Hempukka menee miehiin - Julkinen maha

Iloinen olemus muuttui silmänräpäyksessä sekä raivoisaksi että masentuneeksi: ”Siihen on vielä kolme kuukautta! Kuinka helkkarin läskiltä minä näytän? Tiesin olevani iso, mutta ilmeisesti paljon suurempi kuin luulinkaan. Ällöttävää!” Sillä sekunnilla olisin voinut purra kieleni poikki.

Se on kummallista, mitä muille, jopa tuntemattomille ihmisille tapahtuu, kun nainen on loppupuolella raskautta. Hyvää tarkoittavien möläytysten lisäksi sitä tullaan aivan iholle ja lääpitään, kosketellaan, taputellaan vatsaan. Vatsaan! Toista ihmistä. Eikä välttämättä olla edes kovin tuttuja.  

Toki on mielenkiintoista potkiiko muksu jo ja näkyykö se päällepäin ja miltä se tuntuu. Mutta uutinen kaikille lähentelijöille: vatsassa on tunto aivan samalla tavalla kuin ennenkin, hermosto ei lakkaa toimimasta raskauden takia. Iho on edelleen herkkä, se tuntee kylmää ja kuumaa, kipua ja kosketusta. Jokaikinen sively ja kutitus ja korvanpainanta tuntuu odottavasta samalta kuin ennen raskautta. Vaikka masu olisi kuinka pystyssä, levällään tai muuten vaan käsikopelolle löysästi roikahteleva, niin se on silti erittäin, erittäin intiimi alue. Se on herkkä paikka, suoraan naisen kahden erityisen intiimialueen välissä. Milloin vatsasta tuli julkista omaisuutta?

Masun silittely on pariskunnan välistä puuhaa. Se on hellyydenosoitus, läheinen ele, lemmensävytteinen ja henkilökohtainen kosketus. Ei tosiaankaan tulisi mieleen silittää ketä tahansa käytävällä vastaan tulevaa työkaveria vatsasta. Vai onko olemassa ihmisiä, joista on aivan luonnollista hiplata tuttavan masua harva se hetki? Eikä siitä ropise tulikivenkatkuista palautetta tai vähintään järkyttyneitä ilmeitä? On jännittävää, miksi tavallisesti ymmärretään olla koskematta toisen vatsaan, mutta vain kasvamisen takia se alue yhtäkkiä kuuluukin kaikille muille. Viis siitä, että nainen on muutenkin herkemmässä tilassa, tunteet pinnassa. Ilmeisesti unohdetaan, että mahaan kiinnittyy ihminen – se ei ole mikään irrallinen rantapallo.

Jokaisella on oikeus koskemattomuuteen ja omaan henkilökohtaiseen tilaan. Aina voi kysyä saako houkuttelevaan, kauniisti pömpöllään olevaan vauvamahaan koskea, mutta kielteinen vastaus napsahtaa yhtä usein kuin myöntävä. Jos jotakuta voi taputella tunnista ja päivästä toiseen, niin toinen taas kokee sen ahdistavana ja kiusallisena. Jossain kaveripiirissä voi toki olla tapana tervehtiä toista hyökkäämällä vatsan iholle ja painamalla turpea naama toisen napaan, mutta kovin tyypillistä suomalaisuutta se ei kuitenkaan ole.

Joten – näpit irti!

Hempukan vatsa on iso. Valtava. Se on kasvanut selvästi ja pullistuu sekä sivuille että alaspäin. Lisääntynyt paino näkyy Hempukan jolkottelussa eikä se enää hyppää autoon noin vaan, vaikka halua olisi, vaan se pitää nostaa sisään. Ruokahalu on kasvanut ja pissalle täytyy päästä hieman useammin.

Koira kantaa yhdeksän viikkoa ja Hempukka on nyt edennyt seitsemännelleen. Tällä viikolla tuntui käteen ensimmäistä kertaa heikkoa sikiöiden liikettä, mutta se oli silti niin selvää, ettei siitä voinut erehtyä. Aivan pientä ja heiveröistä tassun osumaa vatsapeitteeseen, ja sitä jatkui jonkin aikaa. Niin ihastuttavaa, ihmeellistä ja lumoavaa! Miten lämpimän aallon sitä voikaan koiransikiö herättää.

Sikiöille on nyt kehittynyt karvapeite ja luuston luutuminen on käynnissä. Hempukka on saanut jälleen matolääkityksen vastasyntyneiden pentujen sisäloistartuntojen ennaltaehkäisemiseksi. Vaikka nartulla ei olisi koskaan ollut matotartuntaa, tulee sen aina saada lääkitys vähintään juuri ennen astutusta sekä n. 42 tiineysvuorokauden kohdalla.

Tiineyden viimeisellä kolmanneksella sikiöillä kehittyvät vielä aivot, muuten se on lähinnä painon ja koon lisääntymisen aikaa.

Lue muut Hempukka menee miehiin -sarjan osat täällä.