Hidastakaa, hyvät ihmiset!

Hidasta elämää -nettisivuston motto on: Olet jo perillä. Sivusto puhuu rauhallisemman elämäntahdin puolesta. Ei egon vaatimusten perässä juoksemista. Ja mitä se ego sitten vaatii? Sen tarpeet eivät koskaan tunnu tyydyttyvän. Se haluaa omistaa enemmän, menestyä, onnistua, saavuttaa, kurkotella, pinnistellä, saada saada saada. Sivuston ydinviesti lukijoilleen on: entä jos kaikki mitä tarvitset, onkin jo sinussa itsessäsi? Jos kääntyisitkin katsomaan itseäsi ja kysymään, mitä sinulle kuuluu, sen sijaan että juoksisit tavoitteiden perässä. Tavoitteiden, jotka ovat syntyneet siitä, että vertailet itseäsi ja elämääsi muihin.

Mutta on Sanna Wikströmkin juossut niiden tavoitteiden perässä, ja lujaa. Vielä kolme neljä vuotta sitten Sanna paahtoi pitkää päivää mediayhtiössä. Oli hienoa menestyä, mutta hintana oli väsynyt ja uupunut olo. Kun hän iltakahdeksalta kurvasi kotiin, vilkaisu pihan marjapensaisiin suretti. Niin paljon arvokkaita marjoja jäi poimimatta, kun ei vaan jaksanut.

Sitten tuli vauva. Joka valvotti. Koko äitiysloman. Kun Sanna raahautui takaisin töihin, toimitusjohtajalla oli hänelle iloinen uutinen: hän tarjosi ylennystä liiketoiminnan johtajaksi. Raataminen oli kannattanut, palkinto oli edessä. Paitsi ettei Sanna halunnut sitä. Hän ei nähnytkään sitä enää palkintona, vaan vaatimuksena, johon hän ei jaksanut univelkojensa kanssa vastata.

–Tajusin, etten olisi selvinnyt hengissä uudesta työstä. Oli pakko sanoa ylennykselle ei. Siinä hetkessä tajusin, että minun on tehtävä ratkaisu, etten sairastuisi, Sanna kertoo.

Ratkaisu yllätti pomon. Sanna lähti koko firmasta.

–Tiesin, että osaan suomen kielen maisterina monenlaisia asioita. Miksi en siis tekisi niitä niin, että voisin pitää langat omissa käsissäni ja päättää itse, mitä teen ja missä tahdissa? Yrittäjyys oli minulle selvä ratkaisu.

Huolettomuuden opettelua

Nyt Sanna saa elantonsa pienistä puroista kirjoittamisen alalta. Hän muun muassa tarjoaa kirjoittamiskoulutusta, kirjoittaa kolumneja ja pitää luentoja hidastamisesta. Töitä hän tekee pääasiassa kotoa käsin.

–Olen rytmittänyt elämäni niin, että minun ei ole pakko tehdä jotain työtehtävää heti ja nyt, vaan voin valita sen tehtävän, mikä kulloinkin tuntuu hyvältä. Minulle riittää, että teen yhden asian päivässä. Olen onnistunut, jos teen sen asian hyvällä fiiliksellä. Ennen piti hammasta purren mennä palaveriin ja tehdä montaa asiaa yhtäaikaa. Olen opetellut huolettomuutta. Jos alkaisin stressata toimeentulosta, siitä ei tulisi loppua. Aina niitä töitä tulee eteen.

Toki taloudellinen puoli oli muutoksessa otettava huomioon.

–Meillä se tarkoitti sitä, että muutimme Helsingin Käpylästä Riihimäelle. Näin saimme asuntolainan pienemmäksi ja kiinteät kulut kuriin. Kuluttamisemme on minimissä. Ostamme lähes kaiken käytettynä ja ompelen itse paljon vaatteita. Omasta pihastamme saamme ruokaa ja talon lämmitys vaihdettiin öljystä maalämpöön. Mies tekee kolme päivää viikosta etätöitä kotona, jolloin aikaa ja rahaa ei mene työmatkoihin, Sanna luettelee.

