Kun työ vie puolison kauaksi

Teija ja Ville ovat olleet kahdeksan vuotta yhdessä. Niistä viimeiset kolme talvea pariskunta on viettänyt etäsuhteessa: Teija asuu Helsingissä, Ville Lapissa.

- Etäsuhteemme alkoi, kun Ville toteutti pitkäaikaisen haaveensa ja perusti yrityksen Lappiin. Täällä etelässä hänen työnsä olivat aina kesäpainotteisia. Haaveen taustalla oli, että Villekin voisi joskus viettää kunnolla kesälomaa kun paiskisi töitä talvet, ilman vapaapäiviä.

Asiasta oli puhuttu jo suhteen alkuvaiheessa. Kun mahdollisuus tuli eteen, siitä ei tarvinnut enää alkaa vääntää. Vaikka Teija antoi hyväksyntänsä Villen suunnitelmille jo suhteen alussa, hän päätti, ettei aio itse muuttaa miehensä mukana. Etelässä Teijalla on koti, ura, vanhemmat, ystävät ja harrastukset.

Arki muuttui etäsuhteen myötä: kesät nelikymppinen pariskunta viettää tiiviisti yhdessä, mutta talvikauden eli peräti 8 kuukautta vuodesta Ville on poissa kotoa.

- Ikävä on välillä kova, mutta se täytyy työntää talveksi syrjään. Tunteetkin laitetaan niin sanotusti talviteloille. Sitä ei passaa jäädä liiaksi miettimään, muuten ei tule mistään mitään.

Kahdeksan kuukauden ikävää helpottavat puhelut ja Teijan joulu- ja hiihtoloma.

- Me soitellaan, mutta ei välttämättä joka päivä. Kun Ville on lopettanut työt, olen yleensä jo unten mailla. Päivisin molemmilla on työkiireitä. Viikonloppuisin yritän sinnitellä valveilla niin myöhään, että voimme jutella vähän pidempään.

Teija käy Lapissa pari kertaa talvessa. Yhteinen aika on siis kortilla, mutta yhdessä vietetyt hetket ovat sitäkin arvokkaampia.

- Kun menen käymään, tehdään yhdessä töitä päivät ja illat, mutta sitten kun suljetaan firman ovet, meillä on yhteistä aikaa. Ne on niitä hienoja hetkiä.

Ainoastaan jouluaattona putiikki pidetään kiinni kokonaan.

- Silloin mennään kylpylään ja ulos syömään. Olemme molemmat sellaisia, ettemme kaipaa mitään älytöntä luksusta ja extremeä, pienemmätkin jutut tuntuvat hyvältä yhdessä, selittää Teija.

100% luottoa

Teija tietää, että yksinäisinä hetkinä mieleen voi hiipiä epäilyksiä.

- Toisinaan mietin, että mitäpä jos huomaamme, että totumme erillään oloon liiankin hyvin ja että emme kaipaa yhteistä aikaa edes kesällä. Mutta voisihan niin käydä, vaikka olisimme koko ajan samalla sohvalla!

Toistaiseksi välimatka on vain parantanut suhdetta: se on opettanut arvostamaan toisen hyviä puolia ja läheisyyttä. Turhanpäiväisistä pikkuasioista ei halua eron jälkeen riidellä.

- Olen pedantti järjestysintoilija. Mutta mitä sitten, vaikka kompastelen sukkiin muutaman kuukauden ja paikat on huiskin haiskin, voin sitten siivoilla koko tulevan talven! Ensimmäisenä vuonna haksahdin siihen kuoppaan, että latasin kesälle liikoja odotuksia. Mutta jo kerrasta opin, ettei se kannata.

Teijalle ja Villelle kesät ovat rentouttavaa yhdessäoloa varten. Silloin molemmat omistautuvat toisilleen ja paneutuvat myös yhteiseen unelmaan, kesämökkiprojektiin

- Kun olemme yhdessä, hemmottelemme toisiamme kaikenlaisilla pienillä jutuilla. Minua ilahduttavat kovasti esimerkiksi pikkulapuilla varustetut työeväät, joita löydän aamulla jääkaapista, sanoo Teija, joka ei voi pitää neljän kuukauden lomaa, vaan työskentelee osan yhteisestä kesäajasta.

Ihanien kesien vastineeksi talvikauden ero vaatii molemmilta täyttä luottamusta toista kohtaan.

- Mustasukkainen tässä järjestelyssä ei voi olla. Se olisi liian raastavaa, jos sellaista alkaisi miettiä. Luottamus on pakko olla sataprosenttinen. Eikä vahtimalla voi estää asioita tapahtumasta, paitsi jos lukitsee toisen kellariin. Luotan siihen, että olemme toisillemme parhaat.

Myrskyluodon Maijan arkea

Mustasukkaisuuden lisäksi etäsuhteessa elävää vaanii yksinäisyys.

- Totta kai ikävöin välillä kovasti Villen kainaloon, mutta olen kuitenkin vähän erakkoluonne enkä kaipaa koko ajan ihmisiä tai hälinää ympärilleni. Nautin hiljaisuudesta ja yksinolostakin.

Moni tuttu ympärillä on ihmetellyt pariskunnan etäsuhdetta, mutta Teijaa muiden mielipiteet eivät huoleta.

- Monet ovat kysyneet, miksen myös lähde Lappiin vaikkapa miehen firmaan töihin, jotta saisimme olla enemmän yhdessä.  Mutta en kuitenkaan voi, minulla on täällä etelässä niin paljon kiinni asioita. Ja entä jos olisimme ympäri vuorokauden samoissa töissä? Kuten mieheni sanoi: ”Ollaan mieluummin naimisissa”.

Lapsuudenkodin oppien ansiosta käytännön asiat ja arki sujuvat jouhevasti eikä Teijan tarvitse huutaa ketään apuun pikkujutuissa – digiboxin asentamisen, auton renkaiden vaihtamisen ja huonekalujen kokoamisen Teija hoitaa kyllä itsekin. Ja hädän hetkellä tukena ovat myös vanhemmat, kaverit ja naapurit.

- Mutta kyllä tässä on aika itsenäiseksi ollut pakko kasvaa. Välillä on fiilis kuin Myrskyluodon Maijalla, omillaan on pärjättävä, kun mies on merellä. Mutta niinhän se on monen yksinasuvan kohdallakin, ei tämä sen kummempaa ole. Jaksan, kun tiedän, että siellä jossain kuitenkin on joku, joka joskus saapuu kotiin mereltä – tai tässä tapauksessa tunturista.