Kummius - pakkopullaa vai kunnia-asia?

Kummia valitessa kannattaa kiinnittää huomiota siihen, kenet perheyhteisöön haluaa liittää. Monet kummit lahjoittavat lusikan kastetilaisuudessa, mutta katoavat vuosien varrella elämästä.

Kummit kannattaa valita huolella

Joissain perheissä kummius kiertää kysymättä suvussa eikä se ole kaikille mieleen. Kimmolla ja hänen puolisollaan on kaksi kummilasta, mutta Kimmolle kummius merkitsee enemmän rihmastoitumista kaukana asuviin sukulaisiin kuin todellista vuorovaikutussuhdetta.

– Kummius on mielestäni väkinäinen, sukusiittoinen velvollisuus. Jos lapsi asuu lähellä, kummius on helppoa ja mukavaa, mutta kun hän asuu kaukana... Tottakai oli siistiä, kun pyydettiin kummiksi ja pidän kummilapsistamme, mutta koska he asuvat kaukana, siitä tulee usein vain yksi pakollinen kahvitilaisuus vuodessa lisää.

Omaa kummiaan Kimmo ei ole nähnyt vuosikausiin, koska tämä riitaantui Kimmon äidin kanssa ja lopetti pitämästä yhteyttä.

Myös Paula, 28, on kahden lapsen kummi. Eero on viisivuotias, Jade täytti juuri neljä. Kummilapset eivät asu aivan lähellä, joten suhde heihin kulkee vielä pitkälti yhteisten juhlien, kuten syntymäpäivien ja muiden perhetapahtumien kautta. Paulan mielestä kummius on kuitenkin tiivistänyt suhteita sekä omiin veljiin että veljien lapsiin.

– Se, että olen isoveljieni lasten kummi, on tuonut oman lisänsä sisaruuteen ja syventänyt suhdettamme. Myös veljieni lapsiin minulla on kummiuden kautta aivan erityinen suhde. Jokaista kummilasteni kehitysvaihetta en ole päässyt läheltä seuraamaan, mutta kun lapset kasvavat, odotan, että suhteemme kehittyy ja pääsemme viettämään enemmän myös kahdenkeskistä aikaa.

Omille kummeilleen Paula välittää edelleen säännöllisesti uutisia elämänsä merkittävistä tapahtumista ja tietää kummiensa olevan kiinnostuneita hänen asioistaan. Kummit muistavat kummityttöään merkkipäivinä.

Kummin kannukset

Paula pitää kummia yhtenä lisänä lapsen läheisten aikuisten joukossa. Tärkeää on hänen mielestään se, että kummilapsilla on luottavainen olo oman kumminsa seurassa.

– Kummilapsen pitää tietää, että olen aina olemassa häntä varten. Nyt omat kummilapseni ovat vielä pieniä, mutta haluan olla myös rakentamassa meille yhteisiä perinteitä ja traditioita. Esimerkiksi syntymäpäivät ovat tärkeitä.

Kimmo toivoisi kummilapsiensa kasvavan ennen kaikkea ihmisinä, ja siinä hän haluaisi olla heidän tukenaan. Malli on omittu omilta kummeilta ennen välirikkoa.

– Hyvä kummi on sellainen, joka letkauttaa elämänohjeita ja luo hyviä muistoja. Jos olet hyvä tyyppi, se tarttuu. Kummin pitää antaa henkisesti jotakin, latoa elämänviisauksia rivien välistä, eikä vain ostaa lahjoja jouluisin ja syntymäpäivinä.

Paulalla ei vielä itsellään ole lapsia, mutta kummeja valitessaan hän uskoo kiinnittävänsä huomiota perusasioiden eli läheisyyden ja luotettavuuden lisäksi myös siihen, minkälaista elämisen mallia kummi lapselle näyttäisi.

– Toivon, että miettisin perusasioiden lisäksi myös sitä, että suhteesta tulisi vastavuoroinen. Sellainen, että suhde voisi kehittyä ystävyydeksi kummin ja kummilapsen välillä. Ja tietenkin mielelläni valitsisin kummiksi ihmisen, joka toisi lapsen elämään erilaista näkemystä ja elämäntapaa, erilaista aikuisen mallia kuin mitä minä ja puolisoni vanhempina tarjoisimme.

"Kummi lahjaksi lapselle"

Yhä useammin vanhemmat myös pyytävät epäviralliseksi kummiksi jonkun perheen läheisen eri uskontokuntaan kuuluvan tai kirkosta eronneen ystävän. Viralliseksi kummiksi tällainen henkilö ei kelpaa, mutta sydämen tehtäväksi kummius on aina avoin.

Maija, 32, on eronnut kirkosta kahdesti. Hän liittyi ensimmäisen eron jälkeen takaisin kirkon jäseneksi pelastaakseen ystävänsä pulasta: ystävä ei ollut tiennyt, että molempien kummiksi lupautuneiden pitää olla kirkon jäseniä, ja hän sai kuulla asiasta vasta ristiäisiä edeltävänä iltana. Aamulla Maija allekirjoitti virallisen todistuksen kirkon uudesta jäsenyydestä ja tuli kummilapsensa viralliseksi kummiksi. Sittemmin Maija on eronnut kirkosta uudestaan. Kummiudesta hän ei ole kuitenkaan luopunut – Maijalle kummina oleminen merkitsee läsnäoloa ja lapsen aikuisena ystävänä olemista eikä kristillisen kasvatuksen antamista.

Myös omalle tyttärelleen Maija valitsi epäviralliset kummit. Maija ja hänen miehensä kutsuvat näitä tukiaikuisia lapsensa "hyviksi haltiakummeiksi".

– Valitsimme haltiakummit huolella, sillä halusimme ikään kuin antaa nämä ihmiset arvoineen ja elämäntyyleineen lahjaksi lapsellemme. Heidät on ikään kuin korvamerkattu lapsemme elämään.

Saako kummiudesta kieltäytyä?

Kummilasten määrä on jokaiselle yksilöllinen valinta. Maijalle kaksi kummilasta on tarpeeksi, eikä hän edes kuvittele pystyvänsä omistautumaan useammalle kuin kolmelle maksimissaan. Etenkään, kun elämässä on nyt myös oma pieni tytär.

Entä jos kummiksi pyytää ihminen, jonka lähipiiriin ei halua sitoutua? Vaikka välit voivat kieltäytymisen myötä joutua katkolle, Kimmon mielestä kummiksi ryhtymisestä kuitenkin saa ja pitää kieltäytyä, jos siltä tuntuu.

Myös Paula on sitä mieltä, että jokaisen täytyy kuunnella asiassa omaa sydäntään. Kummius on tehtävä eikä kaikista ei ole sitoutumaan henkisesti siihen.

– Olen miettinyt tätä asiaa. Kunnioitan itse sen verran kummiutta tehtävänä, että jos läheinen ihminen haluaisi minut kummiksi, en näe mitään syytä kieltäytyä. Mutta tietenkin jos kokee, ettei pysty täyttämään itselleen asettamaa tehtävää, pitäisi saada hienovaraisesti ja perustellen kieltäytyä ryhtymästä kummiksi. Jos on oikeus pyytää kummiksi, miksi ei olisi myös oikeutta kieltäytyä siitä?

Kummastuttaako kummiudesta kieltäytyminen? Onko sinulla kokemuksia muiden kirkkokuntien tai uskontojen kummikäytännöistä? Jatketaan juttua kommenteissa.