Miten suhtautua lasten ”lääkärileikkeihin”?

”5-vuotias poikamme on yllättäen kovasti innostunut ”leikkimään lääkäriä” kaikkien mahdollisten kavereidensa kanssa. Hän haluaa heti mennä kaverin kanssa huoneeseensa ja kieltää aikuisia tulemasta. Oven takaa kuulen kun hän esittelee penistään ja kaverit esittelevät omiaan. Tilanne on aika nolo, koska naapurin tyttö ei enää saa tulla meille leikkimään, kun oli kotonaan kertonut asiasta. Poikani mukaan leikki oli ollut kiva, eikä tyttökään meillä ollessaan vaikuttanut järkyttyneeltä. En silti voi olla varma mitä oli tapahtunut! Poikani myös esittelee meille vanhemmille, pikkusisarelleen ja veljelleen naureskelleen penistään. En haluaisi aiheuttaa lapselleni traumoja kieltämällä tätä leikkiä, mutta mietin myös onko tämä normaalia? Muuten poika on mielestäni ihan ok kehittynyt, kavereita on ja kivojakin leikkejä, eikä päiväkodista ole sanottu mitään huolestuttavaa.”

Noin 4-vuotiaat lapset kiinnostuvat yleensä pylly-, pimppi- ja pippeli-jutuista. Myös kakka ja pissa ovat kovin kiinnostavia, tisseistä nyt puhumattakaan.

Kiinnostus näkyy usein näiden juttujen puhumisena, vastoin aikuisten nimenomaista toivetta. Lapset saattavat esimerkiksi haluta mukaan vanhemman mennessä vessaan ja tarkastella sitten pöntöstä jätöksiä. Tai sulkeutua kaverin kanssa omaan huoneeseen leikkimään lääkäriä, jossa pääasiallinen teko on riisuminen, sekä omien ja toisten ruumiinaukkojen tarkistelu ja kaivelu. Asiaan kuuluu tietysti aikuisten katseilta piiloutuminen ja hihittely.

Noloa? Kyllä. Kiusaannuttavaa? Totta kai. Ihan älyttömän raivostustuttavaa kun se ei sitten millään lopu? KYLLÄ!

Lapsen kohdalla kyse on luonnollisesta uteliaisuudesta. Noin neljä-viisivuotiaat kiinnostuvat kovasti naisen ja miehen eroista, oman ruumiinsa toiminnosta, siitä miten itse on samanlainen ja miten taas erilainen kuin muut. On tärkeää olla oikeanlainen, kelpaava, saada kehuja. Pojat esimerkiksi saattavat kysellä ”Eikö mulla ookin aika mahtava pippeli?” ja tytöt esitellä estoitta ”hienoa pimppiään”. Sekä aikuisten että kavereiden palaute tuntuu tärkeältä.

Tämä vaihe on lapsen itsetunnolle tärkeä, vaikka vanhemmalle usein hämmentävä. Olemmehan me aikuisetkin aika ajoin kiinnostuneita pimpeistämme ja pippeleistämme; osaamme vain rajata sen sopivampiin tilanteisiin.

Vaikka lapsen toiminta ja ihailun tarve kohdistuu seksuaalisina pidettyihin alueisiin, ei kyse sinänsä ole seksuaalisuudesta, eikä lainkaan seksistä. Lapsi hakee hyväksyntää ja ihailua koko itselleen, mutta tekee sen juuri löytämiensä, hirmu mielenkiintoisten ja koskettaessa hyviltä tuntuvien ruumiinosien kautta.

Meidän aikuisten voi olla vaikea sulkea mielestämme seksuaalisia mielikuvia, joita nämä leikit herättävät. Lapsen viaton pyllyreiän tirkistely voi meidän mielessämme yhdistyä esimerkiksi pornokuviin tai anaaliseksiin. Suuttumuksemme ei välttämättä liity siihen mitä lapsi sinänsä on tehnyt, vaan sen aiheuttamiin mielleyhtymiin, jotka eivät sovi lapseen.

Jos lapsi on kiinnostunut pikkusiskon tai naapurin tytön pimpistä, se ei tee hänestä tirkistelijää tai sukurutsaajaa. Pikkuveljen pippelistä innostuminen ei merkitse, että isoveli on homoseksuaalinen. Sen sijaan aikuisten ankara, vihainen, häpäisevä suhtautuminen näihin leikkeihin voi valitettavasti jäädä vahvana lapsen mieleen. Tiedetään, että näissä aisoissa vanhempansa rankaisemaksi tulleet ihmiset ovat usein aikuisina vaikeuksissa oman seksuaalisuutensa kanssa. Erilaiset kiellot ja häpeän tunteet seuraavat helposti mukana aikuisuuteen asti.

Lasten kiinnostuksen kohteisiin suosittelisin suhtautumaan niin hienotunteisesti ja tutkimisen riemua kunnioittavasti kuin kunkin oma mieli periksi antaa. Kaveripiirin vanhempien kanssa voi sopia, ketkä saavat leikkiä tätä leikkiä. On yleistä, ja meidän kulttuurimme näkökulmasta ymmärrettävää, että tyttöjen vanhemmat pelkäävät enemmän lapsensa tulevan vahingoitetuksi tai alistetuksi leikissä. Omalle lapselleen voi silloin sanoa, että "leikki on sinänsä ihan ok, mutta sen ja sen lapsen vanhemmat eivät halua että sitä leikitään".

Eri asia on, jos leikkiin kuuluu toisen lapsen pakottamista tai satuttamista. Sellaiseen tulee heti puuttua. En siltikään yhdistäisi kieltämistä seksiin, vaan yleiseen periaatteeseen: leikitään vain sellaisia leikkejä, joihin kaikki mukana olijat haluavat osallistua.

Ja mitä tulee pippelin tai pimpin kehumiseen: niin hämmentävältä kuin vastaaminen tuntuukin, jokainen meistä vanhemmista varmaan tietää miten haluaisi oman tärkeän ihmisen vastaavan, jos kysyisimme häneltä saman kysymykseen.  Kyllä, se on tosi mahtava pippeli. Ja tosi hieno pimppi.

Janna Rantala on lastenpsykiatrian erikoislääkäri ja pienten lasten äiti. Hänellä on laaja työkokemus lasten ja perheiden ongelmista - vauvasta teini-ikäisiin. Hän on toiminut myös aikuispsykiatrina, neuvola- ja koululääkärinä sekä kouluttajana. Tällä hetkellä hän opiskelee perhepsykoterapeutiksi.