Shoppailemaan Tukholmaan? (Pieni keväinen muotivertailu)

Laukussa on tilaa ja lompakossa valuuttaa. Muiden innokkaiden suomalaisten matkustajien lailla odotan innolla satamasta startanneen bussin saapumista Tukholman keskustaan. Liikkeitä on monia ja valtaosa niistä löytyy myös kotomantereelta, puhumattakaan yksittäisistä merkeistä, joita on miltei jokaisessa tavaratalossa. Tästä huolimatta muotitarjonta on naapuripääkaupungissa ollut aina laajempaa ja vaihtelevampaa kuin omassa Helsingissämme. Tukholmasta saa ja kannattaa ostaa silloin, kun siellä sattuu käymään.

Vaatteissa näkyy kirkkaita värejä; turkoosia, keltaista ja punaisen eri sävyjä. Myös neonkeltaista ja –pinkkiä ja vastapainona puhdasta valkoista. Yläosat ovat löysiä ja osa telttamaisen muodottomia, ja hyvin pitkiä tai päinvastoin lyhyitä, jo napaan loppuvia. Alaosat taas ovat kapealahkeisia ja tiukahkoja. Kullan, hopean ja pastellin sävyjä tarjotaan päästä varpaisiin, kiiltoa ja koristeita riittää, samoin mustavalkoista grafiikkaa.

Kopioita kadulla

Tovin kiertelyn jälkeen totuus iskee. Mikä karvas pettymys! Näyteikkunat ovat kuin kopioita Helsingistä, samat vaatteet hyllyillä ja henkarissa. Samoja printtejä ja kuvioita joka kulmassa. Globaaliin ketjuun kuuluvien liikkeiden identtisyyden maasta toiseen vielä ymmärtää, mutta jopa pienissä, paikallisissa putiikeissa on henkaritolkulla tusinatuotettuja trikoohepeneitä ja -tunikoita. Missä on ruotsalainen tyyli? Missä särmä ja persoonallisuus? Missä vaihtelu?

Vajaa kolme vuotta sitten tyylieroa oli vielä selvästi ja valinnanvaraa rutkasti. Silloin ihastutti useampi mekko ja paituli, joissa oli jotain omaa tai massatuotteista eroavia yksityiskohtia. Piti miettiä mitä halusi ja mitä tarvitsi. Luulisi suurimpiin liikkeisiin edelleen mahtuvan yhtä jos toista ja edes muutamia vaihtoehtoja tavallisten linjausten sekaan. Mutta ilmeisesti ihmiset halutaan vaatettaa samalla liukuhihnatyylillä maasta toiseen; kopioita vaan kopioiden perään.

Ei tässä juuri maailma avarru, kun sisäänkäynnillä ovat ensimmäisenä houkuttelemassa jo niin nähdyt toppi ja jakku. Kumpi kuva on Suomesta ja kumpi Ruotsista?

Toisen ketjun sisäänkäynneillä on hieman eroa. Mutta se johtunee enemmän senhetkisen myyjän pukeutumis- ja asustamistaidoista kuin valikoimasta, sekä siitä, ketä juuri tällä viikolla halutaan houkutella sisään.

Ainoa selvä ero kauppojen esillepanoissa oli mallinukkien jaloissa. Huolimatta siitä minkä ikäiselle naiselle liike oli suunnattu, oli Ruotsissa mallinukeilla monesti korkeakorkoiset ja nuorekkaat korkokengät. Ei ballerinoja tai läskipohjia – vaan tyylikkäät korkkarit.

Kenkiä on muutenkin selvästi enemmän tarjolla. On korkea- ja matala- sekä tolppa- ja piikkikorkoista, kirkuvia värejä ja kuvioita, ohuita ja paksuja pohjia. Mitä mieleen tuleekaan, niin se varmasti löytyy. 

Asu niskaan ja menoksi

Kun sitten vaateparret ovat samat maasta toiseen ja muotivirtauksissa ei eroa, niin miksi monesti mielletään ruotsalaisten naisten näyttävän paremmilta kuin suomalaisten? Miksi ruotsalaiset naiset ovat pukeutumisessaan niin itsevarmoja?

– Höpsis, naurahtaa 32-vuotias Malin.– Emme me ole sen itsevarmempia kuin suomalaiset, me vain näytämme siltä. Oli yllä sitten mitä tahansa, niin se pitää kantaa kuin se olisi maailman upein asu.

– Niinpä, me osaamme piilottaa epävarmuutemme hyvin emmekä anna sen häiritä, lisää Malinin ystävä Magdalena, 30v.

Kadulla vastaani tulleilla naisilla on molemmilla pitkät, ruskeat hiukset ja erittäin kevyesti meikkiä. Heillä on mustat, puolipitkät takit ja toisella hame, toisella farkut. Kengissä on korkoa, Malinilla enemmän. Heidän mielestään Ruotsissa seurataan ahkerasti trendejä ainakin mediassa.

