Saako ulkopuolinen huomauttaa kasvatuksesta?
Itselläni ei ole lapsia, mutta useimmilla ystävilläni on. Minut kutsutaan
aika usein heidän luokseen synttäreille ja kyläilemään. Monet tapaamisista ovat melko ahdistavia, koska jotkut lapset ovat todella ärsyttäviä. Tarkoitan tällä huomionkipeitä lapsia, joiden toiminta ei tunnu vanhempia kamalasti kiinnostavan.
Kysyisin, voinko huomauttaa vanhemmille asiasta? Tuntuu näet siltä, että useimmat vanhemmat ummistavat silmänsä omien lastensa huonon käytöksen osalta. Ymmärrän sokeuttavan rakkauden omiin lapsiin mutta saako ulkopuolinen huomauttaa idioottimaisesta käytöksestä ja kasvatuksesta vai ei? Toivottavasti en loukkaa ketään kysymykselläni.
Mukavaa että luet palstaa, vaikka et itse juuri nyt ole kasvattajan roolissa. Minua kosketti, että pidät toisten ihmisten lasten hyvinvointia niin tärkeänä, että olet kiinnostunut osallistumaan kasvatusvastuuseen. Lapsen kasvatus ei ole aina kovin helppoa: ystävienkin apu on tervetullutta.
Kuvaat hankalaa tilannetta juhlissa. Nyt emme tiedä, onko ystäviesi (tai heidän ystäviensä) kasvatustyyli tai lasten käytös samanlaista myös arkena. Juhlat ovat monella tapaa poikkeustilanne, eikä niiden perusteella kannata välttämättä tehdä päätelmiä kokonaistilanteesta. Toiseksi: ihmisillä on kovin erilainen käsitys siitä, mikä on huonoa ja mikä hyvää käytöstä - etenkään lapsilta. Kolmanneksi: ihmisillä on yleensä hyvä syy toimia juuri siten kuin toimivat. Mutta puhutaan nyt juhlista: vanhempien, lasten ja sinun näkökulmastasi.
Moni perheellinen lukija on varmaan itsekin kokenut kuvaamasi tunteen aikana, jolloin ei vielä itse ollut vanhempi. Muistan itse istuneeni veljeni sohvalla kun hänen kaksi – ihastuttavaa – poikaansa juoksivat ympäri riemusta kirkuen ja kattilan kansia hakaten. Kysyin veljeltäni, miten hän kestää tätä melua. Veli katsoi hetken hämmentyneenä ympärilleen, tuntui ikään kuin kuulevan metelin ensimmäistä kertaa ja totesi: ”Siihen tottuu”.
Niin tottui. Kun nyt olen omien lasteni kanssa juhlissa, en edes huomaa sitä ennen niin ärsyttävää melua, hälinää, sotkua ja kaaosta, jonka lapset luovat ympärilleen. Sen sijaan istun kahvipöydässä onnellisena sitä, että lapset viihtyvät ja saan kerrankin itse hetken nauttia tarjoiluista ja aikuisten seurasta. En todella sillä hetkellä ole kamalan kiinnostunut lapseni touhuista, vaan niistä ystävistäni, jotka olen kutsunut juhliini!
Lasten näkökulmasta katsottuna juhlat ovat kaksipiipuinen juttu. Toisaalta voi olla kivaa kun juhlissa villiinnytään yhdessä kavereiden kanssa (niin kuin me aikuisetkin usein villiinnymme juhliessamme) ja syödään herkkuja pahoinvointiin asti (kuten me aikuiset joskus nautimme tarjoiluja omissa juhlissamme), mutta toisaalta vanhemmat tuntuvat käyttäytyvän huolestuttavan omituisesti. He eivät puutu asioihin, jotka yleensä ovat kiellettyjä (sohvalla hyppiminen, juokseminen, huutaminen), vaan juttelevat keskenään. Tutkiakseen asiaa lapset usein suorastaan liioittelevat käytöstään: muuttuvat huomionkipeiksi. Nyt aikuinen joutuu valitsemaan: alanko rajoittaa lastani (joka todennäköisesti saa asiasta raivokohtauksen ja joudumme poistumaan juhlista) vai ummistanko silmäni lapsen käytökseltä (silläkin uhalla, että vaikutan idioottimaiselta).
