Äitien lukupiiri: Keskustelua Jean Echenozin kirjasta Minä lähden

Jyväskylän MLL:n Kuokkalan yhdistyksen äitien lukupiiri keskustelee Jean Echenozin kirjasta Minä lähden. 

- Pohjustuksena sanoisin tämänkertaisen kirjan olleen hyvin erilainen kirja kuin mitä olemme aikaisemmin lukeneet. Se oli haasteellisempi.

- Henkilöt eivät tulleet missään vaiheessa tutuksi, eikä se varmaan ollut se tarkoituskaan.

- Lopussa oli kohtaus, jossa kertoja sanoi, että en olekaan vielä kertonut tästä päähenkilön ulkonäöstä. Kun ulkonäköä sitten kuvailtiin, se olikin jotain ihan muuta kuin olin itse kuvitellut… 

- Mä olin kuvitellut sen vetäväksi urooksi! Oikea adonis se viiskymppinen kaveri varmaan oli, kun sillä oli niin paljon kolmikymppisiä naisia, joita kaataa kuin heinää…

- Tuli mieleen Woody Allen -elokuva.

- Tai ranskalaiset elokuvat!

- Ne matkusteli siellä Alaskassa. Siellä oli joku jäinen mammutti, jota ne koirat söi. Ihmettelin miksi, mitä tässä nyt tapahtuu?

- Kirjailijan haasattelun luettuani ymmärsin, että hän olisi saanut edellisestä kirjastaan palautetta, että siinä ei tapahdu mitään. Siinä kirjailija kuvasi vain henkilön sisäistä maailmaa. Sitten hän oli ilmeisesti ajatellut, että okei, otan kritiikin vastaan ja kirjoitan sellaisen kirjan, jossa ei tapahdu mitään muuta kuin ulkoisia asioita, ei mitään sisäistä maailmaa.

Kirjailija vaihtunut?

- Yhtäkkiä se kuvailee suuta tosi paljon ja pitkään; miten se hengittää, puhuu, kuiskii, hymyilee, suutelee, syö ja juo, nuolee. Ihan toisella tyylillä kun kirjan aluksi. Miten se yhtäkkiä hyppää tällaiseen tyyliin?

- Ehkä se on pitänyt vuoden tauon ennen kuin kirjoitti kirjan loppuun?

- Mun mielestä kirjan alku ja loppu oli ihan eri paria. Kertoja oli tasapainoton. Se muutti roolia ja otti sellaisia vapauksia mitä se ei alussa suonut itselleen. Ensin kertomistyyli oli hyvin askeettinen ja kaikkea kuvailtiin vain niukasti, ja sitten yhtäkkiä se kertoikin päähenkilöstä asioita ulkoa käsin. Ihan kun siinä olisi kesken vaihtunut kirjailija!

- Tuntui että lukisin sen kirjailijan omia muistiinpanoja. Lopuksi kertoja ei ollutkaan enää kertoja, vaan se kirjailija joka yhtäkkiä pomppas sinne kehiin ja kertoi asioita sen kertojan suulla.

- Oliks tää mieskirjailija?

- Vaimo on varmaan lukenut ja sanonut, että ei tällaista roskaa, kuvailisit vähän enemmän…

- Näin jonkun haastattelun jossa kirjailija kertoi saaneensa aikaisemman kirjan kohdalla palautetta, että lukijat eivät tajunneet mitä kirjassa tapahtui. Hän halusi siksi kirjoittaa kirjan, jossa päähenkilö ei oikein tajua mitä kaikkea sille tapahtuu ja se vaan lähtee. Ja se kuvaus osui tähän tosi hyvin.

Minkälaista on ranskalainen huumori?

- Esittelytekstissä sanotaan jokapäiväisen elämän kuvauksen saavan väkevän koomisen tenhon. Mutta en päässyt kyllä komiikkaan käsiksi yhtään.

- Esittelyssä sanotaan, että kirja on ratkiriemukas!

- Minkälaista on ranskalainen huumori?

- Ei välittynyt kyllä.

-Huumori on enemmän rivien väleissä. Se on hienovireistä. Tekstissä tai tyylissä oli jotakin hirtehistä tai kiusottelevaa ironian lempeyttä suhteessa päähenkilöön. Mutta en mä tätä miksikään hykerryttävän ratkiriemukkaaksi teokseksi kokenut.

- Kirja ei aukene perusromaanina. Kirjailija leikkii tässä kirjallisella tyylillä ja jos sitä ei etukäteen tiedä, niin lukukokemus jää ehkä hieman vajavaiseksi.

- On sääli, että näitä tietoja ei liitetä kirjaan. Kuinka eri lailla tätä kirjaa lukisi, kun tietäisi kirjailijan ajatukset tai motiivin?

- Tämä on yksi syy miksi suomeen ei käännetä hirveän paljon ranskalaista kirjallisuutta. Tein aikoinani gradun tästä aiheesta. Ihmetytti miksi ranskalaista tai espanjalaista kirjallisuutta käännetään suomeksi niin vähän. Ongelma on ehkä, että emme tunne kirjallista kontekstia, johon teokset kirjoitetaan. Tapa kirjoittaa ja lauserakenteet ovat niin erilaisia.

- Tai sitten pitäisi olla tosi tosi tosi hyvä kääntäjä?

- Kääntäjä voisi lisätä esittelytekstin, jossa selitetään tätä kirjallisuustyyppiä tai huumoria.  

- Onko tässä käynyt se rikkinäisen puhelimen juttu…

Lue myös: Lukupiiri on intohimoinen hegähdystauko