Suvi Koivu ei aja tähteyttä takaa

Tänä kesänä toteutui tamperelaisen Suvi Koivun, 28, pitkäaikainen haave: hän julkaisi yhdessä Suvi Koivu –nimisen yhtyeensä kanssa ensimmäisen levynsä (Matkalla uuteen kaupunkiin).

Suvi Koivun musiikki on ilmavaa, helppoa, kevyttä ja eleganttia, suomenkielisten laulujen tunnelmissa on tulkintaa ja soundissa kaikuja -80-90 -luvuilta. Suvi haluaa erottautua nuorten suomalaisten nykynaisartistien tyylistä.

- Haimme vähän vanhempaa soundia. Lähdimme tietoisesti etsimään muuta kuin mitä on jo paljon tarjolla. Päätimme, että menemme biisit edellä ja jos ne kantavat, niin hyvä, Suvi kertoo levyntekoprosessista.

Keikkoja ei ole vielä tiheään, mutta bändillä on onni omistaa oma keikkamyyjä. Tiellä kohti tähtiä siis?

Ei, silla Suvi Koivu poikkeaa monesta muusta nuoresta muusikosta myös siinä mielessä, että hänelle tähteys ei ole tavoite, johon pyrittäisiin kaikin keinoin. Hän työskentelee vakituisessa työssä Tampereen yliopistollisessa keskussairaalassa mahakirurgian osastolla.

- Teen sairaanhoitajan kolmivuorotyötä ja rakastan työtäni. En koskaan aio luopua leipätyöstäni. Minusta tässä ajassa vanhat arvot – perinteisen työn tekeminen – ovat unohtuneet.

Tämä on aika virkistävää kuulla nuorelta muusikolta. Vai onko vain vanhemman täti-ihmisen mututuntumaa se, että nuoret kilpaa haaveilevat Idols-kisan voittamisesta, menestyksestä, julkisuudesta, tähteydestä? Suvi jakaa tuntuman.

- Olen itsekin huomannut samaa ilmiötä. Nuorilla musiikkialalle pyrkivillä ihmisillä on usein sellainen harhakuvitelma, että kunhan tulee menestystä, "kunhan minulla olisi kaikki, ei tarvitsisi tehdä mitään". Ei se niin mene. Jotta musiikkialalla loisi itsensä läpi, pitää olla poikkeuksellisen hyvä ja poikkeuksellisen kova tekemään töitä.

- Nuoret eivät myöskään ehkä tule ajatelleeksi, miten alttiiksi artisti kaikelle joutuu, jos iso menestys tulee äkillisesti. Siinä ei enää pysty itse määrittelemään itseään ja saattaa joutua helposti hakoteille omasta itsestään, kun muut määrittelevät sinut. Täytyy myös laittaa itsensä alttiiksi julkiselle kritiikille, varsinkin jos kirjoittaa omat tekstinsä. Siinä pitää ikään kuin riisua itsensä kokonaan alasti yleisön edessä, Suvi kuvailee.

Suvi itse sanoo haluavansa edetä omalla musiikkiurallaan "musiikki edellä", ei "minä-tuote" edellä.

Ujous on pitänyt voittaa

Suvi itse on kirjoittanut ja säveltänyt puolet levyn lauluista. Hänellekään ei ole ollut ihan helppoa tuoda sielunsa syövereitä biisien muodossa kaikkien eteen. Esiintyminen sinänsä on myös vaatinut ujouden voittamista.

- Henkinen prosessi on ollut pitkä. Olin lapsena ja nuorena hyvin hyvin ujo. Ujouden kanssa on ollut melkoinen vääntäminen. Mutta jotenkin vain olen iän myötä harjaantunut pääsemään sen ylitse. Nykyään kun on keikkapäivä, päivää ei enää väritä jännittäminen, vaan ajattelen, että ihanaa päästä laulamaan.

- Minulla ei ole tarve päästä esiintymään, vaan... niin, esittämään laulujani. Lavalla se tunne parhaimmillaan on ihana flow-tunne, jossa ääni kulkee, kroppa elää mukana, pääsen syvälle siihen tunteeseen ja tunnelmaan, josta kappale kertoo. Ei ole merkitystä sillä, montako ihmistä yleisössä on.

Mutta eikö kuitenkin jossain mielen sopukassa Suvillakin elä haave isosta Jenni Vartiaisen tyylisestä menestyksestä? Levyt myisivät kuin siimaa, keikkoja tilattaisiin niin paljon kuin vain haluaisi niitä tehdä, biisit soisivat kaikilla radiokanavilla?

Suvi hymyilee ja sanoo rauhallisesti:

- Tuollaista menestystä tulee Suomessa äärimmäisen harvoille. Minä tykkään näistä omista tutuista kuvioistani, en elättele mitään kuvitelmia. Rakastan kotona olemista, pidän arvossa parisuhdetta ja arkea. Arki on ihanaa!

- Mutta totta kai, jos jotain tuon suuntaista tapahtuisi, haluaisin katsoa sen kortin. Ottaisin varmaan virkavapaata työstäni, mutta en ikinä halua jättää sairaanhoitajan työtäni. Työyhteisöön kuuluminen, ammatti-identiteetin kasvattaminen ovat minulle tärkeitä asioita. Sairaanhoitajan työssä pääsee lähelle elämää ja ihmistä.

Jopa niin lähelle, että kun Suvi tulee töistä, hän kokee tunneakkunsa täysin tyhjenneiksi.

- Työpäivän päätyttyä ei voi vain juoda kupillista kahvia ja alkaa tehdä biisejä. Musiikin tekeminen vaatii tiettyä tunnelmaa ja tilaa. Siksi uusien kappaleiden tekeminen on hidasta, mutta kyllä jo seuraava levy siintää jossain tulevaisuudessa.

Uusi levy on markkinoilla, toinen siis tulee jossain vaiheessa. Suvi voi kuitenkin olla levollisin mielin, eikä hänen ole pakko hermoilla levymyynnin suhteen, kiitos sairaalatyön.

- Laskut tulee kyllä maksettua!