Kastelu ja tuhriminen koulu-ikäisellä

Kysymys:

Koululaisemme näyttää aidosti ilon, onnistumisen tunteet. Hän kestää peleissä pettymyksiä. Muut negatiiviset tunteet hän kätkee sisäänsä tai ei osaa käsitellä niitä oikealla tavalla. Seurauksena on päiväkastelua ja tuhrimista. Mikä olisi paras apu lukkojen avaamiseen?

Vastaus: 

Kuvaat hienosti lastasi; hänessä on hyvin kehittyneitä ja taitavia puolia, mutta myös puoli, jonka kanssa olette pulassa. Onhan kastelun ja tuhrimisen fyysiset syyt varmasti suljettu pois? Voitte tarvittaessa hakeutua tutkimuksiin koululääkärin, oman terveyskeskuslääkärin tai yksityisen lastenlääkärin (pediatri) kautta. Kastelua tai tuhrimista voivat aiheuttaa esimerkiksi ummetus, vatsan alueen sairaudet, virtsateiden epämuodostumat.

Jos selittävää fyysistä syytä ei löydy, suosittelen hakeutumista lastenpsykiatriseen arvioon. Asuinpaikastanne riippuen tutkimuspaikka voi olla perheneuvola tai lastenpsykiatrinen poliklinikka. Perheneuvolaan riittää oma ilmoittautuminen asiakkaaksi, mutta poliklinikalle tarvitsette lähetteen joltakin yllämainitulta lääkäriltä. Suuremmilla paikkakunnilla on myös yksityissektorin lastenpsykiatreja ja psykologeja, jotka voivat tehdä alustavaa arviota.

Psyykkisistä syistä kasteleminen ja tuhriminen kouluikäisenä ovat melko harvinaisia oireita ja kertovat lapsen olevan kehityksessään jumissa. Tyypillistä on – kuten kuvaatkin - lapsen vaikeus ilmaista omia tunteitaan. Lapselle on saattanut jäänyt käsitys, etteivät hänen tunteensa olisi hyväksyttyjä tai että vanhemmat eivät ”kestäisi” lapsen tunneilmaisuja. Laajalla, lasta ja perhettä kunnioittavalla lastenpsykiatrisella tutkimuksella voidaan yrittää kartoittaa lapsen tunteita ja käsityksiä, ja löytää siten keinoja auttamiseen.

Lastenpsykiatrisessa tutkimuksessa vanhempien haastattelulla on tärkeä osa. Lasta ymmärtääksemme tarvitsemme paljon tietoa hänen aiemmasta elämästään, reagointitavastaan elämän normaalikriiseihin (kuten rinnasta vierotus, päivähoidon aloitus, sisaruksen syntymä) ja mahdollisiin vaikeisiin elämänkokemuksiin (kuten erot, sairastumiset, kuolemantapaukset). Samoin on ratkaisevan tärkeää ymmärtää lapsen asemaa perheessä. Joskus vanhemmat kokevat haastattelun ”turhaksi vanhojen kaiveluksi” tai ”syyllisten etsimiseksi”, vaikka tämä ei ole tarkoitus. Toki on vaikea kertoa perheensä yksityisasioista tuntemattomille työntekijöille, mutta ilman näitä taustatietoja tutkimus ei onnistu. Lastenpsykiatrian työntekijöillä on ehdoton vaitiolovelvollisuus.

Kastelu ja tuhriminen kuormittavat koko perhettä. Vastaanotolla tapaamani tuhrivien lasten perheet kuvaavat vuosien taistelua, jonka aikana on kokeiltu kaikki mahdolliset keinot. Oireet vaihtelevat, saattavat olla välillä lähes kokonaan poissa, ja sitten alkaa käsittämättömästä syystä uudestaan. Usein perheet kokevat suurta voimattomuutta, epätoivoa, raivoakin. Etenkin tuhrimista pidetään yleensä häpeällisenä ja sitä yritetään salata sukulaisilta ja ystäviltä. Jotkut perheet eristäytyvät asian paljastumisen pelossa. Toisissa ajaudutaan avioeron partaalle vanhempien syytellessä epätoivoissaan toisiaan.

Monissa perheissä muodostuu kastelun ja tuhrimisen ympärille toimintatapoja, jotka saattavat lisätä lapsen häpeää. Yleensähän kastelu tai tuhriminen tuntuu vanhempien näkökulmasta tahalliselta, mikä ymmärrettävästi raivostuttaa. Suuttuneina ajaudutaan umpikujaan ja yritetään ”pakottaa” lapsi kuivaksi. Tyypillistä on hajusta huomauttelu, lapsen rankaiseminen, pakottaminen omien vaatteiden pyykkäämiseen tai tuohtuneet mielenilmaisut vahingon tapahduttua. Näiden tapojen purkaminen on tärkeää lapsen toipumiselle, mutta ei yksin riitä.

Toivon teille voimia asian selvittelyyn! Asiantuntevassa arviossa voitte yhdessä pohtia, mikä olisi paras apu lukkojen avaamiseen.

Janna Rantala on lastenpsykiatrian erikoislääkäri ja pienen lapsen äiti. Hänellä on laaja työkokemus lasten ja perheiden ongelmista - vauvasta teini-ikäisiin. Hän on toiminut myös aikuispsykiatrina, neuvola- ja koululääkärinä sekä kouluttajana ja Yle TV2 Poinzi-lastenohjelman neuvonantajana.