Erilaiset kulttuuritaustat avioeron syynä: mitä kertoa lapselle?

Olen eronnut ulkomaalaisesta avomiehestäni. Meillä on yhteinen, ala-kouluikäinen poika. Eromme syyt pohjautuvat pitkälti erilaiseen kulttuuritaustaan ja siitä syntyneisiin ristiriitoihin. Mutta miten voin sen kertoa pojalleni, jonka haluaisin kuitenkin vaalivan ja saavan vaikutteita myös isän kotimaasta?

Pohdit lapsesi tulevaisuuden kannalta tärkeää kysymystä. Hienoa, ettet mitätöi lapsen isän kulttuuria ja kotimaata avioeron takia!

On yleensä hankalaa kertoa lapselle eron syistä. Alakouluikäiset lapset ajattelevat konkreettisesti, mustavalkoisesti ja itsekeskeisesti. Lapsilla on tapana vetää eron syistä suoraviivaisia johtopäätöksiä. Lähes poikkeuksetta lapset syyttävät itseään vanhempien erosta. 

Jotain eron syistä poikasi miettii varmasti jo nyt, vaikkei asiasta suoraan kysyisikään. Ehkä hän kuuli joitain riitojanne tai huomasi joihinkin asioihin liittyvää kireyttä avioliittonne aikana. Olisikin tärkeää puhua hänelle toistuvasti siitä, ettei ero ole hänen syynsä, eikä hän ole millään toiminnallaan aiheuttanut eroa. Lapselle voi aina sanoa, että syyt eroon olivat aikuisten välisiä.

Et kerro tarkemmin, millaisia kulttuuritaustaan liittyviä ristiriitoja liitossanne oli, mutta tyypillisiä riidan aiheita puoliksi tai kokonaan suomalaisissa avioliitoissa ovat kasvatuserimielisyydet, kotitöiden jako, rahan käyttö, vapaa-ajan käyttö, seksi, sukulaisiin suhtautuminen ja alkoholinkäyttö. Näistä samoista aiheista riidellään niin onnellisissa kuin onnettomissakin liitoissa, niin eroon päättyvissä kuin kestävissäkin suhteissa.

Ennen kuin kerrot lapsellesi eron syistä, voisit ehkä haastaa itseäsi miettimään asiaa vielä kerran.  Ehkä löydät silloin sopivat sanat, joilla kertoa tapahtumasta isän tai omaa kulttuuritaustaasi syyttämättä.

Tässä on joitain kysymyksiä, joista lähteä liikkeelle. Kulttuuritaustoista riippumatta jokaisessa liitossa on ristiriitoja: Miksi juuri teidän liitossanne ne johtivat eroon? Miten saitte muutoin elämäänne liittyviä ristiriitoja ratkottua?

Samanlaisesta kulttuuritaustastaan riippumatta ihmiset elävät hyvin erilailla: miksi juuri nämä asiat omasta kulttuuritaustastasi olivat tärkeitä juuri sinulle? Entä lapsesi isä: miksi hän vaali juuri näitä asioita omasta kulttuuritaustastaan?  Miksi asioissa ei löytynyt kompromissia liitossanne? Mitä olisit arvellut tapahtuvan sinulle, pojallesi ja pojan isälle, jos olisitte eläneet isän kulttuuritaustan mukaisesti?

Entä eron ajankohta: Miksi ero tuli juuri silloin?  Mitä sinun tai entisen puolisosi elämässä oli tapahtunut, kun olitte samanikäisiä, kun lapsenne oli eron tullessa?

Eron syistä on syytä puhua lapsen kanssa läpi hänen elämänsä, aina kuhunkin ikäkauteen sopivalla tasolla. Näin kuva vanhempien avioliitostakin monipuolistuu. Varmasti liitossanne oli myös hienoja asioita, joita lapsen kanssa voi muistella. Isän kulttuuritaustaa vaalit parhaiten sallimalla lapselle rakastavan suhteen isään ja hänen sukuunsa. Lapsenne itse päättää sitten aikanaan mitkä vaikutteet hän ottaa käyttöönsä kummastakin kotimaastaan!

Janna Rantala on lastenpsykiatrian erikoislääkäri ja pienten lasten äiti. Hänellä on laaja työkokemus lasten ja perheiden ongelmista - vauvasta teini-ikäisiin. Hän on toiminut myös aikuispsykiatrina, neuvola- ja koululääkärinä sekä kouluttajana. Tällä hetkellä hän opiskelee perhepsykoterapeutiksi.