Haku päällä: Kuka on se oikea?

Kuulostaako tutulta? Jos et itse ole kokenut tätä rakastumisen huumaa, niin olet varmaan törmännyt samantyyliseen kuvailuun ainakin joskus elämässäsi. Edellä mainitun pätkän voisi nimittäin lukea mistä tahansa romanttisen hempeästä hömppäromaanista. Vaikka kuvailu vaikuttaa stereotyyppiseltä kliseeltä, niin kaiken järjen ja faktan mukaan tältä sen rakastumisen pitäisi käytännössä tuntua. Näin nimittäin ihmisen fysiikka toimii, kun tahdosta riippumaton hermosto saa elimistön hälytystilaan. Ja ainakin koulun biologian kirjan mukaan juuri näin ihmisen keho rakastuessa käyttäytyy.

Unohdetaan kirjat ja biologiset faktat ja keskitytään todellisten ihmisten kokemuksiin. Eli voisiko joku kertoa, mistä tietää kun kohtaa sen oikean? Kun kysyy asiaa keneltä tahansa elämässään joskus rakastuneelta, niin osaa jo ennalta aavistaa mikä on vastaus: ”No sen vain tietää.”

Niinpä niin. Tällainen salaperäinen repliikki ei avaa asiaa yhtään sen enempää sellaiselle, joka ei itse vastaavanlaista ole koskaan kokenut. Kerrassaan tyhjentävä vastaus siis.

Leikki sikseen. Kysymys ei todellakaan ole maailman helpoin. On kulunut useampi viikko siitä, kun laitoin profiili-ilmoituksen nettiin. Olen tavannut ilmoituksen kautta pari asiallista kaveria ja kirjoitellut vielä useamman kanssa. Olen kohdannut kevään aikana mielenkiintoisia ihmisiä myös nettimaailman ulkopuolella. Olen torjunut miehiä, ollut itse kiinnostunut ja tullut torjutuksi - jopa niin, että on jäänyt jälkikäteen enemmänkin harmittamaan. Kaiken tämän keskellä olen joutunut pohtimaan, millä perusteella sitä lopulta tekee päätöksen, että ehkei meistä sitä loppuelämän paria tule, ja hylkää mahdollisuuden tutustua toiseen ihmisenä paremmin?

On helppoa määritellä ihmisiä tyylin perusteella. Aika nopeasti voi sanoa, kuka on omantyylinen ihminen ja kuka ei. Mutta mitä on tämä tyyli? Onko olemassa luokkajakoisen yhteiskunnan tapaan eritasoisia ihmisiä, jotka eivät voi seurustella keskenään? Tyyppi, joka ei täytä tiettyjä kriteereitä suljetaan pois mahdollisista puolisoehdokkaista. Mitkä nämä kriteerit ovat? Onko kyse kenties jostakin ominaistuoksusta, näyttääkö hän joltakin tietyltä, kuulostaako siltä oikealta tai maistuuko mansikoilta ja hunajalta?

En tiedä. Pelkään, että päähäni on pinttynyt joku epärealistinen käsitys ritarista, jota ei ole edes olemassa. Tuntuu nimittäin siltä, että juuri ne miehet, jotka saavat mielenkiintoni heräämään, ovat aina ihan vääriä. Ensin kiinnostus vaikuttaa molemminpuoliselta, mutta sitten se heidän puoleltaan lopahtaa alta aikayksikön. Jäljelle jää vain pettymys siitä, että joudun taas kerran hautaamaan sen pienellä liekillä lepattaneen mahdollisuuden, että löytäisin toisen puoliskoni. Torjutuksi tuleminen herättää väkisinkin ajatuksen siitä, ettei kelpaa toiselle, vaikka vika ei välttämättä olisi itsessä. Jättämistilanteessa usein käytetyt sanat ”en ansaitse sinua”, tuntuvat tarkemmin ajateltuna aivan päinvastaiselta: "minä ansaitsen vielä jotain sinua parempaa, koska en halua olla sinun kanssasi".

Vaikka ikäviä ajatuksia välillä pälkähtää mieleen, täytyy yrittää muistaa, ettei lopulta tarvitse löytää kuin se yksi ihminen, jonka kanssa tuntisi jotain ihastusta suurempaa. Pähkäilyt, kiinnostumiset, torjumiset ja torjutuksi tulemiset kuuluvat siis asiaan, kun etsii sitä oikeaa. Eikä rakastuminen itsessään takaa sitä, että ihminen olisi itselle juuri se oikea, kyseessä kun on tilapäinen tunnetila, joka menee ajan kanssa ohi. Mutta ainakin se voi olla hyvä alku vakavammalle parisuhteelle. Ja vastauksen siihen miltä se tuntuu, voi selvittää vain itse.