Omalla vanhemmalla on korvaamaton rooli lastenkotilapsen elämässä

Miten lapsen sijoittaminen lastenkotiin, eroon äidistä, vaikuttaa lapsen käyttäytymiseen?

11-, 8- ja 7-vuotiaat lapset asuvat lastenkodissa. Isä ja äiti ovat olleet erossa noin 4 vuotta.  Isä on viikonloppuisä ja silloinkin on kova juomaan ja puhuu lapsille liikaa niin sanottuja aikuisten asioita äidistä. 11-vuotias isoveli on juotunut useasti hoitamaan sisaruksiaan isällä olessa ja ottamaan täyden vastuun.
Lapset ovat lojaaleja isälle ja kyllä äidillekin, mutta pelkäävät välillä ettei saa puhua jotain. Äidillä on tosi läheinen suhde lapsiin, ja 7-vuotias tyttö onkin oikein äidin prinsessa.

Nyt lapset reagoivat hälyyttävästi: 8-vuotias poika 8 kiukuttelee tosi pahoin, saa kohtauksia ja hänellä on univaikeuksia, pelkää kaikkea. 11-vuotias hakee huomiota kiusaamalla pienempiä ja riehumalla mitä ei ennen ole kotona tehnyt, lisäksi puhuu rumia niinkuin pikkusisaruksetkin. Äiti ei ole koskaan antanut kiroilla kotona. Isä on todella ankara. Aina kotiin palatessaan lapset ovat villinä muutaman päivän ennen kuin äiti saa tilanteen taas käsiinsä. 7-vuotias kaipaa äitiä koko ajan.

Onpa sinulla iso asia kysyttävänä. Kunpa osaisinkin vastata!

Valitettavasti on mahdoton sanoa miten juuri sinun lapsiisi vaikuttaa ero juuri sinusta. Lapset ja äidit ovat yksilöllisiä, kuten myös olosuhteet, joissa lapset muuttavat lastenkotiin. Ja lastenkodeissakin on eroja! Jotain voin kuitenkin kertoa melko tavallisista reagointitavoista.

Lapset reagoivat yleensä ylipäätään ympäristön vaihdoksiin, vaikka muutos olisikin mieluinen, vaikka mummolaan meno ja sieltä kotiinpaluu. Osa lapsista reagoi rauhattomuudella ja hakemalla huomiota keinolla millä hyvänsä, toiset taas reagoivat itkemällä, roikkumalla vanhemmassa tai vetäytymällä omiin oloihinsa. Myös uni- ja syömisvaikeudet ovat aika yleisiä. Jos lapsen eri ympäristöissä on hyvin erilaiset säännöt ja tavat, voi reagointi olla vielä vahvempaa.

Vanhemmasta erossa olokin saa lapset yleensä reagoimaan samalla tavalla! Lapsen voi olla vaikea itse ymmärtää tai ainakaan sanoa ääneen, että hänellä on äitiä ikävä; olo vain on epämääräisen levoton. Lapsen levottomuutta lisää, jos hän ei tiedä koska seuraavan kerran tapaa vanhemman tai jos hän joutuu oleman huolissaan vanhemman pärjäämisestä eron aikana.

On olemassa sekin mahdollisuus, että lapsen vaikea käyttäytyminen liittyy olosuhteisiin, joissa hän on elänyt ennen sijoitusta. Kirjeesi perusteella lapsesi ovat kokeneet asioita, joihin he saattavat reagoida: vanhempien eron, isän alkoholismin, ankaran kasvatustavan ja äidistä pahan puhumisen.  

Aina ei lastenkodeissakaan osata tai pystytä hoitamaan lasta tavalla, joka tekisi hänen olonsa turvalliseksi. Lapsen levottomuutta voi lisätä esimerkiksi lastenkodin vuorotyön rytmin mukaan vaihtuva henkilökunta erilaisine hoitotyyleineen.

Kirjeesi perusteella kaikilla lapsillasi on tällä hetkellä vaikeuksia, kullakin omanlaisiaan. Ainakin osa vaikeuksista tuntuu vielä korostuvan kun he siirtyvät lastenkodista sinun luoksesi, ja varmaan myös takaisin siirtyessään. Ja lapsilla on vielä kolmaskin erilainen ympäristö; isän koti!

Kirjeestäsi ei käy ilmi, miten tuore tai pitkäaikainen lasten sijoitus on. Lastenkotiin siirtymiseen reagoiminen laimenee yleensä muutamassa kuukaudessa tai noin vuodessa, jos lasten muu elämä ja vanhempien vointi pysyy tasaisena. Et ehkä voi itse päättää sijoituksen kestoa, mutta koska huolesi lapsista on varmaankin kova, auttaisin mielelläni vielä kertomalla miten voit omalta osaltasi helpottaa lastesi oloa.

Lapsesi kestävät helpommin eroa sinusta, jos he tietävät sinun voivan hyvin. Hoida siis itseäsi ja ota tarvittaessa apua vastaan myös itsellesi! Kerro lapsillesikin, ettei heidän tarvitse olla sinusta huolissaan. Pidä aina sopimukset tapaamisista ja soitoista. Lapsille viime hetken peruutus voi olla suuri pettymys, joka lisää reagoimista. Sovi mahdollisuudesta lähettää kortteja, kirjeitä, valokuvia lastenkotiin. Pyydä henkilökuntaa puhumaan sinusta luontevissa yhteyksissä eron aikana. Kun tapaat lapset, keskity heihin. Näytä, miten tärkeitä he sinulle ovat!

Erossa olon vaikutukset pahenevat, jos vanhemmat ja lastenkodin henkilökunta ”vetävät lasta eri suuntiin”. Siksi kannattaa puhua erimielisyydet selviksi. Jos hoitajien mielestä lasten reagointi johtuu sinusta ja sinun mielestäsi lastenkotiin sijoittamisesta, jäävät lasten oireet hoitamatta syistä kiistellessä.

Todennäköisintä on, että lapsiesi reagointiin ei ole yhtä yksittäistä syytä. Ehkä on niin, ettei nyt - tai koskaan - tiedetä, mistä kaikesta lasten vaikea käytös johtuu, mutta jokainen voi osaltaan auttaa lapsia selviämään haastavassa elämäntilanteessa. Lasten paras lienee jokaisen mielestä se tärkein asia!

Vaikka lapset asuisivat pysyvästi lastenkodissa, on äidin - ja isän - merkitys heidän elämässään aina suuri. Äitiä ei voi korvata. Muistathan miten tärkeä olet lapsillesi siitä huolimatta, että asutte erossa!

Janna Rantala on lastenpsykiatrian erikoislääkäri ja pienten lasten äiti. Hänellä on laaja työkokemus lasten ja perheiden ongelmista - vauvasta teini-ikäisiin. Hän on toiminut myös aikuispsykiatrina, neuvola- ja koululääkärinä sekä kouluttajana. Tällä hetkellä hän opiskelee perhepsykoterapeutiksi.