Miten selviää elämästä, kun home vie historian?

Mietin omia tavaroitani, joita muuton yhteydessä aina tuntuu olevan liikaa: vaatteita, huonekaluja, kirjoja, astioita, kodinkoneita, muistoesineitä, päiväkirjoja, valokuvia… Asunnosta tekevät kodin omaan historiaani liittyvät tavarat.

- Yhtäkkiä tavaroista tulikin vihollisia, koska niistä sairastui, homekodista muuttamaan joutunut Anna Broms toteaa.

Silti Anna Broms suree menetettyä historiaa. Taidemaalariopiskelija Broms ja miehensä, toimittaja Ilkka Kilpeläinen ostivat vuonna 2006 Tampereelta unelmakodin, rivitalon päätyasunnon järven rannalta. Saatujen tietojen mukaan rakennuksella piti olla "puhdas" historia muun muassa homevaurioiden osalta. Seuraavana vuonna lasten ja vanhempien sairastelujen sekä asunnon rakennevikojen syihin paneutumisen jälkeen tuli selväksi, että uutta kotia riivasi home ja niiden toksiinit. Sieltä piti lähteä. Perheen kuopus, Unna, oppi kävelemään hotelli Ilveksen käytävillä.

Seurasi pitkä oikeusprosessi. Asunto-osakeyhtiön vastuulla oli korjata asunnon rakenteelliset viat, mutta korjaaminen viipyi. Käräjäoikeus tuomitsi asunto-osakeyhtiön korvauksiin, mutta yhtiö valitti hovioikeuteen. Helmikuun puolivälissä 2012 tulleessa tuomiossa hovioikeus vahvisti käräjäoikeuden päätöksen, vaikkakin korvaussumma pieneni hieman.

- Toipuminen alkaa vasta nyt neljän ja puolen vuoden jälkeen. Tuntuu aivan oudolta, että voi illalla mennä nukkumaan, eikä tarvitse pyörittää tätä asiaa enää.

Arvotavarat eivät ole aina kalliita

Perhe asuu nyt yhdeksännessä osoitteessa homekodista muuttamisen jälkeen. Uusi koti, jossa ei tule oireita, löytyi meren rannalta Helsingistä. Perhe on yrittänyt ottaa vanhoja, varastoituja tavaroita käyttöön, mutta melkein kaikesta on tullut oireita. Jotkut toksiinit läpäisevät jopa muovin eikä niitä nykytiedon valossa pystytä puhdistamaan tavaroista. Vain metalli-, lasi- ja lasitetut keramiikkaesineet voitiin pitää. Valokuvia skannattiin ennen poisheittämistä.

- Kun katson vanhoja valokuvia, ihastelen miten kauniita esineitä meillä oli! Kaunis koti ja kaikki järjestyksessä. Tulee suru ja turhautuminen, että kyllä olen ennenkin osannut järjestää. Nyt ei yksinkertaisesti ole varaa mihinkään.

Tavaroista kaikkein eniten Broms suree ainutkertaisia lasten piirustuksia, joita pienet kädet olivat tehneet ja pidelleet käsissään. Hän ei ollut myöskään koskaan kirjoittanut päiväkirjaa, vaan oli säästänyt ystäviensä kirjeet, joita lukemalla kuvitteli vanhana muistelevansa elämäänsä.

- Tämä on vähän niin kuin tulisi ryöstetyksi tai jotain vielä pahempaa. Joku hullu mikrobi tulee ja vie kaiken, helposti myös omanarvontunnon.

Sen sijaan, että menetyksistä lohdutettaisiin, tuntuu siltä, että niitä vähätellään. Suhtautuminen sisäilmaongelmien aiheuttamiin terveyshaittoihin ja omaisuuden menetyksiin on Bromsin ja Kilpeläisen mukaan edelleen hyvin asenteellista. Ongelman ajatellaan olevan ihmisen korvien välissä.

Myös tulipalossa voi yhtäkkiä menettää kaiken. Mutta silloin vakuutus korvaa irtaimistoa ja muualla asumisen kulut. Tarjotaan kriisiapua.

- Kun tulee tulipalo, siinä on hengenvaara mutta sitten se on ohi. Kukaan ei kyseenalaista tuhon syytä. Asenteellisuus puuttuu kokonaan. Toki tutkitaan syy, mutta ihminen on syytön kunnes toisin todetaan. Nyt meitä on pidetty syyllisinä koko ajan, vaikka ilman rakenteiden purkamista tämänkään asunnon ongelmat eivät olisi tulleet esille.

Tavaroiden, ihmisarvon ja perusturvallisuuden menettämisen lisäksi identiteetti sirpaloituu. Esimerkiksi Kilpeläisen 30 vuoden aikana koottu mittava sarjakuvakokoelma tuhoutui.

- Kun pitkään harrastaa jotain, totta kai se vaikuttaa identiteettiin. Identiteetin määrittäminen omaisuuden avulla on kuitenkin menettänyt täysin merkityksensä. Sitä oppii arvostamaan ihan eri asioita. Tärkeää on, että ollaan yhdessä, ollaan terveitä, hengitysilma on terveellistä ja on lämmin.

