Virkkaamalla taidetta maailmaan

Ei, patalappuja ei tämän naisen virkkuukoukusta synny. Eikä hän kaupungilla kierrellessään suinkaan kiinnitä huomiotaan monimutkaiseen kirjoneuleeseen jonkun vastaantulijan yllä, vaan tarkkailee enemmän tämän kasvojen piirteitä. Eritoten mikäli hänen veistoksessaan on juuri työstön alla kasvot.

Hämeenkyrössä asuva Liisa Hietanen, 30, on hiljan valmistunut kuvataiteilijaksi Tampereen ammattikorkeakoulusta. Hän tekee luonnollisenkokoisia veistoksia ihmishahmoista - virkkaamalla.

- Ymmärrän, että teokseni edessä ihmisten ensireaktio on se, että oho tämä on tosiaan tehty virkkaamalla. Mutta minulle kyse ei ole mistään kikasta tai jutusta, vaan kyse on veistostekniikasta siinä missä pronssivalukin on omanlaisensa tekniikka. Minusta on hyvä, että materiaalit elävät ja veistostekniikkaan voi syntyä jotain uutta. Yhtä lailla pronssi on joskus ollut ensin muussa käytössä kuin veistosten materiaalina, Liisa Hietanen sanoo.

Virkkaamisen flow

- Virkkaaminen on viesti hitaamman ja pehmeämmän arvostamisesta "paljon ja nopeasti" -maailman keskellä. Kenties se hitaus ja läsnäolo, jota olen kokenut teosta synnyttäessäni siirtyy itse lopputulokseen ja viestii sitä kautta, että hitaus voi olla arvokkaampaa kuin tehokkuus, Liisa pohtii.

- Minulle tämä tekniikka sopii. Siinä on jotain rauhoittavaa, että voin tehdä veistoksen materiaalia koko ajan ja missä vain. Jos joku kohta tökkii, voin jättää sen hetkeksi ja jatkaa jostain toisesta osasta. Se, että saan virkata, tekee minut muutenkin rauhallisemmaksi ja keskittyneemmäksi.

Virkkaaminen johtaa helposti mielentilaan, joka vie mennessään.

- Saatan virkata hyvinkin pitkiä päiviä. Selkä joskus vihoittelee sen takia.

Virkkaaminen ja neulominen ovat trendikkäitä harrastuksia nykyään. Liisa Hietanen ei kuitenkaan usko sen vaikuttaneen tekniikkansa valitsemiseen.

- Olen varmaan valinnut huomaamattani trendikkään tekniikan. Toki tiedän, että käsitöitä harrastetaan aikaisempaa enemmän ja neulomiskerhoja kokoontuu, mutta itse en ole lajia ennen harrastanut, ennen kuin innostuin siihen kuvataiteen opintojeni parissa. Minulla on kyllä myös vaatesuunnittelijan ja ompelijan koulutus.

Liisa ei harrasta perinteisiä käsitöitä, vaikka moni toisin teosten perusteella luuleekin.

- Ihmiset tulevat usein kertomaan minulle tekemistään käsitöistä. Uskon, että teokseni saavat näkemään käyttöesineitäkin eri valossa ja toisaalta käsitöitä harrastavat ymmärtävät, mitä teos on vaatinut.

Niin, luonnollisenkokoisen virkatun ihmishahmon tekeminen todellakin vaatii kärsivällisyyttä, taitoa - ja aikaa. Liisa arvioi hahmon virkkaamiseen menevän noin pari kuukautta. Sitten on vielä teoksen rungon valmistaminen ja hahmon täyttäminen.

Huumoria ja apeutta

Virkattu sympaattisen näköinen vanha ukko tai kauttaaltaan virkattu vessa saattavat olla katsojan mielestä ennen kaikkea hauskoja. Liisa Hietanen ei kuitenkaan pyri humoristisiin teoksiin.

- Huumori on sivutuote, jonka tiedostan helposti sisältyvän virkkaustekniikalla tehtyihin taideteoksiin. Mutta voi olla, että joku katsoja näkee töissä jotain surumielistäkin.

Tosiaan, lattialla lojuva Siwa-muovikassi ostoksineen voi herättää myös apean mielikuvan arkeensa ja yksinäisyyteensä jähmettyneestä ihmisestä, joka hakee tiistai-iltaansa lohtua suklaapatukasta ja olutpullosta. Samaten Liisan ensimmäinen virkkuuveistos hänen ekaluokkansa opettajasta, Pirkosta, voi aiheuttaa katsojassa kaikkea muuta kuin vitsikästä olotilaa.

Joka tapauksessa Liisa Hietasen veistokset saavat katsojassa aikaan reaktioita ja tunteita - seikka, jota jokainen taiteilija toivoo saavuttavansa.

- Virkattu materiaali tuo ihmisille mieleen jotain arkista ja rouheaakin, ja ehkä tästä syystä teos tulee ihmistä lähemmäs kuin kenties tapahtuisi etäisemmän materiaalin suhteen.

Liisa Hietasen teoksia on nähtävillä vielä 12.8. asti Ars Kärsämäki -näyttelyssä. Tuleviakin näyttelyitä on jo vahvasti suunnitteilla. Parhaillaan Liisa virkkaa parikymppisen miehen hahmoa.

- Asuin ennen Tampereella kaupunkiympäristössä ja hahmoni olivat aika verkkaisia. Nyt asun maalla Hämeenkyrössä, ja saa nähdä, tuleeko hahmoista nyt sitten ristiriitaisesti jotain ihan muuta.