Hempukka menee miehiin - Pahuksen odotus

Odottamista alleviivataan monessa paikassa, esimerkiksi lääkärikäynnillä. Ensin odotetaan ilmoittautumisvuoroa kuuliaisesti ”odota tässä”-kyltin vieressä, edetään odotushuoneeseen istumaan tuolille ja lukemaan odotusta varten jätettyjä epäkiinnostavia terveyslehtiä. Vastapäätä on äänekäs kello, jotta sekunnilleen voi seurata kauanko odottaa. Yksi, kaksi, kolme, neljä…  Jos sattuu olemaan hammaslääkärissä, niin odotus on kauhunsekaista vapinaa ja sekunnit kulkevat entistä hitaammin;  y-k-s-i…… k-a-k-s-i…… k-o-l-m-e….. Sitä yrittää löytää jotain muuta katseltavaa kuin hiljaisen vastaanottovirkailijan silmälasien sangat ja huomaa laskevansa valkoisen seinän maalipinnassa olevia pieniä nystyjä.

Aika laahustaa myös kaupassa. Jostain syystä sitä tulee aina valinneeksi kassajonon, jossa joku keksii maksaa kymmensenttisillä tai hinnoissa on epäselvyyttä. Sitten ihmetellään ja seistään, seistään ja ihmetellään. Sama homma VR:n asemilla paukkupakkasilla, kun talvi joka vuosi salakavalasti yllättää.

Odotukseen kuluu elämästä niin paljon aikaa, että sitä tekemään pitäisi palkata joku. Ammattiodottaja, joka hoitaisi kaiken odottamisen toisen puolesta; bussipysäkillä, kassajonossa, lääkärissä, treffipaikalla jne. Kätevää!

Vaikka muut asiat elämässä sujuisivat nopsasti, niin erityisesti erään asian odottaminen tuntuu pii-naa-van pitkältä. Oli lopputuloksesta mitä mieltä tahansa. Sitä voi joutua odottamaan viikkoja, kuukausia – joskus jopa minuutit tuntuvat kestävän ikuisuuden. Ensin pissaa lurauttaa tikulle, sitten pyyhkii ylimääräiset tipat pois, laskee tikun paperille pesukoneen päälle ja kiskoo housut jalkaan. Vetää vessanpöntön, pesee kädet ja istahtaa pytyn kannen päälle. Sen jälkeen tuijotetaan. Tikkua. Aika kulkee hidastettuna. Sydän hakkaa, kädet hikoavat, hampaat narskuttavat, jalka naputtaa lattiaa ja ajatukset pyörivät tornadon lailla. Sitä ehtii jo luulla, että kellosta on loppumassa patteri. Perhanan odotus! Lapsuudenaikainen heleä huudahdus auton takapenkiltä ”joko ollaan perillä? kauanko vielä?” on nytvaihtunut ajatukseen ”ollako vai eikä olla”. Yksi vai kaksi viivaa? Raskaana vai ei? Kerro jo!

Ruotsin kansan odotus päättyi eilen, kun prinsessa Victoria synnytti hartaasti toivotun kruununperillisen, pienen tyttären. Vickanin raskautta seurattiin tiiviisti naapurimaan medioissa ja ihmiset tuntuivat odottavan synnytystä yhtä hartaasti kuin kuningasperhe itse. Nyt saavat huokaista ja aika todennäköisesti alkaa jälleen kiitää kuin siivillä kiiltokuvamaisen suloista prinsessaonnea seuratessa.

Kärsimätön odottaa kahdesti. Hmm, minusta kyllä tuntuu, että odotan ainakin viidesti. Onneksi en ole elefantti – sen odotusaika on kaksi vuotta.

Hempukan kotona odotetaan vielä muutama päivä. Ensi viikolla on aika ultraan ja sen jälkeen saamme mekin tietää onko Hempukalla pieniä vauvoja tuloillaan.

Jos Hempukka on tiine, on alkioilla alkanut hampaiston kehitys. Sydämet ovat sykkimisen lisäksi jakautumassa jo eteisiin ja kammioihin. Myös muiden elinten kriittiset kehitysvaiheet tapahtuvat tiineyden ensimmäisen kolmanneksen aikana ja ne ovat silloin äärimmäisen herkkiä sekä sisäisille että ulkoisille vaikuttajille. Alkioissa olisi jo näkyvissä pienenpienet raajojen alut. Piiiiitkät viimeiset päivät siis edessä vielä odotettavana.

Lue muut Hempukka menee miehiin -sarjan osat täällä.