- Olemme myös joutuneet paljon pohtimaan, mikä on oikeaa elämää. Olen itse esimerkiksi uravalinnoissa pelannut liian paljon varman päälle. Nyt on tullut valtavasti lisää arkirohkeutta.

Nyt Broms opiskelee maalaustaidetta Vapaassa taidekoulussa Helsingissä. Maalaamisesta on tullut elinehto. Se on tuonut myös toimeentuloa, sillä hän on saanut maalauksiaan hyvin kaupaksi.

Lasten tavarat korvattu läsnäololla

Bromsilla ja Kilpeläisellä on kolme lasta: Elias, 15, Noah, 12, ja Unna, 5. Erityisesti pojille Broms on pyrkinyt aktiivisesti kertomaan tarinoita näiden lapsuudesta, koska sen ajan tavaroita ei juuri ole. Unnan koko elämää on varjostanut home, mutta home on myös lähentänyt perhettä.

- Aina me ollaan lapset tunnettu hyvin, mutta nyt todella hyvin. Ja he ovat ihan parasta seuraa. Kaikki aika on meillä laatuaikaa, Kilpeläinen toteaa.

Lapset ovat myös pakottaneet usein pitkän oikeusprosessin ja taloudellisten paineiden lamaannuttamat vanhemmat toimintaan.

- Lapset ovat olleet syy jaksaa. Lasten oikeus tasapainoiseen ja toivorikkaaseen elämään on pitänyt meidät arjessa kiinni; ruokaa on oltava ja kodin täytyy olla rakastava ja rauhallinen paikka, vaikka elettäisiinkin köyhyysrajan alapuolella, Broms toteaa.

- Lapsissa on myös jonkinlainen suora yhteys oikeudenmukaisuuteen. Heillä on niin puhdas ja selkeä ajattelutapa siitä, mikä on reilua.

Bromsin mielestä lasten on myös ollut hyödyllistä nähdä, että saadakseen oikeutta voi joutua tekemään paljon työtä.

- Väistämällä ja katkeroitumalla ei saavuta mitään. Asioihin on perehdyttävä ja tartuttava.

Kaikkien menetysten ja epävarmuuden jälkeen Bromsille ja Kilpeläiselle on tärkeää, että he ovat itse pelanneet rehdisti.

- Se on yksi selviytymiskeino, että ainakin minä olen toiminut oikein; että pystyn katsomaan peiliin. Se auttaa jaksamaan, kun tietää, että omatunto on puhdas, Kilpeläinen pohtii.

- Totuudellinen elämä on kaunista. Sielu kärsii muuten, ja ihminen menettää onnen ja surun kokemisen taidon. Se vasta onkin vahvuus, ettei tule elämälle kovaksi, Broms lisää.

Ilkan ja Annan vinkit, kun sisäilmaongelmat epäilyttävät:

• Älä luota kuntokartoituksiin. Ongelmat ovat yleensä piilossa paikoissa, joihin tavallisessa kuntotarkastuksessa ei katsota.
• Kirjaa kaikki huomiot mieluummin liian aikaisin kuin myöhään.
• Mukauta taloutesi ajoissa siten, että se kestää ongelman aiheuttamat ylimääräiset kulut, joita voi tulla muun muassa muualla asumisesta ja tutkimuksista.
• Jos asunto-osakeyhtiön kanssa ei päästä yhteisymmärrykseen korjauksista, helpoimmalla pääsee, jos korjaa homevauriot omalla kustannuksella ja myy asunnon. Remontti kannattaa tehdä asumisterveyteen perehtyneiden asiantuntijoiden avulla, ja asunnon ongelmista kertoa avoimesti myynnin yhteydessä.
• Varmista, että kotivakuutuksessasi on oikeusturva.
• Kaikki yhteydenpito kirjallisena, mieluiten kirjattuna. Sähköposti on juridisesti riittävä. Vaadi vastapuolen lupaukset aina kirjallisena.
• Jos lähdet käräjille, hanki hyvä, mieluiten asianajajaliittoon kuuluva asianajaja. Parhaat suositukset saat keskustelupalstoilta tai vertaistukiryhmän kautta. Asianajajaa saatat tarvita myös muun muassa asioidessasi kotikuntasi terveyslautakunnan kanssa.
• Oikeuteen meneminen kannattaa pitää viimeisenä vaihtoehtona. Se vie aikaa, rahaa ja mielenrauhan, ja parhaassakin tapauksessa saatavien korvausten määrä on todennäköisesti pettymys.
• Oireiden kanssa kannattaa kääntyä keuhko- ja allergiasairauksien erikoislääkärin puoleen. Perusterveydenhuollossa mikrobivaurioiden aiheuttamat terveyshaitat tunnetaan usein huonosti.

Domus Perkele -dokumentti Tosi tarinassa sunnuntaina 4.3.2012 klo 18.45 TV1:llä