– Siltä ei voi välttyä, kun meillä on valtavasti lehtiä ja ne pursuavat vaate- ja muotijuttuja. Vaikka olisi kiinnostunut muusta sisällöstä, niin niitä tulee silti silmien eteen väkisinkin ja siksi sitä on tietoinen mikä milloinkin on trendikästä ja mikä ei, Magdalen huokaa.

– Meillä esitetään myös monia muotiin liittyviä ohjelmia, joita ihmiset innolla seuraavat. Me välitämme siitä, miltä itse näyttämme ja haluamme olla huoliteltuja. Enemmän kuin suomalaiset naiset, Malin selvittää. – Myös ruotsalaiset miehet huolehtivat ulkonäöstään ja pukeutuvat siististi. Ja siksi suomalaiset heti luulevat heitä homoiksi.

Hieman nuorempi kaveriporukka on samoilla linjoilla.

– Kiva, että näytetään itsevarmoilta, se on tarkoitus. Mutta kyllä minä ainakin olen joka päivä epävarma pukeutumisestani, pirteä 25-vuotias Sara toteaa.

– Asua ei pidä sen jälkeen ajatella, kun sen on laittanut ylleen, menoksi vain, nyökyttelevät Linda ja Ninni, molemmat 23v. – Samannäköisiä täällä ollaan kuin Suomessa.

Jokaisella kanssani jutelleella naisella on oma käsityksensä siitä, mikä on tällä hetkellä IN. Malinin mielestä se voi olla mitä vaan, kunhan se on väriltään yönsinistä. Ystävänsä Magdalen taas panostaisi naisellisiin bootseihin, jotka sopivat joka asun kanssa. Nuoremmat eivät ole yhtä hillittyjä.

– Oma tyyli pitää rikkoa ja yhdistellä erilaisia tekstiilejä. Esimerkiksi kovien, mustien housujen ja takin kanssa laitetaan herkkä, punainen pitsipaita, Sara lataa.

– Jokaisella pitäisi olla jotain vähän läpinäkyvää, esimerkiksi tällainen vaaleanpunainen, sifonkinen paituli, Linda vilauttaa kassista tuoretta ostostansa.

– Kunhan se on pastellinväristä, niin mikä vaan käy, hymyilee Ninni.

Suomesta vai Ruotsista?

Tukholmassa on pari liikettä, joita meillä ei Suomessa ole ja jotka ovat erityisesti nuorten naisten suosiossa. En vielä luovuta, vaan inspiroitumisen toivossa ja naisten sanat mielessä suuntaan niihin. Ensimmäisenä löydän Topshoppiin. Tarjonta on tyyliltään samaa kuin muissa, tosin hintalappujen numerot huimaavat päätä. Syytä sille en keksi, sillä laatu ei päällisin puolin näytä eroavan muiden liikkeiden tuotteista. Saumat, ompeleet, printit, tekstiilit – aivan vastaavaa kuin seinän toisella puolella.

Kohdistan askeleeni seuraavaksi Bik Bokiin. Sisään astuessa valikoimassa tuntuu olevan hieman yritystä, mutta lähemmän tarkastelun myötä huomaa, ettei se juuri poikkea muista. Alennuksessa on paljon tavaraa vuodenaikaan nähden ja kaikkia kokoja useita kappaleita, mikä sekin puhuu omaa kieltään ahdasmielisen kapeasta tarjonnasta.

Seurattuani päivän ajan innokkaita shoppailijoita Tukholman eri liikkeissä tajuan, että eniten sovituskoppiin kiikutetaan tavanomaisia vaatekappaleita; mustavalkoista trikoota, värikkäitä toppeja, metallinhohtoista neuletta. Ja niitä saa mistä tahansa muualtakin, myös Suomesta.

Tällä hetkellä euron kurssi suhteessa Ruotsin kruunuun on heikko. Jos Suomessa paita maksaa 19,90 € ja Ruotsissa 199 SEK, niin naapurista ostettuna tulisi paidalle tosiasiassa hintaa noin 22,5 €. Mikäli euro edelleen heikkenee, niin hinta nousee. Valuutanvaihto maksaa sekin  tietysti ja pankkikorttia käytettäessä veloitetaan monesti ulkomaanlisä. Tämän lisäksi mieleen nousee myös toisenlainen oma etu; tuhlatessa palkkaansa kotimaassa jää osa siitä aina suomalaisen työntekijän taskuun.

Laukku jää tyhjäksi. Matkaan tarttuu vain setti mustia, ihanan pehmeitä sukkapareja. Kotimaa Suomi vie siis voiton kirkkaasti! Muodista pitävän vaatekaappi saa täältä kaiken, minkä Ruotsistakin, mutta helpommin, edullisemmin ja ilmeisen samanaikaisesti. Reissaaminen avartaa ja on hauska nähdä muita maisemia, mutta tälläkin saralla on oma koti kullan kallis.