Raha ja rakkaus

Mikä on rahan ja rakkauden todellinen syy-seuraussuhde? Lentääkö rakkaus ikkunasta, kun köyhyys astuu ovesta?

Väestöliiton perhekeskuksen johtaja Heli Vaaranen ei usko, että sanonta pitää paikkansa.

- Tiedän niitä, jotka on tavanneet työttöminä tai konkurssissa ja havainneet, että silloin heillä on todella aikaa parisuhteelle ja rakkaudelle. On aikaa keskittyä toisiinsa.

Rakkauteen käytetään rahaa eniten parisuhteen alussa. Seurusteluajan satsaukset romanttisiin tempauksiin tai hääjuhliin upotetut eurot vaihtuvat  vuosien saatossa arkiseen taloudenpitoon.

Viisas pari panee sivuun sen verran euroja, että lapsenvahtiin ja/tai elokuvalippuihin on varaa säännöllisesti. Investointi parisuhteen toimivuuteen on yleensä sangen kannattava.

Parinmuodostuksen alkuvaiheessa erilaisuus kiehtoo. Pidemmän päälle täysin vastakkaiset käyttäytymismallit voivat käydä rasittaviksi.
Säästäväisen ja tuhlarin suhde on usein koetuksella. Raha-asioissakin kannattaa tulla toista puoliväliin vastaan.

Miesten ja naisten työt

Brittiekonomisti Tim Harford soveltaa taloustiedettä arkeen kirjassaan Elämän logiikka (Nemo 2009). Kolmannessa luvussa Väheksytäänkö avioeroa? Harford esittelee perheen talousteorian Gary Beckerin mukaan. Siinä perinteisten sukupuoliroolien taustalla nähdään suhteellinen etu. Miehet eivät käy töissä siksi, että he olisivat siinä erityisen hyviä. He tuovat elannon perheelle siksi, että kotona heidän jälkensä olisi vielä kehnompaa.

Kun muualla sotien jälkeen vain mies kouluttautui, sai hyvän työn, eteni urallaan, toi kotiin kasvavia tilipusseja, niin Suomessa nainenkin jäi pysyvästi työelämään.

Meillä naisten työssäkäynti on pikemmin normi kuin poikkeus. Naisen taloudellinen itsenäisyys on merkittävä tekijä parisuhteen kestävyyden kannalta. Omillaan toimeen tuleva voi helpommin lähteä liitosta, joka ei toimi.

Suurin avioeron riski onkin pareilla, joissa vaimolla on merkittävästi miestä suuremmat tulot.

Naimisiin myöhemmin ja harvemmin

Parisuhteen muodot ovat muuttuneet. Tänään Suomessa avioidutaan aiempaa myöhemmin ja harvemmin. Neljässä vuosikymmenessä ensimmäistä kertaa avoituvien naisten keski-ikä on kohonnut noin 7 ja miesten noin 8 vuotta.

Avioliittoa harjoitellaan usein avoliitossa. Se on paljon löysempi liitto. Vain kymmenen prosenttia avoliitoista jatkuu yli kymmenen vuoden jälkeen.

Eronneisuus kasvoi voimakkaasti 80-luvun lopulla, kun eron saanti helpottui. Avioero on mahdollista joko puolen vuoden harkinta-ajan tai kahden vuoden erillään asumisen jälkeen. Nykyään noin puolet avioliitoista päättyy eroon.

Kunnes verottaja meidät erottaa

Valtio kannustaa pysymään kimpassa. Verottaja tukee molempien puolisoiden työssäkäyntiä kodin ulkopuolella.

Puolisoita on kohdeltu vuodesta 1976 asti itsenäisinä eri verovelvollisina. Vain eräiden vähennysten ja alijäämähyvityksen käsittelyssä on merkitystä sillä, määritelläänkö ihmiset puolisoiksi.

Kohta neljäkymmentä vuotta henkilökohtaiseen verotukseen siirtymisen jälkeen on alettu taas esittää toiveita yhteisverotuksesta. Vanhemmille halutaan mahdollisuuksia viettää enemmän aikaa lastensa kanssa.

Yhteisverotus vähentäisi taloudellista tehokkuutta. Siinä toisen puolison kannattaisi lisätä työpanostaan ja toisen vähentää.

Tämä olisi suoraan ristiriidassa työllisyystavoitteiden ja tasa-arvotavoitteiden kanssa.

Yhteisverotus vaikuttaisi aikaa myöten myös naisten kouluttautumiseen. Kun koulutuksesta saatava lisätuotto pienenisi, laskisi myös motivaatio kouluttautua.