposen ääreltä syysterveiset Rääkkylään.

- Jos nyt ihan sattumoisin vaan tulisin käymään haluaisin kyllä suppilovahverokeittoa, voissa paistettuja muikkuja ja karpalojäädykettä. Tiedän, että karpaloita on jo kerätty tälle vuodelle.

Mikä tekee jostain astiasta rakkaimman ja erityisen? Olotilan Rakkain astiani –jutuissa kuullaan tarinoita arkisten käyttöastioiden takaa.