Rakkain astiani: nuoren miehen musta Teema

Suunnittelija-muotoilija Jeremi Puranen nostelee pöytään mustia Teema-lautasia kotonaan Vantaalla.

- Olenhan vain tämmöinen karvainen mies, jolla on loppujen lopuksi hyvin suorasukainen maku, kaiken suhteen, selittää Puranen Teeman solahtamista omaan arvomaailmaan.

Puranen sai ensimmäiset Teema-astiansa lahjaksi sisaruksiltaan ammattiin valmistuttuaan, mustia isoja ruokalautasia sekä jälkiruokakulhoja. 25-vuotiaan miehen rakkaimmat astiat ovat jo kohta kuusikymppisiä - Kaj Franckin vuonna 1952 tuotantoon tullutta Teemaa, entistä Kiltaa.

Mustaa, geometrisiä perusmuotoja, simppeliä, ei mitään ylimääräistä.

- Sarja on miellyttävän yksinkertainen ja helppo kattaa kauniisti. Se sopii myös asunnon sisustukseen.

Puranen on äskettäin muuttanut yhteen avopuolisonsa kanssa, ja sisustaminen on vielä vähän vaiheessa. Kodin väreiksi on tarkoitus valita ainakin mustaa ja valkoista.

Ei mitään järkyttävää kukkaa tai lintua

Kaikkein kauhistuttavinta Jeremi Purasesta olisi omistaa astioita, joissa on mitä tahansa ylimääräistä, joka paljastuu ruoan alta. Esimerkiksi Arabian värikkään Paratiisin mainitseminen saa Purasen suorastaan pois tolaltaan.

- Kukkia! Lintuja! Eikä! Miksi sellaisia astioita yleensä tehdään? En halua nähdä lautasellani mitään yllätystä, touhottaa Puranen.

Teema-astioiden ohella kunnioitusta herättää saksalainen kirkkaanpunainen astiasarja, jonka keraamiset valtavankokoiset lautaset ovat tärkeitä.

- Niihin saa kerrankin grillissä paistetut herkut mahtumaan - ja kyyneleet silmiin, kun lautasta yrittää saada syötyä tyhjäksi. Tähän ei moni lautanen pysty, runoilee Puranen.

Pöytää kattaessaan Puranen valitsee Teemalle kaveriksi valkeat japanilaistyyliset, pitkät ja kapeat tarjoiluastiat, muodoiltaan Teemaa mukailevat.

- Näissä on ihan samanlainen kulma ja taitto kun Teemassa. Tähän löytyy myös nelikulmion muotoisia kuppeja, nämä tuovat mukavan kontrastin pöytään. Pöydässä näyttää hyvältä, vaikka tarjoilisit palanutta kanaa tai raakaa HK:n sinistä.

Ruokaan ja ruoanlaittoon Purasella on ronskeista puheistaan huolimatta hyvä ja lämmin suhde.

- Mummi ja ukki laittoivat aina tosi hyvää ruokaa. Siinä kului kermaa ja rasvaa.

Lapsuudenkodissa ruoat laittoi aina äiti.

- Meillä syötiin uunilohta, karjalanpaistia, tillilihaa, hernekeittoa ja kasvissosekeittoa – ja itse asiassa lähes aina näitä, joka viikko.

Nykyisin ulkona syöminen on Purasen ja avopuoliso Pinjan harrastus. Kotona ruokaa laitetaan lähinnä viikonloppuisin. Puranen valmistaa mielellään hyvää liharuokaa uunissa, marinoi lihat mieluiten itse ja tekee myös kastikkeet.

"Astiani eivät löydy kirpputorilta"

Purasen astiavalikoimat ovat maltillisen kokoiset. Kaupasta hankitaan uutta ajatuksen kanssa, kirpputorille Puranen ei astioiden perässä lähde lainkaan.

- En halua juoda jonkun vanhasta lasista, tämä asia nyt vaan on näin.

Ehkä kiinnostavinta Purasen keittiössä on, että mukeja ja kuppeja on hyvin vähän. Mies ei käytä kuumia juomia kuten kahvia tai teetä lainkaan.

Lapsuudenkodista Puraselle kelpaisivat kyllä myös käytetyt astiat.

- Esimerkiksi Kosmoksen retrous on niin ylitseampuva, että se on muuttunut vanhetessaan kamalasta mahtavaksi!

Puranen toivoo saavansa tämän ruskearaitaisen Arabian Kosmoksen perinnökseen vanhemmiltaan vielä joskus. 1960-70-luvuilla valmistettu astiasto on piirtynyt mieliin lapsuudenkodin astiahyllystä.

- Astiastoa on käytetty vain yhden kerran! Siitä syötiin ja juotiin isän ja äidin häitä 60-luvulla, sen jälkeen se on säilötty tarkasti kaappiin.

Mutta kuinka kenelläkään on varaa pitää astiastoa käyttämättömänä kaapissa?

- Äitini vanhemmilla oli aikoinaan Pieksämäellä kulta- ja kelloliike, sen myötä jotkut asiat ovat vain menneet näin. Astioihin kuten myös huonekaluihin on meillä aina sijoitettu. Äiti halusi säilöä muiston hääpäivästä astioihin.

Mikä tekee jostain astiasta rakkaimman ja erityisen? Olotilan Rakkain astiani –jutuissa kuullaan tarinoita arkisten käyttöastioiden takaa.