Lapseni sai maineen

Jo pienenä tyttönä hän tiesi mitä tahtoi. Hän ei antanut periksi, vaan huusi, itki ja kyyhötti surkeana eteisen nurkassa tahtoaan puhkuen. Kävi välillä hakemassa äidin sylistä lohtua, mutta kun en antanut periksi, alkoi huuto uudelleen kahta kovempana. Hän ei mielistele, eikä taivu. Olen ylpeä omapäisestä tytöstäni. 

Omapäinen vaihtoi päiväkotiryhmää. Viikon uudessa ryhmässä oltuaan kyselin hoitajalta miten lapsella menee. 

- Kiukkua tulee kun hanskat ja hupun nauhat eivät mene niin kuin hän haluaa, hoitaja kertoi.
- Lapsemme, hmm,  tietää mitä tahtoo, vingurtelin.
- Joo, tiedetään, kertoivat tuolta aiemmasta ryhmästä, että tämä lapsi ei kiukkupuuskissa säästele, joten varauduttu on! hoitaja kertoo. 

Sana oli kiertänyt ja lapsi saanut jo maineen. Hankala lapsi. 

Omapäisen lisäksi minulla on kotona yksi taipuisa. Taipuisa on tietenkin helppo, aikuisen näkökulmasta. Taipuisalla ei varmasti ole silti helpompaa kuin omapäisellä. Hänen kanssaan on täytynyt opetella oman tahdon löytymistä. Kun kaverit painostavat, tämä lapsi taipuu. Hänestä on parempi pitää ystävät kuin oma mielipide. 

- Mua kutsuttiin tänään koulussa urpoksi, kun pyysin päästä välkkäleikkiin.
- No, mitä sitten teit? kysyin samalla toivoen mielessäni, että lapseni olisi uskaltanut vastata nimittelyn olevan hölmöä ja mennä leikkimään muiden kavereiden kanssa.
- No en mitään, kun ne suostu kuitenkin ottamaan mut leikkiin. 

Jo sylivauvasta voi erottaa eri luonteenpiirteitä. Toiset ovat rauhallisia hymyilijöitä, osa äidin sylistä lohtua hakevia ujostelijoita. Mitä vanhemmaksi lapsi kasvaa sitä paremmin vanhemmat ja sukulaiset sanoittavat lapsen luonnetta. Taapero on jo ehkä sosiaalinen, pohdiskeleva tai hurjapää. 

Kun vilkkaaksi koettu lapsi kolmannen kerran pudottaa maitolasin syliinsä, hänestä todella tulee aikuisten silmissä vilkas ja riehakas. Ujoksi luonnehditun lapsen maidon kaatuminen selitettäisiin ehkä vain vahingolla tai epävarmuudella suuremmassa porukassa. 

Kuinka monta kertaa hiljainen ja ujo lapsi saa kuulla olevansa hiljainen ja ujo. Kuinka monta kertaa vilkas kuulee olevansa vilkas, omapäinen, temperamenttinen, villikko tai täystuho. Kuinka älyttömän reipas tyttö reippaasta tytöstä tuleekaan, kun häntä kiitellään jatkuvasti reippaudesta? 

Kun me vanhemmat kerromme lapsistamme muille, vahvistamme myös lapsen mielikuvaa itsestään. 

Seuraako lapsen saama maine päiväkodista kouluun? Kuljettaako hän itse sen myöhemmin mukanaan työpaikalleen? Nöyrä ja taipuisa on helposti kyykytettävä työelämässä, omapäisestä ennustetaan johtajaa.

Hoksaammeko me vanhemmat monipuolistaa lapsesta saatavaa mielikuvaa, jos huomaamme, että muut aikuiset suhtautuvat häneen annetun maineen mukaisesti? Saako lapsi jossain kohtaa kasvunsa varrella päiväkodista tai koulusta vastaansa aikuisen, joka uskaltaa aloittaa puhtaalta pöydältä? 

Päätän kutsua taipuisaa tästä lähtien rohkeaksi, sinnikkääksi, iloiseksi ja reiluksi. Omapäinen olkoon aurinkoinen.