Hempukka menee miehiin - Miehen valinta

Henkevä keskustelija, mutta osaa myös pitää suunsa kiinni. Osaa ja haluaa kokata, ommella ja siivota, mutta on silti miehekäs essu yllään. Siedettävä jalkahiki. Hävyttömän seksikäs, mutta ei liian, etteivät muut naiset innostu.

Kaikenlaisia vaatimuksia ja muotteja, joihin etukäteen haluaa mielessään survoa tulevan kumppaninsa. Odotukset ovat kovat ja mielipiteet vahvoja, niin kuin sellainen mielessä valmiiksi rakennettu robotti olisi jossain olemassa. Kukapa ei olisi kuullut kysymystä millainen on oma Unelmien Mies tai Unelmien Nainen. Kaikenmaailman treffiohjelmissa ja -palveluissa vaaditaan luettelemaan ominaisuuksia, joita mahdollisesta kumppaniehdokkaasta on löydyttävä. Siinä silmät kiiluen kuin suklaatiskillä konsanaan luetellaan toiveita ja odotetaan niiden mukaista toimitusta.

Mitäpä jos vaatimukset ulotettaisiin pidemmälle, merkittävämpiin asioihin, ja alettaisiin rankata mahdollisia kumppaneita perimän perusteella? Näinhän tehdään eläimillä, esimerkiksi koirilla ja hevosilla. Siinäpä olisi pohtimista mihin asettaa rajansa. Jos suvusta löytyy allergioita tai heikkoja polvikierukoita? Nuorena alkavaa rajua pälvikaljuuntumista?

Jos sitten kaikki asiat natsaavat paperilla ja se Täydellinen Yksilö on löytynyt, mutta pahus, ei liikahda sisuskaluissa mikään. Ei kipristä vatsanpohjassa, ei notku polvet ja pikemminkin haukotuttaa. Täydellistä?

Onneksi nämä ennakkovaatimukset tuppaavat katoamaan salamana mielestä, kun itselle sopiva henkilö pulpahtaa kuvioihin. Siinä ei paljoa serkun sappikivet tai tulevan anopin karvaiset luomet mietitytä, kun oikea silmäpari katselee takaisinpäin. Se on tunne, mikä ratkaisee. Jos jälkikasvulla, tai paremminkin kun, ilmenee ongelmaa, niin sitä pohditaan sitten ajallaan.

On olemassa naisia, jotka haluavat selvittää kumppaninsa geenitaustat. Erään neidin mies oli adoptoitu pikkuvauvana ja hän oli elänyt onnellisena kasvattivanhempiensa kanssa tietämättä juuri mitään biologisista vanhemmistaan. Mutta neitipä halusi etsiä käsiinsä miehen geneettisen isän, ihan vain selvittääkseen onko lähisuvussa muun muassa aikaista hiustenlähtöä. Toinen toimelias neitokainen rysäytti käyntiin vauhdikkaan sukututkimuksen saadakseen tietää partnerinsa taustalla mahdollisesti muhivat terveysriskit. Perusteellinen sukuselvitys julkaistiin jopa kirjana.

Hempukan sulhanen on käynyt läpi tiiviin ja tarkan seulan. Tosin autuaan tietämättään. Uroksen taustat on syynätty, puunattu ja tutkittu. Sitä on pidetty silmällä syntymästä asti ja seurattu tarkasti uraansa eri harrastesaroilla. On selvitetty luonteenpiirteitä, terveystaustoja, käyttöominaisuuksia ja ulkoisia avuja. On katsastettu sisarukset ja vanhemmat muine jälkeläisineen. Pääkopassa on vuosikymmenten harrastamisen tuomaa tietoa vanhoista, jo edesmenneistä koirista, mutta silti tietoa ei ole liikaa. Sukupuu on kahlattu kymmenen polven verran edestakaisin ja moneen kertaan, tutkittu serkkuja, tätejä, puolisisaruksia jne. Myös sulhon kasvattajaa ja omistajaa on haastateltu – toki puolin ja toisin, tarjotusta morsiamesta on haluttu tietää samoja asioita. Tie uroksen omistajalle esitettävään kysymykseen ”saanko luvan?” on siis ollut pitkä ja mutkainen.  Ja kun myöntävä vastaus on saatu, niin kyllä tanssittaa!

Tiukan seulan läpikäynyt sulho saapuu häämatkallensa Hempukan luo viikonloppuna. Toivomme rakkautta ilmaan…

Lue muut Hempukka menee miehiin -sarjan osat täällä.