Koululaisen iltapäivät yksin kotona

Kuinka voin helpottaa pienen koululaisen yksinoloa iltapäivisin - onko joitain keinoja, joilla yksinoloa voisi harjoitella?

Koulun aloitus on yleensä koko perheelle tärkeä muutos, virstanpylväs elämässä.  Monet vanhemmat ovat huolissaan ja syyllisyydentuntoisiakin yksin iltapäiviään viettävästä ekaluokkalaisestaan. Harmi, ettei yhteiskuntamme ole tältä osin rakennettu lapsen parasta ajatellen. Onneksi koulunsa aloittavan lapsen vanhemmalla on oikeus osittaiseen hoitovapaaseen. Kaikilla perheillä ei kuitenkaan ole mahdollisuutta käyttää tätä vaihtoehtoa.

Artikkelini neuvot sopivat kaikille koululaisille, myös syksyllä kouluun palaaville isommille lapsille. Sovella ohjeita myös niihin aamuihin, jolloin lapsen täytyy osata lähteä kouluun itsenäisesti.

Mieti ensin onko yksinolo välttämätöntä. Voisiko joku lapsen lähipiiristä, naapureista, luokkakavereiden vanhemmista huolehtia lapsesta edes osan aikaa? Tutki koulun, kunnan ja harrastusten tarjoamat mahdollisuudet.

Onko lapsella ystäviä, joiden kanssa jakaa aamuja tai iltapäiviä sovitusti? Leikkiseuran voi aluksi sopia vanhempien kesken, ennen kuin lapsi solmii omat kaveruussuhteet koulussa. Jos lapsella on isompia sisaruksia, velvoita heitä olemaan ainakin alkupäivinä kotona.

Voisiko yksinolon kestoa lyhentää edes joinain päivinä? Ota käyttöön mahdolliset työajan liukumat ja lomapäivät.

Koulumatka kannattaa harjoitella tarkkaan useaan kertaan. Saata lapsi kouluun ensimmäiset päivät. Moni työnantaja ymmärtää myöhempään työhön tulon näin tärkeästä syystä. Voit yrittää sopia yhteisestä koulumatkasta sisaruksen, naapurin tai luokkakaverin kanssa.

Ole puhelimen päässä. Jos et itse voi olla, järjestä joku, jolle lapsi voi tarvittaessa soittaa. Soita itse lapselle aamun ja iltapäivän mittaan, jotta hän tietää sinun ajattelevan häntä. Suhtaudu kärsivällisesti tyhjänpäiväiseltä vaikuttaviin soittoihin; se voi olla lapsen tapa hakea turvaa.

Tee lapselle aamu- tai välipala valmiiksi. Vanhemman laittama syötävä antaa turvan tunnetta ja muistuttaa vanhemman huolenpidosta. Pieni yllätysherkku voi lohduttaa mukavasti.

Jaa päivää palasiin, jotta aika tuntuisi lyhyemmältä. Laita vaikka herätyskelloon tai kännykkään hälytyksiä: kouluunlähtö, välipala, läksyt, soitto mummolle.

Mene töistä suoraan kotiin. Käytä aluksi arkitöihin mahdollisimman vähän aikaa, jotta voit olla lapsesi kanssa. Voitte joutua joksikin aikaa luopumaan harrastuksistanne.

Huomioi heti kotiin tultuasi lapsi ensin. Tervehdi iloisesti, vaikka työpäiväsi olisi ollut tiukka! Kysy aina miten iltapäivä meni. Miltä tuntui olla kotona ilman vanhempia? Harvoin ekaluokkalainen kovin laveasti vastaa, mutta on tärkeää antaa lapselle mahdollisuus kertoa tunnelmistaan.

Harjoitelkaa edeltävinä viikkoina yksinoloa lyhyempiä aikoja. Älä kuitenkaan käytä karaisua, vaan ”tankkaa” lapselle turvallisuutta ja läsnäoloasi, jotta hän kestäisi paremmin poissaolosi. Älä vaadi hetkessä isoksi kasvamista! ”Itsenäisyyden opettelu” tapahtuu nimenomaan turvan saamisen kautta; ei pakottamalla lasta pärjäämään yksin.

On tavallista, että lapsi ilmaisee aluksi ikäväänsä marisemalla, huonotuulisuudella, takertumisella, poisvetäytymisellä, uhmalla tai levottomuudella. Joskus lapsi taas näyttää äkisti itsenäistyneen, ”kasvaneen koululaiseksi yhdessä yössä”. Silloin on mahdollista, että hän reagoikin hylätyksi tulemisen tunteeseen ikään kuin hylkäämällä vanhemman hoivan (”olen jo niin iso, etten tarvitsisikaan äitiä”).

Jos huomaat lapsen reagoivan koulunaloitukseen, yritä helliä ja huomioida häntä enemmän.  Kerro, miten ajattelet häntä, vaikka olette erossa. Ota asia puheeksi opettajan kanssa: lapsi saattaa käyttäytyä hankalasti koulussakin. On harmi, jos lapsen koulunkäynti ”menee pilalle” väärin tulkittujen oireiden vuoksi.

Koulunaloitus on – mahdollisista huolista huolimatta - yleensä kiva juttu! Valtaosa lapsista selviää siitä hyvin. Järjestä iltapäivät niin turvallisiksi kuin pystyt ja lakkaa sen jälkeen murehtimasta. Ylenpalttinen huoli ja voivottelu vain lisäävät lapsen turvattomuutta. Iloista kouluvuotta koko perheelle!

Janna Rantala on lastenpsykiatrian erikoislääkäri ja pienten lasten äiti. Hänellä on laaja työkokemus lasten ja perheiden ongelmista - vauvasta teini-ikäisiin. Hän on toiminut myös aikuispsykiatrina, neuvola- ja koululääkärinä sekä kouluttajana. Tällä hetkellä hän opiskelee perhepsykoterapeutiksi.