Lapset ovat entistä tärkeämpiä kuluttajia perheessä

- Suurin osan lapsen vaikutuksesta perheen kulutukseen on epäsuoraa. Lasten takia halutaan asua tietyllä tavalla tai vaihtaa kenties autoa ja ruokaa pitää ostaa enemmän, sanoo perheiden taloudellista hyvinvointia viime vuosina tutkinut sosiologian professori Terhi-Anna Wilska Jyväskylän yliopistosta.

- Pikkulapsivaiheessa eniten rahaa menee lapsen varusteisiin, vaatteisiin sekä hoitoon. Kun lapsi saavuttaa kouluiän, rahanmeno tasaantuu. Kun lapsi on teini-ikäinen, harrastukset ja isommat hankinnat lisäävät taas perheen rahanmenoa.

Se, kuinka paljon lapseen rahallisesti satsataan, vaihtelee perheiden kesken hyvin paljon. Yleistrendinä voidaan sanoa, että lapset ovat entistä tärkeämpiä kuluttajia perheessä.

- Vanhemmat ajattelevat yleisesti, että kulutuksessa ja taloudellisissa asioissa mennään lasten ehdoilla.

Shoppailu on koko perheen harrastus

Tämän päivän perhe-elämää on hyvin kulutusorientoitunutta. Jo suurin osa perheiden vapaa-ajan toiminnasta on kuluttamista tavalla tai toisella.

Lapset ovat kiinnostuneita rahasta ja kuluttamisesta pienestä pitäen, ja vanhemmat kasvattavat lapsensa kuluttajaksi.

- Kuluttajaksi kasvaminen tapahtuu seuraamalla vanhempia: kuinka nämä käyttävät rahaa? Millä tavalla vanhemmat puhuvat siitä, mihin on varaa ja mihin ei ole varaa? sanoo Wilska

Perheiden rahankäytössä on monenlaisia ristiriitaisuuksia. Vanhemmat siirtävät lapsilleen suomalaisen yhteiskunnan vanhoja oppeja säästäväisyydestä, kuten että raha ei kasva puussa tai että hyvä kuluttaja on järkevä kuluttaja. Samalla aikuisen oma toiminta on kuitenkin entistä kulutuskeskeisempää.

- Perheiden tulisi miettiä omia kulutustapoja ja katsoa ovatko ne linjassa sen kanssa mitä lapselle opetetaan. Pitäisi löytää kultainen keskitie ja osata välttyä puheen ja toiminnan ristiriidalta.

Wilska toteaa, että on vaikea sanoa mikä on tarpeetonta kulutusta, sillä toisille tarpeeton on tarpeellista. Tärkeää olisi ostaa kestäviä tuotteita. Wilska toivoisi, että lapsille ostettaisiin sellaisia leluja, joilla on kiva leikkiä koko lapsuus.

- Edellisten sukupolvien lapsuudessa lelut saattoivat olla perintöjuttuja. Lasta tulisikin opettaa arvostamaan olemassa olevia lelujaan, että hän kiintyisi niihin mitä hänellä jo on. Tutkitustikin tiedetään, että vaikka lapselle ostaisi koko ajan uutta tavaraa, se ei tee häntä onnelliseksi, Wilska sanoo. 

Taloushuolet kuuluvat aikuisille

Wilskan mukaan ei ole oikein, että lapsi kantaa huolta perheensä taloudellisesta tilanteesta.

- Taloushuolet kuuluvat aikuisille. Lapsen toki pitäisi olla ikätasonsa mukaisesti tietoinen mitkä ovat perheen resurssit. Lapselle pitää antaa rehellinen kuva, mutta huolta ei ole järkevää tartuttaa lapseen. Mitä nuorempi lapsi on kyseessä, sen vahingollisempaa tämä on.

Taloustilanteen ahdistusta tulisi käsitellä vanhempien kesken tai yksinhuoltajavanhemman omien tukiverkkojensa kanssa.

- Lapselle pitäisi antaa sellainen kuva, että vaikka me olemme vähävaraisia, niin tässä yhteiskunnassa sen ei  tarvitse vaikuttaa sinun tulevaisuuteesi negatiivisesti, sanoo Wilska.

Budjetointi auttaa pitämään perheen talouden kurissa

Wilskan mukaan raha on ehkä liian suuressa merkityksessä perheen arjessa. Raha on yksi suurimmista pariskuntien välisistä riidanaiheista, varsinkin silloin kun sitä ei ole.

- Vanhempien kokemaa ahdistusta siitä, etteivät he pysty elättämään perhettä tai tyydyttämään lastensa tarpeita, ei saa kuitenkaan vähätellä.  Eikä ahdistusta saa lakaista puheen alle tyyliin ”raha ei tee onnelliseksi”, Wilska toteaa.

- Kyllä rahaa tarvitaan tietty määrä, että olisi onnellinen, laukoo Wilska.

Tietynlainen realismi ja budjetointi ja varojen mukaisesti eläminen ovat Wilskan mukaan ne keinot, joilla perheen talous saadaan pysymään tasapainossa.

- Jos perheen tulotaso on tietynlainen ja jos haluaisi kuluttaa enemmän, niin sitten täytyy löytää keinot nostaa sitä tulotasoa. Luotolla ja velaksi kuluttaminen ei ole mikään ratkaisu. Maalaisjärkeä kehiin, kehottaa Wilska.