Mitäpä jos ryhtyisit mehiläistarhuriksi?

Englantia ja saksaa opiskelleesta Josefiinasta piti oikeastaan tulla opettaja, mutta hän oli siihen liian ujo. Opinnot jäivät gradua vaille.

Elämällä ei ollut selkeätä suuntaa, ja Josefiinaa alkoi yhä enemmän mietityttää, kuinka ikääntyneet vanhemmat selviävät kotitilan hoidosta. Isä jaksoi viljellä maata 82-vuotiaaksi. Tila siirtyi Josefiinalle jo 90-luvun puolivälissä.

- Ehdin olla isän apuna kaikissa viljatilan töissä yli kymmenen vuotta. Isä ei ollut hyvä suullisesti opettamaan, ennemminkin katsoin tumpelona vieressä, ihmettelin ja opin käytännön kautta. Mutta puimaan en oppinut, sillä sitä konetta isä hoiti viimeiseen peltoon asti, Josefiina muistelee.

- Ensimmäistä kertaa jouduin käynnistämään puimurin ja ajamaan sen halliin, kun isä oli jo sairaalassa. Taskuparkkeerasin sen ahtaaseen nurkkaan ilman, että seinät hajosivat ympäriltä! En osaa taskuparkkeerata edes autoa, mutta hallin ovi piti saada talveksi kiinni, Josefiina kertaa muutaman vuoden takaisia aikoja.

Kun isä vuonna 2008 kuoli, Josefiinan piti selviytyä yksin 15 hehtaarin tilansa kanssa.

- En vain voinut lyödä hanskoja tiskiin, toteaa Josefiina.

Josefiina vuokrasi serkuilleen 12 hehtaaria ja piti itsellään kolme. Ensimmäisenä vuonna hän kylvi peltoon kauraa ja purki surua isänsä kuolemasta. Sitten Josefiina alkoi kahlata läpi EU:n maataloustukioppaita. Mitä hän voisi viljellä? EU-oppaiden mukaan ei mitään, kunnes opaskirjassa tuli kohta, jossa kerrottiin pellon hyödyntämisestä hunajan tuotantoon. Hunajaa!

Edellytyksenä EU-tuelle oli, että tilalla on mehiläisiä. Tukihakemuksen hakuaika oli juuri menossa umpeen.

Kuningattaret juuttuivat postiin

-  Selasin hullun lailla nettiä ja yritin löytää paikan, josta voisin tilata 5 - 10 pesää mehiläisiä. Tarhaajia kyllä löytyi, mutta olin niin myöhässä, että pesät oli jo myyty, kertoo Josefiina epätoivostaan.

- Sitten lähetin sähköpostia Korpiahon Hunajaan Nilsiään ja kerroin epätoivoisesta tilanteestani. He järjestivät hunajaringistä minulle viisi pesää. Kun ensimmäiset mehiläiseni saapuivat pakettiautolla tilalle, minulla oli mahtava pörinä päässä!

Josefiina halusi kuitenkin 10 mehiläispesää. Niitä varten hän tarvitsi vielä jostain viisi emoa eli kuningatarmehiläistä, sillä tarkoitus oli jakaa kaikki viisi pesää kahteen osaan. Emomehiläiset löytyivät, ja ne postitettiin rei'itetyssä kirjekuoressa seuramehiläisten eli eräänlaisten hovineitojen sekä sokeritaikinaeväiden kanssa.

- Mehiläisemot juuttuivat juhannukseksi postiin! Lähettävältä mehiläistarhaltakin sanottiin, että ne ei kyllä selviä hengissä juhannuksen yli, muistelee Josefiina.

Kun kirje lopulta saapui, Josefiina suihkutti janoiset mutta elävät mehiläiset vedellä. Elämä itseoppineena mehiläistarhurina alkoi.

Kaikki hunajat maistuvat erilaiselta

- Makea, vähän hapokas, hennon kukkaisa, kiltti, keltaluumuinen, kaino mutta lupaileva, kesäinen yö juuri ennen auringonnousua, Josefiina kuvailee tilansa hunajaa.

Naapuritilalla vain viiden kilometrin päässä Josefiinan tilasta hunajan maku on aivan toisenlainen.

- Naapuritarhan hunaja on villimpää. Väriltään sekin on vaaleata, mutta maku on vähän voimakkaampi, kuin Josefiinan tilan hunaja. Naapuritilan hunajassa voi aistia mesiangervoa, vadelmankukkaa ja horsmaa. Vahvaa makua antavat horsman ja vadelmankukan lisäksi Kanerva. Se tekee hunajasta tummaa, melkein väkevää.

Josefiina haluaisi omaankin hunajaansa ripauksen villiä makua.

Mitäpä jos ryhtyisit mehiläistarhuriksi?

Mehiläisissä on ihmisten tulevaisuus - ja nykyisyys. Mehiläiset pölyttävä noin 80 prosenttia ravinnoksi käytettävistä hedelmistä ja vihanneksista.

- Jos mehiläiset katoavat, meille käy kalpaten, toteaa Josefiina.

Kaikista ei tarvitse tulla ammattimehiläishoitajia. Parikin pesää pihapiirissä lisää paikallisen luonnon hyvinvointia. Yksi mehiläispesä tuottaa lisäksi noin 40 kg ulostetta vuodessa lähiluontoon - se on oivallinen luonnonmukainen lannoite puutarhan omenapuille.

Josefiinakaan ei tähtää 200 pesän ammattitarhuriksi. Jos hän saisi lottovoiton, niin  Kainalahden hunajatila muuttuisi hunajaiseksi elämyspuistoksi, jossa ihmiset pääsisivät tutustumaan mehiläisten ihmeelliseen maailmaan.

- Ajattelen mehiläisiä luonnon salaisina agentteina, jotka työllään lykkäävät "maailmanloppua" aina pikkuisen kauemmaksi!

Josefiinan myyttinen mehiläistarha

- nimet mehiläiskuningattarille ja pesille löytyivät antiikin tarustosta

• Heikoimman pesän nimeksi tuli Persepolis. Tästä Dariuksen hallitsemasta valtakunnasta Josefiina poimi ensimmäinen mehiläiskuningattaren nimeksi Atossa. Kun pesä jaettiin kahtia, kirjeestä saapui jaokkeelle uusi kuningatar Arystone. 
• Toisen pesän nimeksi tuli Mount Ida, Kreetan vuori, jonka luolassa Zeus-vauva sai turvapaikan omat lapsensa ahmivalta isältään. Zeusta ruokkivat nymfit Amalthea ja Melissa.
• Kolmannessa pesässä oli eniten pörinää ja sen nimeksi Josefiina laittoi Megapolis. Pesän ensimmäinen kuningatar on Dareia ja jaokkeen kuningatar Chrysanthe. 
• Neljäs pesä on nimeltään Pompeiopolis - amatsonien myyttinen maa. Sen ensimmäinen kuningatar on  naissoturin mukaan nimetty Hippolyta ja jaoketta tuli hallitsemaan Melanippe.
• Viidennen pesän nimi tuli mehiläisten tuottamasta antibakteerisesta kittivahasta Propoliksesta - Poppoolis. Kantapesän kuningatar on Debora (nimi on hepreaa ja tarkoittaa mehiläistä) ja jaokkeen kuningatar on Nahla (sana tarkoittaa veden eli nektarin juomista).

Katso kuvat