Luottokampaajan tuolissa - mitä kampaajalta halutaan?

Vaikka en ole kovin turhamainen ihminen, esimerkiksi harvoin meikkaan saatikka jaksan laittaa hiuksiani, valitsen tarkoin ihmisen, joka saa operoida kuontaloani. Ei nimittäin jää yhteen kertaan, kun olen lähtenyt kampaajalta itku kurkussa huonon leikkauksen tähden.

Säästäväisiltä opiskeluajoilta on myös jäänyt traumoja: Eräs kerta polkkahiukset olivat leikkauksen jäljiltä toiselta puolelta puolitoista senttiä pidemmät, puhumattakaan kerrasta, jolloin saksien mukana lähti myös osa toista kulmakarvaani.

Vahingoista viisastuneena olen sittemmin valikoinut kampaajani huolellisemmin ja nyt olen enemmän kuin tyytyväinen. Siinä missä nykyisen kampaajan kanssa tulee vaihdettua sujuvasti kuulumiset, on myös jälki sellaista, että poistuessani on hymy huulilla. Tukka
hyvin, kaikki hyvin.

Huomaan höpötteleväni omalle luottokampaajalleni asioita laidasta laitaan, koska hän nyt vain sattuu olemaan niin mukava. Toisaalta kampaajalle tilittäminen on loppujen lopuksi aika outoa, koska tuskin kertoisin omia asioitani kenellekään muulle puolitutulle ihmiselle, jonka tapaan muutaman kuukauden välein.

Jäin erään käynnin jälkeen pohtimaan, kuinkahan väsynyt kampaajani on kuuntelemaan ihmisten tarinoita elämästään. Juttelu asiakkaan kanssa toki kuuluu asiaan, mutta eikö ainainen kuunteleminen ja asiakkaan jututtaminen väsytä?

Kuuntele Tästä elämästä -juttu, jossa parturi-kampaaja Teemu Grönfors tituleeraa itseään vakioasiakkaiden kaukaiseksi serkuksi.

Yle Puheen Tästä elämästä -sarja tarjoaa vertaiskokemuksia elämän pieniin ja suuriin käänteisiin. Luvassa sekä tietoa että tunnetta maanantaista perjantaihin aina klo 17.08.