Riittävästi on tarpeeksi

Sanna uskoo, että koko kolmikymppisten sukupolvi on herännyt miettimään uudenlaista suhtautumista työhön. Omista vanhemmista on nähty, mitä tapahtuu, kun työ ja rahan perässä juokseminen nielaisee koko elämän. Sannan oma yritys ei perustu kasvun tavoittelemiseen, vaan tarkoitus on tehdä vain sen verran töitä, että kiinteät kulut saa maksettua ja että elämässä pysyy mielekäs rytmi. Ei Sanna toki yritä estääkään yrityksensä kasvamista, mutta ensisijaisena arvona on kuitenkin pitää elämisen rytmi rauhallisena ja stressittömänä.

Parasta Sannan mielestä on, että hän saa tehdä nyt työtä oman arvomaailmansa mukaisesti.

–Bisnesmaailmassa mennään ”minä” edellä. Se on raha- ja egokeskeistä elämää. Ei se tee hyvää ihmiselle. Minä olen nähnyt ihmisten arvokkuuden uudessa valossa. Ympärilläni on ihania ihmisiä. Olen oppinut, että jos annan jollekulle jotain, se ei välttämättä tule heti takaisin, mutta jotain kautta varmasti myöhemmin. Hyvä kiertää. Luotan elämään.

Ennen mikään ei koskaan tuntunut tulevan valmiiksi, mutta nyt Sanna osaa nauttia työnsä tuloksista.

–Voin fiilistellä, että olipa antoisa koulutuspäivä. Meihin on iskostettu syvälle ajatus siitä, että pitäisi aina tavoitella jotain. Ei ole ihan helppo pyristellä eroon tuosta sisäisestä vaatimuksesta, mutta pikku hiljaa voi opetella tasapainoilemaan sen ajatuksen kanssa, että voi tehdä muutakin kuin töitä.

Vaikkapa nauttia kiireettömän lounaan tyttären kanssa, kunnostaa vanhaa huonekalua, ommella kirpputorivaatteesta uutta versiota, kuopsutella pihamaata tai tavata ystäviä.

Apua uuvutukseen!

Luovan alan ihmisen on kenties keskimääräistä helpompi työllistää itsensä yrittäjänä ja pitää elämä leppoisana. Mutta entä jos ei voi irrottautua palkkatyöstään, mutta haluaisi silti uutta tasapainoa elämäänsä? Sanna antaa kolme ohjetta:

1. Kun jokin asia stressaa kovasti, mene niin isoon mittakaavaan, että stressinaiheesi alkaa näyttää pieneltä. Kun katsot avaruudesta käsin itseäsi, näytät pieneltä ja stressinaiheesi vielä pienemmältä. Tai jos mietit itseäsi mummona kiikkustuolissa ja katsot sieltä käsin nykyistä elämääsi: muuttuvatko asioiden mittasuhteet?

2. Tee yhtä asiaa kerrallaan ja keskity vain siihen. Luota valintaasi: juuri tämä asia on nyt tärkeintä. Teet työsi nopeammin, kun keskityt.

3. Ala meditoida. Meditointi nimittäin auttaa kyvyssä palauttaa mieli tähän hetkeen. Läsnäolo tässä hetkessä ei ymmärrä stressiä. Ajatukset ovat niitä, jotka aiheuttavat stressiä. Ajatuksista syntyy jokin tarve ja tuo tarve alkaa vaikuttaa olotilaasi. Tämä hetki on elämää, se ei ole tapa saavuttaa jotain tulevaisuudessa. Mennyt ja tuleva eivät ole elämää. Tämän muistaminen helpottaa ”en hallitse, en pysty” –oloa.

Sanna Wikström pitää Hidasta elämää –sivustolla omaa blogia nimeltä Rosala.

Kuvat: Noora Sandgren