Anoppi ja miniä – ikuisesti vaikea suhde?

Ritva Oksanen anoppina ja Minttu Mustakallio miniänä Orvokki Aution Pesärikon tv-filmatisoinnissa.

Parhaimmillaan anoppi voi olla miniälle kuin toinen äiti tai rakas ystävä, johon voi aina luottaa. Mutta silloin kun suhde ei toimi tai kaksi naista käy reviirisotaa, luvassa on merkitseviä katseita, repiviä riitoja ja vaivaantuneita sukulounaita.

Äidin kulta ja ei-toivottu miniä

Espanjalaissyntyinen Maria, 34, sai heti ensimmäisen kerran tulevan anoppinsa tavatessaan makua siitä, ettei hän kelpaa miniäehdokkaaksi.

– Anoppini piti minulle kahvikupin ääressä kolmannen asteen kuulustelun perhetaustastani, opinnoistani ja muista elämänvalinnoistani, vaikka veljeni oli mieheni hyvä ystävä jo ennen kuin me aloimme seurustella.

Ensitapaamisesta jäi Marialle outo olo, mutta anoppi osasi olla myös hurmaava seuranainen.

– Minä pidin hänestä aluksi. Olin nuori ja ihailin hänen tyyliään. Mutta vuosien aikana hänen jatkuva väheksyntänsä ja selän takana puhuminen saivat minut vihaamaan häntä.

Tilanne äityi ilmiriidaksi ennen häitä.

– Anoppini sanoi, ettei hän anna meille lupaa mennä naimisiin ja kieltäytyi tulemasta häihin. Lopulta mieheni kiristi hänet paikalle uhkaamalla muuten pyytää tämän siskoa kävelemään kanssaan alttarille. Häiden jälkeen en puhunut anoppini kanssa vuoteen.

Maria oli ei-toivottu vieras myös anopin kotona, kunnes poika ilmoitti äidilleen, ettei häntäkään tarvitse odottaa vierailulle ilman vaimoa.

Anoppi jatkoi kontrollointiaan, mutta hienovaraisemmin. Perhetapaamisten yhteydessä hän saattoi muun muassa peruuttaa poikansa ja miniänsä hotellivarauksen saadakseen heidät yöpymään valitsemaansa paikkaan.

– Luulen, että isoin syy siihen, että hän suhtautui niin vihamielisesti minuun, oli se, että minä vein äidin pojan kotoa. Hänen pojalleen kukaan ei olisi ollut tarpeeksi hyvä.

Nykyään Marian ja hänen anoppinsa välit ovat päällisin puolin normaalit, mutta loukkaukset eivät unohdu eikä Maria tunne oloaan rennoksi anopin läsnäollessa. Aitoa luottamusta ei ole.

– Kun saimme lapsen, anoppini alkoi yhteistyöhaluisemmaksi.  Hän tajusi, että lapsellamme on jo yksi isoäiti, ja jos ei opi käyttäytymään, on ulkona kuvioista.

Kylmää kättä

Nelikymppisen Sadun suhde anopin kanssa tulehtui lasten myötä. Suhteen alussa kaikki sujui hyvin, koska tapaamiset olivat muodollisia ja harvoja.

– Välimatka oli pitkä, joten emme tavanneet usein emmekä taistelleet toistemme reviiristä. Kun tutustuimme paremmin, tuli tunne siitä, että toinen ei ole samantyyppinen ihminen eikä jaa samoja arvoja, vaikka suu puhuu toista. Nykyään ajattelen usein, että anoppini teeskentelee koko ajan.

Satu ja hänen miehensä saivat lapsia nopeasti. Anopin ja miniän suhde alkoi natista liitoksissaan kunnolla, kun anopista tuli myös mummo.

– Anoppini on ylpeä isoäiti turuilla ja toreilla, mutta arkipäivässä kaikki on vaikeaa. Lasten kanssa edes silloin tällöin oleminen on hänelle iso uhraus, joka vaatii kiitosta. Anoppini ei tee ikinä itse aloitetta, mutta silti loukkaantuu, jos me emme pidä yhteyttä häneen. Yhteisiin tilaisuuksiin hän tulee mieluummin valmiille ja odottaa, että kaikki huomioivat häntä.

Anopin itsekäs suhtautuminen loukkaa Satua, joka on tottunut siihen, että perheessä vedetään yhtä köyttä.

– Haluaisin anopikseni aidon ihmisen, johon voisin luottaa ja tietää, että hän haluaa aidosti meille hyvää eikä hänellä ei ole aina oma lehmä ojassa. Ja lapsille sellaisen mummon, joka haluaa oikeasti tutustua heihin eikä vain päteä jälkikasvunsa etevyydellä.

Sadusta on jo pitkään tuntunut, että anopin lämpö ja välittäminen on teeskentelyä. Perheen yhteiset juhlat ja vierailut ovat välillä vaikeita. Satunnaisia purkauksia lukuun ottamatta kumpikaan ei kuitenkaan tahdo katkaista välejä kokonaan.

– Teeskentelemme molemmat puolillamme ja yritämme nieleskellä yhteisissä tilaisuuksissa.

Joulu on perhejuhla – myös anopille?

Joulun pyhinä kiristellään monessa perheessä hampaita pakollisten sukulaisvierailujen vuoksi. Voiko puolisolle sanoa suoraan inhoavansa tämän äitiä?

– Voiko kertoa vai ei riippuu varmaan parisuhteen laadusta. Siinä puhutaan kuitenkin toisen äidistä, ja itse en sietäisi pahaa puhetta omasta äidistäni. Mutta vaikka en sanoisi anopistani sanaakaan, mieheni näkee vaivalloisuuden väleissämme, Satu pohtii.

Maria ei välittäisi vierailla anoppinsa luona jouluna, mutta tekee sen siitä huolimatta miehensä vuoksi. Nykyään tapaamiset sujuvat jo helpommin, sillä molemmat tekevät parhaansa kahden muun rakastamansa ihmisen vuoksi.

– Luulen, että mieheni ei täysin ymmärrä kuinka syvä ristiriita välillämme on ollut ja kuinka paljon hänen äitinsä on minua loukannut. Hän on vain tyytyväinen, että pystymme kaikki istumaan saman pöydän ääressä nykyään.

Miten rikkinäinen suhde anoppiin paikataan? Sitä Satu ei tiedä.

 – Kaksi voimakastahtoista naista on aikamoinen yhdistelmä. Ehkä anopissani on myös liikaa tuttuja piirteitä, väliltämme puuttuu vieraskoreus.

Oma äiti on Sadulle turvallinen maaperä: hänen kanssaan voi ottaa välillä yhteen ja silti tietää, että suhde on luja ja varma. Anopin kanssa tilanne on toinen, kun keskinäistä luottamusta ei ole.

Yhteenotoista huolimatta Satu pitää kuitenkin anoppia tärkeänä ihmisenä perheensä elämässä.

– Hänellä on perheessämme monta virkaa. Hän on paitsi mieheni äiti myös lastemme mummo ja lähisukulainen, ja siksi me molemmat yritämme parastamme tänäkin jouluna.

P.S. Tämän jutun haastateltavien nimet on vaihdettu jonkinlaisen joulurauhan säilymiseksi.
Terveisin Linda

Onko sinulla ihana anoppi? Entä anopit – minkälaisia ovat teidän miniänne?