Dyykkaus on modernia aarteenetsintää – vinkkejä dyykkaamiseen

Dyykkaus on modernia aarteenetsintää – vinkkejä dyykkaamiseen.

Suvi-Tuuli teki ensimmäiset roskislöytönsä jo pienenä tyttönä, kun hän kantoi kotiin joensuulaiselta kierrätyspisteeltä leluja ja lehtiä. Sittemmin dyykkaus tuli vakituiseksi osaksi elämää Turussa - jonne hän lähettää kiitoksensa: siellä kun kierrätys on hoidettu erinomaisen hyvin ja löytöjä teki paljon.

Turussa myös syntyi perinne sunnuntaisille dyykkausreissuille yhdessä miehen kanssa. Reissuille lähdettiin seikkailumielellä herkkueväät ja koirat mukana. Nykyään Tampereella koiranpissatusreissuilla tulee kurkattua roskiin satunnaisemmin, mutta kuten Suvi-Tuuli sanoo:

- Vaikka voittaisimme lotossa, niin silti varmasti harrastaisimme aina dyykkaamista. Sen verran koukuttavaa touhua se on ja olo tulee levottomaksi, jos roskiksilla ei käy. Koskaan kun ei voi tietää, mitä löytöjä menettää, jos pönttöön ei kurkkaa. 

Suvi-Tuuli on löytänyt aarteita laidasta laitaan: vanhoja keittiöpyyhkeitä, vintagekenkiä, radion, muumimukeja, pelejä, kirjoja, matkalaukkuja, kahvipannuja, soittorasian, muun muassa.

Suvi-Tuulen ohjeet dyykkaaman mielivälle:

  • Dyykkaamaan on hyvä ottaa kaveri mukaan. Kun itse tonkii, toinen pitää kantta auki.
  • Roskiksia kannattaa lähestyä ja penkoa selkä suorassa hymy huulilla. Luimuilu aiheuttaa vain jo muutenkin epäluuloisissa kanssaeläjissä enemmän äkäistä tuijotusta.
  • Käteen kannattaa laittaa muoviset puutarhahanskat. Kädet eivät likaannu ja hanskat ovat hyvät mahdollisia teräviä yllätyksiä vastaan.
  • Pusseja ei tarvitse aukoa, vaan niitä tunnustellaan. Kovat sekä pehmeät (mahdollisesti vaatteita) pussit kannattaa avata.
  • Mustat, isot jätesäkit ovat lupaavia! Suursiivouksen jäljiltä tavaraa lentää usein roskiin.
  • Kannattaa selvittää milloin roskikset tyhjennetään.
  • Kuun vaihteet ovat oivallisia hetkiä dyykkaamiseen - silloin ihmiset usein muuttavat.
  • Metallin- ja lasinkierrätyspisteiltä tekee helposti hyviä löytöjä.


Reetta Arvila
vieraili Suvi-Tuulen ja hänen miehensä kotona, joka on varsinainen roskis- ja kirpputoriaarteiden aitta. Tokihan muutama roskalaatikko oli myös ratsattava, eikä kotiin lähdetty tälläkään kertaa tyhjin käsin

Yle Puheen Tästä elämästä -sarja tarjoaa vertaiskokemuksia elämän pieniin ja suuriin käänteisiin. Luvassa on sekä tietoa että tunnetta maanantaista perjantaihin aina klo 17.08.

 

kommentit

Viimeisen vuoden aikana olen dyykannut roskalavoilta: aitoja mattoja, kirjojen ensipainoksia, 1960-luvun lastenvaatteita,lipastoja, antiikkituoleja, ompelukoneen, Marimekon laukkuja, vanhoja Arabian astioita, naulakoita, lamppuja jne.jne.jne. Ihmisillä on aivan liikaa tavaraa, kun näin hyvää tavaraa voi heittää roskiin.

>Superdyykkari Pe, 2012-09-07 18:52

Miksi, oi miksi, ihmiset eivät kippaa muuttaessaan noita tavaroita johonkin keräykseen, kirpputorille, konttiin, mihin tahansa, missä ne pelastuvat?! Oikeasti tavoiteltua, harvinaista tavaraa, keräilyharvinaisuuksia, taideteoksia jne menee koko ajan roskiin. Minusta pitäisi olla sakkomaksu, jos käy ilmi, että on pantu ehjä tavara roskiin!!! Maapallo ei edes kestä kulutusta, mutta jos ostaa uutta eli vie luonnonvaroja, pitäisi vähin korvaus olla jättää vanha niiden käyttöön, jotka ymmärtävät niiden arvon. Siis viedä jonnekin, sama vaiva se on kuin viedä roskiin!

>Koti täynnä kerättyä Ma, 2012-10-01 14:21

olen vasta 10 olen dyykannut tv:n,pussin markkoja ,iittalanlaseja ,tietokoneen,radion,ruohonleikkureja ,rekkarin,digiboksin,jne.

>minä Ma, 2012-10-22 10:01

lisää kommentti

linkit

uusimmat

Muualla Yle.fi:ssä