Vaan entäpä jos äiti kohottaisi katseensa kahvikupin takaa ja sanoisi lapselle selkeästi ja rauhallisesti: ” Nyt ei saa riehua”. Valtaosa ihmisistä, joilla ei ole kasvatuskokemusta arvelevat tämän riittävä lapsen rauhoittamiseen. Valtaosa ihmisistä, jotka ovat kokeilleet, nauravat tätä lukiessaan ääneen. Lapsi ei nimittäin – sen paremmin kuin aikuinenkaan - opi sanomisella ja neuvomisella. Sikäli sekin, että huomauttaisit vanhemmille heidän idioottimaisesta kasvatuksestaan, tuskin edistäisi asiaa.
Tämä on tietysti vain yksi mahdollinen selitys oudolta vaikuttavaan kasvatustyyliin. Eivätkä lapsiperheetkään ole keskenään samanlaisia: joku omien lastensa kanssa erilaisen tyylin ottanut vanhempi saattaa olla yhtä närkästynyt kuin sinäkin toisten lasten käytöksestä.
Mutta mitä tehdä, kun huolesi kuitenkin on aiheellinen? Yleisen elämänkokemuksen perusteella voin todeta, että ihmiset todennäköisesti loukkaantuvat jos heidän lapsiaan, kasvatustyyliään, ystäviään tai sisustusratkaisujaan arvostellaan. Neuvomisen sijaan voisit puhua ystävillesi (tai heidän ystävilleen) kasvatukseen ja lapsiin liittyvistä asioista. Voisit kysellä mikä heistä on vanhempana palkitsevaa ja mikä rasittavaa, mistä asioista he pitävät lapsissaan ja mikä on hankalampi hyväksyä. Voisit tarjoutua auttamaan heille vaikeissa asioissa. Suurin osa lasten vanhemmista on ihan fiksua porukkaa ja huomaavat itsekin missä mättää, kunhan saavat tilaisuuden kertoa siitä myötätuntoiselle ja hyväksyvälle ihmiselle.
Sinulla on tietysti täysi oikeus olla menemättä juhliin, joissa joudut ahdistumaan. Uskon ystäviesi arvostavan sinua, koska he kutsuvat sinut juhliinsa. He varmaan hyväksyisivät poisjääntisi, jos kertoisit ahdistuksestasi. Lapselle voit halutessasi lähettää lahjan vaikka postipakettina; se olisi mukavaa huomioimista ilman juhliin osallistumista!
Janna Rantala on lastenpsykiatrian erikoislääkäri ja pienten lasten äiti. Hänellä on laaja työkokemus lasten ja perheiden ongelmista - vauvasta teini-ikäisiin. Hän on toiminut myös aikuispsykiatrina, neuvola- ja koululääkärinä sekä kouluttajana. Tällä hetkellä hän opiskelee perhepsykoterapeutiksi.
kommentit
Todella ärsyttävää kun näissä fasebook -tykkää sivustoissa ei ole peukku alaspäin nappia.
Aivan jonninjoutava vastas toisen todelliseen ongelmaa.
Mikä ratkaisu ongelmaan on jäädä pois juhlista?
Sama kuin pidätysongelmaiselta poistettaisi WC kotoa.
Ei ole mitään ongelmaa kun ei voi muuta kun laskea housuun.
Minusta erinomainen vastaus - ei tuohon mitään selkeää ratkaisua olekaan. Hienosti taustoitettu ja kuvattu noita erilaisia vaihtoehtoja.
