Humalaisen hyvät ideat

Parissa tunnissa putkaan

Kyllä se pahin tapaus sattui Espanjassa vuosia sitten. Kahdeksalta laskeuduttiin lentokoneella maahan, ja kymmeneltä olin sitten jo tutkimassa espanjalaisputkan seiniä. Olin humalapäissäni riehunut kadulla ja repinyt jonkun santarmin takin kahtia. Selvisin yllättävän helposti – sain 200 pesetaa sakkoja eikä kukaan edes pieksänyt sen pahemmin.

Kerralla en silti oppinut - kävin myöhemmin tiirailemassa putkan seiniä myös Suomessa.

Junalla kotiin...

Minulle sattui haaveri loppusyksystä 2001. Lähdin Jyväskylässä opiskelijabileistä kotiin ja päätin oikaista keskellä yötä ratapihan poikki. Tavarajuna oli sopivasti lähdössä ja päätin hypätä kyytiin, radan varressa kun asuin.

Juna kiihdytti yllättävän nopeasti. Kurottauduin ja kokeilin kengällä, miten nopeasti juna kulkee. Kenkä sinkoutui jalasta kauas metsikköön, mistä tajusin että juna kulkee kovaa. Vaihtoehtoina oli jäätyä matkalla Pieksämäelle tai hypätä kyydistä. Laskin kolmeen ja hyppäsin. Muistan, että pyöriessäni jyrkkää ratapenkkaa alas pää löi vasten sepelikiviä. Lapaset lensivät käsistä.

Laahustin moottoritien yli kotiin ilman toista kenkää. Heräsin kotona aamuyöllä hirveään pääkipuun ja hapuilin ympäri huonetta etsien valokatkaisijaa. Päässä humisi. Kun lopulta sain valot päälle, odotti huoneessa karmea näky. Seinät olivat täynnä verisiä kädenjälkiäni, ja sänkykin näytti teurastamolta. Hiukset tuntuivat käsissä lämpimältä mössöltä. Päähän oli tullut iso haava.

En saanut suihkussa verenvuotoa loppumaan. Siinä vaiheessa, kun oli taju mennä, alkoi tulla paniikki ja oli pakko soittaa ambulanssi. Hätäkeskus ei uskonut junatarinaani, joten valehtelin lopulta kaatuneeni pyörällä.

Muutamalla tikillä ja kasvojen ruhjeilla tapauksesta selvittiin. Selkänikamien päälle ilmestyi mustelmia lyhyeksi ketjuksi. Takki repesi ja värjääntyi, kenkääni en löytänyt koskaan. Lapaset sen sijaan löysin radan varresta.

En viisastunut tapauksesta tippaakaan, mutta pelkäsin matkustaa junalla seuraavan puoli vuotta.

Viimeinen muistikuvani oli baaritiskiltä...

No, eräänä aamuna heräsin kaameassa kapulassa ja alasti. Hetken jouduin mietiskelemään, että mites tänne omaan sänkyyn onkaan eksytty, mutta tietysti oli parempi, että sieltä heräsin kuin jostain muualta. Vaatteet löytyivät kuraisina ja märkinä lattialta – ja se vasta ihmetystä herätti! Viimeiset muistikuvat kun olivat baaritiskiltä, kas kummaa.

Yritin tiedustella kavereilta, että ketkä olisivat nähneet minut sieltä baarista saapumisen jälkeen, ja parissa päivässä sain selvitettyä, että olin kotimatkallani (yksin kävellessäni!) kaatunut ihan majoituspaikan vieressä ojaan, siitä sitten mennyt uima-altaalle ja hypännyt vaatteet päällä altaaseen. Luultavasi ihan puhdistautumismielessä.

Onneksi paikalla oli muuta väkeä. Ei nyt asian todistamisen takia, mutta enpä sitten päässyt itsekseni myöskään klassisesti hukkumaan.

Oli vähällä mennä vaimo vaihtoon!

Se tapahtui ennen kännykkäaikaa, ja oli vähällä mennä hyvä vaimo vaihtoon sen juomareissun vuoksi.

Pitelin aamuyöstä taksitolppaa pystyssä, ja poliisi korjasi minut puolitajuttomana talteen, ettei käy huonommin. Putkassa ei ollut puhelinta, ja voi sitä hätää, kun tajusin, etten ollut päissäni tajunnut ilmoittaa kotiin mitään. Kun puoliltapäivin seuraavana päivänä pääsin vihdoin soittamaan, pakkasi avovaimo jo kotona laukkuja. Yhteinen reissu asemalle onneksi todisti tarinani todeksi.

Opin läksyni, ja vaimo nukkuu yhä samassa sängyssä.

Toimittaja Linda Lappalainen

Alkoholista, sen iloista ja suruista, keskustellaan kesän aikana myös Kuningas Alkoholi -sarjassa TV1:llä.  Kuningas Alkoholi -sarja TV1:n sivuilla.

Lähtikö pullo käsistä? Harmittiko vai naurattiko jälkeenpäin? Opitko siitä mitään? Mikä on tyhmin kännimokasi? Jaa tarinasi Olotilan sivuilla!