Mikä avuksi lapsen pissaongelmiin?

Mikä olisi sopiva tapa käsitellä seuraavaa ongelmaa: 4,5-vuotias poikamme on alkanut usein pissata alleen eikä "ehdi" vessaan. Tätä tapahtuu lähes päivittäin. Häntä ei ole toruttu asiasta, mutta hänen itsensä takia haluaisin tähän jonkin ratkaisun.

Tiedän sen, että nyt on poikamme vuoro reagoida, sillä olemme olleet paljossa mukana. Olemme juuri muuttaneet uudelle paikkakunnalle. Kaiken lisäksi taakkana on ollut pikkusiskon syntymisen yhteydessä 2,5v. sitten mieheni erittäin paha masennus. Mies oli puoli vuotta sairaalassa hoidossa, minkä jälkeen hän asui omassa asunnossa puoli vuotta, koska emme tulleet toimeen ja asumisero
oli parempi ratkaisu lasten takia. Tilanne kääntyi paremmaksi toissakesänä ja nyt kaikki on lähes hyvin. Mies on paljon pois työmatkoilla ja on tietysti lastemme pienen elämän aikana ehtinyt olla aika paljon pois heidän luotaan.

Aika monet 4-vuotiaat pissaavat silloin tällöin alleen, kun eivät ehdi vessaan. Aluksi voi olla hyvä varmistaa, ettei kyse ole fysiologisista syistä. Saat tähän neuvoja vaikkapa neuvolasta tai terveyskeskuslääkärin vastaanotolta.

Mielestäni on kuitenkin viisasta pohtia sinun laillasi, voisiko pissaaminen olla reagoimista johonkin lapsen elämässä. Kirjeesi perusteella arvioiden voi hyvinkin tosiaan olla, että lapsenne reagoi nyt vuorollaan. Hienoa, että katsot asioita näin hänen näkökulmastaan!

Lapsenne reagoiminen on myönteinenkin merkki. Hän ilmeisesti arvioi, että tilanne on nyt tarpeeksi turvallinen tai kuten sanot ”kaikki on lähes hyvin”.

Hienoa, että lasta ei ole toruttu! Usein lapsen ”tahallinen” pissaaminen tai kakalla tuhriminen raivostuttavat ymmärrettävästi vanhempia aika tavalla. Lasta ei kuitenkaan kannata komentaa, ojentaa, nöyryyttää tai syyllistää pissaamisestaan. Esimerkiksi omien housujen pyykkäämiseen pakottaminen voi tuntua lapsesta hyvin nöyryyttävältä. Sotku harmittaa ja ainakin julkisilla paikoilla hävettääkin yleensä myös lasta, vaikka hän vaikuttaisi valinpitämättömältä. Ehkä helpottaa ajatella, ettei lapsella ole tällä hetkellä jostain syystä muita keinoja kertoa tarpeistaan.

Pissaongelman voi saada hoidettua ilman että koko asiaa käsitelläänkään siten, että hoidetaan siihen johtaneita asioita. Teidän perheen kohdalla se voisi tarkoittaa hankalista vaiheista puhumista sekä hoivan ja huomion lisäämistä.

Kirjeestäsi ei käy ilmi, millä tavoin ja mitä vaikeista asioista on lapsenne kanssa puhuttu. Isän masennus on voinut osua poikanne kohdalla tavallista hankalampaan aikaan, juuri isoksi veljeksi tullessa. Usein käy niin, että toisen lapsen syntyessä esikoinen voi ikään kuin korvata äidiltä menettämänsä hoivan siirtymällä enemmän esimerkiksi isän tai toisen aikuisen hoiviin.

Voisitte pohtia vaikkapa seuraavia asioita: Miten poikanne on käsittänyt isän sairaalassaolon? Entä asumuseroon ja yhteen palaamisen liittyvät asiat? Millainen on nyt hänen ja isän suhde? Miten isän työmatkat - eli erot ja jälleennäkemiset - huomioidaan tällä hetkellä? Millä kaikilla tavoin poikanne hakee huomiota sinulta? Entä isältä? Miten hän ilmaisee hoivan tarvettaan? Miten hän ilmaisee kiukkuaan, suruaan, pettymystään? Millainen suhde hänellä ja pikkusiskolla on? Millainen poika hän on omasta mielestään; kiva, kurja, kiltti, tuhma? Miten paljon hän pelkää isän sairastuvan tai muuttavan pois uudestaan? Miten hän reagoi sinun tai isän ollessa tavalliseen tapaan väsyneitä tai huonolla tuulella?

Hoivan lisääminen voi merkitä vaikkapa pukemisessa, syöttämisessä tai nukahtamisessa auttamista aiempaa enemmän. Samoin eroissa ja jälleennäkemisissä voi kertoa ajattelevansa ja ikävöivänsä lasta poissa ollessaan. Huonoina päivinä vanhempi voi sanoa, miltä hänestä tuntuu, vaikkapa ”Olen väsynyt ja siksi kiukkuinen”. Kannattaa myös kertoa, ettei huono päivä ole lapsen syytä ja että se menee ohi. Jos suinkin pystyy, kannattaa lapsen kanssa leikkiä joka päivä, edes varttitunti. Vielä parempi on, jos vanhempi ehtii itse ehdottaa leikkiä!

Jos pissaamisessa on kyse lapsen reagoimisesta tapahtuneeseen nyt omalla vuorollaan, voi tilanne alkaa helpottaa näillä keinoilla muutamassa viikossa.

Toinen tapa käsitellä ongelmaa on hoitaa pissaamista suoraan. Silloin vanhempi ja lapsi ”liittoutuvat yhteen pissa-ongelmaa vastaan”. Tähän lähestymistapaan sopii esimerkiksi Muksu-oppi, josta löydätte tietoa linkeistä. Eikä mikään estä yhdistelmästä näitä kahta lähestymistapaa!

Kirjeesi oli kokonaisuudessaan minusta hyvin koskettava. On hienoa lukea, että olette saaneet asiat kuntoon näinkin vaikeiden vaiheiden jälkeen. Selätätte varmasti tämänkin ongelman, kun olette noin paljosta jo selvinneet.

Janna Rantala on lastenpsykiatrian erikoislääkäri ja pienten lasten äiti. Hänellä on laaja työkokemus lasten ja perheiden ongelmista - vauvasta teini-ikäisiin. Hän on toiminut myös aikuispsykiatrina, neuvola- ja koululääkärinä sekä kouluttajana. Tällä hetkellä hän opiskelee perhepsykoterapeutiksi.