Jos ne on lastenjuhlat, niin kyllä siellä mennään lasten ehdoilla: hieman saa (ja pitääkin) lasten villiintyä. Muuten on huonot juhlat.
Ja miksi ihmeessä pitäisi aiheesta piipittää vanhemmille? Kyllä lapsille voi suoraankin sanoa jos heidän käyttäytimesensä merkittävästi häiritsee.
Tämä on mielestäni erittäin viisas vastaus, ja kuvaa häkellyttävän osuvasti tilannetta, joissa äidit (ja isät) lasten kanssa juhlissa ovat! Mitä itse kysymykseen tulee; olen tiennyt kasvatuksesta paljon enemmän ennen poikiani. Ja sanon tämän kaikella rakkaudella; vielä tänäkin päivänä toisten neuvominen kasvatusasioissa on paljon helpompaa kuin itse kasvattaminen.
Vastaus on mielestäni nerokas ja haluan uskoa, että Rantalan lähestyminen kuvaa kypsää ja realistista otetta tilanteeseen. Käytöksen takana on usein kuitenkin (poikkeava) tilanne, ei lapsi eikä kasvatus, tai sen puute.
Koen, että lapsia pitäisi kasvattaa arjessa, kotona, perheen kesken, ei kylässä eikä vieraiden aikana. Jos lapset ei käyttäydy vieraiden kesken mallikelpoisesti, pitäisi aikuisen itsetunnon sen kestää ja sitten seuraavaa kertaa silmälläpitäen voidaan kotosalla taas keskustella toisten huomioon ottamisesta ja hyvistä tavoista. Tietysti on olemassa huonoa ja huonoa käytöstä. Toista voi katsoa läpi sormien poikkeustilanteissa (juhlat) toiseen pitää puuttua aina.
Äitinä, tätinä, ystävänä ja kummina näen usein tilanteita, joista tekisi mieli sanoa yhtä tai toista, mutta huomattavasti useammassa tilanteessa ihailen suunnattomasti toisten vanhempien kekseliäisyyttä ja kärsivällisyyttä. Oppimista elämä on kaikille...
Syy siihen miksi juhlissa lapset riehaantuvat on hyvin yksinkertainen - SOKERI! Suosittelen katsomaan "Sugar is Poison" luennon Youtubesta: http://www.youtube.com/watch?v=dBnniua6-oM.
Ystävälläni on hyperaktiivinen poika. Viime aikoina ystäväni on alkanut kiinnittää huomiota miten pojan käytös muuttuu kun hän on saanut annoksen sokeria (ihan vaikka sokeroidun murojen muodossa). Poika on kuin eri lapsi ennen ja jälkeen sokeriannoksen.
Viime viikolla näin kun poika istui kiltisti suhtkoht hiljaa 1,5 tuntia seuraten ohjelmaa yhdessä meidän aikuisten kanssa. Tapahtuman jälkeen poika sai annoksen sokeria ja pikku "hirviö" oli irti. Nyt niin äiti kuin poikakin tietävät että sokeri aikaansaan levottomuutta. Niinpä äiti on alkanut rajoittaa pojan sokerinsyöntiä ja siten on helpottanut omaa elämäänsä. Toki ongelma tulee juhlissa kun niissä on kaikissa suuret määrät sokeria - ihmekös nuo lapset siellä riehaantuvat! Syy siis lopulta on AIKUISTEN!
huomenta etela-euroopasta!
Suomessa lasten kasvatus nykyisin itsekkaiden vanhempien kohellusta, ts. annetaan periksi ja omat nautinnot on eka sijalla.Isovanhemmat ei raatsi puuttua,karkkia,cokista,nettia,rajoittamatta sokeria ja sahkoisia virikkeita tuntitolkulla,ettei mussukalta vaan puutu mitaan, eli vanhemmat kylvaa sita mita sitte voi niittaa parikymmenta vuotta.
