Äidin masennus ei vaurioita lasta pysyvästi

Uuvuin odottaessani toista lastani ja sen seurauksena masennuin melko syvästi. Sain apua neuvolan kautta ja oloni parani keskustelemalla ammatti-ihmisen kanssa. Minua kuitenkin harmittaa kovasti miten olotilani tai poissaoleva läsnäoloni, hermojen pettämiset ja vaihtelevat tunnepurkaukset ovat vaikuttaneet lapsiini. Miten masentunut äiti voi parhaiten huomioida lastaan? Mitä hoitoa tai apua suosittelet ensisijaisesti?

Masennus raskauden tai pikkulapsen vanhemmuuden aikana on yleistä. Pelkästään synnytyksen jälkeiseen masennukseen sairastuu joka kymmenes nainen. Usein me äidit vielä yritämme viimeiseen asti pitää yllä pärjäävää ulkokuorta!

Vanhemman masennus vaikuttaa lapseen silloin, jos vanhempi ei kykene vastaamaan lapsen viesteihin riittävän nopeasti ja riittävän oikealla vastauksella. Masentunut on ajatuksiinsa vaipunut, ärtyvä, ja kasvot ovat ilmeettömät. Nämä tekijät voivat huonontaa varhaista vuorovaikutusta lapsen kanssa ja siten "siirtää" masennusta lapseen.

Äidin masennus ei vaurioita lasta pysyvästi, jos lapsella on tukenaan toinen aikuinen, joka kykenee kantamaan lapsesta tunnevastuuta, eli vastaamaan lapsen aloitteisiin ja hoivaamaan häntä äidin kerätessä voimia. Useilla lapsilla on myös isä, toinen huoltaja tai hoivaaja, joten hekin mukaan neuvolaan kuulemaan miten auttaa masentunutta puolisoa ja tukea lapsen kehitystä!

Lasta suojaa myös se, jos masentunut vanhempi jaksaa - edes ajoittain - katsoa asioita lapsen näkökulmasta, kuten sinä olet tehnyt kysyessäsi miten lasta voisi parhaiten huomioida. Hienoa! Lasta voi huomioida hymyilemällä, hellimällä, suostumalla lapsen aloitteisiin ja pyytämällä anteeksi. Ihan pienellekin vauvalle kannattaa kertoa, että äiti on ollut masentunut, ja siksi suuttunut helposti, eikä se ole lapsen vika.

Masennuksen hoito voi olla keskusteluapua, lääkitystä, vuorovaikutushoitoa lapsen kanssa, vanhemman omaa pitkä-aikaista terapiaa, joskus osastohoitoakin - jokaisen vanhemman kohdalla hoitoarvio täytyy tehdä yksilöllisesti. Vauvan tai pienen lapsen vanhemmalle suosittelen aina hoitoa, jossa huomioidaan myös lapsen kehitys; kuten sinullakin, useimmilla masentuneilla vanhemmilla on syyllisyydentunteita siitä, miten lapsi on kärsinyt masennusaikana.

Lapsi kyllä toipuu kun vuorovaikutus vanhemman kanssa palaa normaaliksi. Ei kannata jäädä kiinni liikaan syyllisyyteen! Lapsi ei kaipaa täydellistä vanhempaa, vaan vanhempaa joka on riittävän hyvä -  ja siihen mahtuu myös huonoja kausia.

Ja huomio me kaikki vanhemmat hiekkalaatikon reunalla; ollaan toisillemme tukena! Ollaan hyväksyviä, myötäeläviä ja jutellaan kaikesta. Myös niistä vaikeista päivistä.

Janna Rantala on lastenpsykiatrian erikoislääkäri ja pienen lapsen äiti. Hänellä on laaja työkokemus lasten ja perheiden ongelmista - vauvasta teini-ikäisiin. Hän on toiminut myös aikuispsykiatrina, neuvola- ja koululääkärinä sekä kouluttajana ja Yle TV2 Poinzi-lastenohjelman neuvonantajana.

Lisää aiheesta:

Kirjailija Laura Honkasalo kertoo synnytyksen jälkeisestä masennuksesta TV2 Punaisessa langassa.