Kirja joka muutti elämänsuuntaa

- Oli todella hämmästyttävää löytää tuhat vuotta sitten elänyt nainen ja huomata, että monet hänen ajatuksensa ihmissuhteista, luonnosta, ihmisistä ja tunteista ovat saman tyyppisiä kuin omani tässä ajassa, kertoo Mia Kankimäki kiotolaisen Heian-kaudella eläneen hovinaisen Sei Shõnagonin Tyynynaluskirjasta.

Mia tutustui Tyynynaluskirjaan 1990-luvulla ja siitä tuli Mian voimakirja – hän palasi siihen aika ajoin ja tunsi, että Sei Shõnagon puhui kirjan välityksellä juuri hänelle. 

Tuhat vuotta sitten kirjoitettu Tyynynaluskirja koostuu listoista, runoista, päiväkirjamaisista osuuksista ja hovielämänkuvauksista. Sitä voisi jopa verrata nykypäivän blogeihin, niin vapaa ja erilainen kirjan rakenne on. 

- Vaikka Heian-kauden kulttuuri on erilainen kuin meidän, niin jotkut asiat, ajatukset ja tunteet eivät ole muuttuneet, Mia miettii.

Kirja toimi Mialle inspiraation lähteenä lähes 15 vuotta kunnes hän päätti ottaa töistään virkavapaata ja lähteä tutkimaan Seitä ja Tyynynaluskirjaa Japaniin. Matkastaan hän kirjoitti kirjan Asioita jotka saavat sydämen lyömään nopeammin. Se on yhtä aikaa matkapäiväkirja, blogi, runokirja, tieteellinen tutkimus sekä matka Miaan itseensä. 

Yhteys tuhannen vuoden taakse 

- En ole heittäytyjätyyppi, enkä ajatellut olevani rohkea jättäytyessäni vuorotteluvapaalle ja muuttaessani yksin Kiotoon. Olin niin turhautunut, ahdistunut ja stressaantunut entisessä elämässäni, että koin tulleeni tien päähän - jotain oli tehtävä, ei ollut muuta vaihtoehtoa, Mia Kankimäki kertoo. 

Mia oli pitkään halunnut käyttää Tyynynaluskirjaa johonkin omaan projektiinsa, mutta ei tiennyt miten. Pöytälaatikkokäsikirjoituksia ehti syntyä monia ennen lopullista päätöstä.

- Kun keksin matkustavani Kiotoon ja kirjoittavani kirjan Seistä, niin kaikki tuntui itsestään selvältä - tietenkin mun pitää tehdä näin, ajattelin, Mia sanoo.

Vaikka Mia koki Sei Shõnagoniin syvää sielunyhteyttä, ei tuhannen vuoden takaisen hovinaisen ja hänen kirjoitustensa tutkiminen Kiotossa ollut helppoa. Tietoa Tyynynaluskirjasta oli tarjolla niukasti eikä Mia puhunut japania. 

- Jos olisi tiennyt Japanin klassisen kirjallisuustutkimuksen haasteista etukäteen, ei tutkimusmatkalle olisi ehkä tullut lähdettyä, Mia sanoo. 

Mian tutkimusmetodi oli vertailla omaa nykynaisen elämäänsä tuhannen vuoden takaisen hovinaisen elämään. Hän ymmärsi, että hänen ja Sein tavasta elää löytyy paljon yhtäläisyyksiä: molemmat jättivät työpaikkansa samanikäisinä, molemmat kirjoittivat työkseen ja molemmat ovat naimattomia naisia, vaikka Sein tapauksessa tämä ei olekaan aivan varmaa. 

- Sein havantoihin ihmissuhteista ja maailmoista on helppo samaistua ja ajatella, että juuri näin minäkin ajattelen, näin olisin voinut kirjoittaa. 

Mia ei löytänyt Kiotosta Seitä konkreettisesti, mutta hän laittoi itsensä tietoisesti tilanteisiin, joissa yritti eläytyä Sein elämään. Hän asui perinteisessä japanilaisessa tatamilattiaisessa asunnossa ja tutki Kiotoa ympäröivää luontoa - ympäröivät vuoret, ilmasto ja vuodenajat muistuttivat, että myös Sei oli ne aikanaan kokenut. 

- Yritin kirjoittaa runoja yöllä eräällä kukkulalla samaan tapaan kuin Sei aikanaan. Silloin hän ikään kuin heräsi eloon. Ajattelin että me olimme yhdessä siellä niitä runoja kirjoittamassa, Mia kertoo.

Pukeutuessaan kaksitoistakerroksiseen Heian-kauden kimonoon Mia tunsi samastuvansa Seihin. Hän koki heidän persooniensa sekoittuvan ja ymmärsi, että etsiessään Seitä, hän etsi myös itseään.

- Kuva jonka olin Seistä luonut oli fiktiivinen ja peilasi omia ajatuksiani. 

Todellisuus ja luettu eivät aina kohtaa 

- Kun aloitin Tyynynaluskirja-projektin, en tiennyt minkälaista kirjaa olin kirjoittamassa. Vasta käydessäni materiaalia läpi, kirjan rakenne ja tyyli alkoivat hahmottua, Mia Kankimäki sanoo.

Asioita jotka saavat sydämen lyömään nopeammin on kirja, jolla Mia antaa Sein lukijoille.

- En kuitenkaan ymmärtänyt, että menen itsekin siinä kaupassa mukana, Mia naurahtaa.

Vaikka Mia on mielestään rehellisesti ja vilpittömästi kirjoittanut omasta elämästään, niin hän on ymmärtänyt, että mielikuva joka lukijoille hänen elämästään syntyy saattaa erota todellisuudesta paljonkin. Se on yllättänyt Mian. 

-  Olen huomannut, että lukija tuo kirjaan oman maailmansa - tekee siitä oman tulkintansa. Se paljastaa, että myös mielikuvalla, jonka olen Seistä saanut hänen Tyynynaluskirjansa perusteella, ei välttämättä ole mitään tekemistä totuuden kanssa.  

Lukijat ottavat kirjoista sen, mitä tarvitsevat sen hetkisessä elämäntilanteessa - eri asiat puhuttelevat eri ihmisiä. Se on Mian mielestä myös kirjojen funktio - antaa lukijoille mitä he sattuvat juuri silloin tarvitsemaan. 

Kolmen vuoden pituinen matka Sein kanssa on muuttanut Miaa. 

- Lähdin projektiin Sein vuoksi, joten voisi ajatella, että hän ja hänen kirjoittamansa kirja ovat suorastaan aiheuttaneet koko minulle tapahtuneen elämänmuutoksen, Mia sanoo.

Mia Kankimäen haastattelu kuunneltavissa myös Yle Areenasta Puheen Iltapäivässä kohdasta 01:08:00