Opet helisemassa,kakarat hyppii silmille.
No, voisin viela vuodattaa joka paikan kaljasiideriviini-kulttuuristamme,joten kylla sokerihumala on totista totta,mutta yleistaahan ei toki saa.
Taidan muuten hommata kukkahatun jotta nuoret aidit kimittaavat sitten estoitta etta hoida vaan omat asias.
Haapaivan jatkoa, ja lisaantykaa nyt vaan rohkeesti,suomalaiset!
Höpö Höpö, tästä on BBC tuottama tutkimus, joka osoittaa tuon SOKERI humalan olevan ainoastaan myytti. Lapsille oli synttärit peräkkäisinä päivinä ja toisessa tarjoiltiin sokeria toisessa kaikki oli keinomakeutettu ja niissä juhlissa oli riehakkaampaa ohjelmaa kuin toisessa. Arvaappa kummassa riehuttiin enemmän ? Vanhemmat eivät tienneet myöskään sokerin ja makeutusaineen annosta. Vanhemmat veikkasivat lapset haettuaan lapsien ollessa vielä riehakkaammissa tunnelmissa, kummassa sokeria oli annettu ja pieleen meni.
http://www.bbc.co.uk/sn/humanbody/truthaboutfood/kids/hyperactivity.shtml
Sitäpaitsi monissa lastenjuhlissa tuoreet kasvikset on suurempi hitti kuin kakku tai jätski.
Kannattaa muistaa että leipä, peruna ja mehut nostavat verensokeritasoja sokeria/karkkiakin nopeammin.
Luultavasti tuttavasi poika riehaantui sen takia, että oli istunut fyysisesti passiivisena 1,5 tuntia tuijottaen psyykkisesti stimuloivaa liikkuvaa kuvaa tarinoineen ja äänineen. Aika selvän syy-seuraus-yhteyden näkisin nimenomaan tässä television tuijottamisessa.
Ainahan sitä on helppo toisen lapsi diagnosoida vaikka muutaman tunnin seurannan jälkeen, mutta todellisuus on paljon monimutkaisempaa. Lisäksi on muistettava että lapset "luonnostaan" eivät käyttäydy kuten aikuiset parhaimmillaan - tavat ja tottumukset vaativat pitkällistä kulttuurin tuntemusta ja opettelua!
Psykologin teksti oli mitä mainioin ja vastaus oli erittäin ymmärtäväinen myös tätä neuvokasta lapsetonta kasvattajaa kohtaan.
Tuli mieleen, että joskus kyse voi olla temperamentista. Uskokaa tai älkää, mutta minun poikani ei ole koskaan riehunut hillittömästi edes juhlissa, eikä liioin saanut raivareita kaupassa (tai muuallakaan). Omilla synttäreilläänkin hän lähinnä seurasi ihmetellen kavereiden ylilyöntejä. En tiedä, onko hän niin rauhallinen, koska olen niin ylisuperhyvä kasvattaja, vai onko häntä helppo kasvattaa, koska hän on luonnostaan rauhallinen. Nyt jo teini-iässä hän on tasapainoinen, älykäs ja uskomattoman "helppo" nuori. Tulee hyvin toimeen muiden kanssa, mutta ei hakeudu aktiivisesti nuorison rientoihin. En tiedä, pitäisikö tästä olla sitten huolissaan vai hyvillään. Mutta ehkä kaikki on vain sitä erilaisuuden rikkautta.
Ai että jos lasta rajoittaa,seurauksena on raivari? Melkosen yksoikosta ajattelua.
Eiköhän juhlissa voi kaikkien lasten kuullen selvittää juhlimisen rajat, esim.sohvilla ei hypitä,kaappeja ei tutkita,lelut kerätään paikoilleen,mitään ei rikota eikä ketään lyödä jne.
Joku kirjoitti että lapsia ei pitäisi kasvattaa kylässä ja vieraiden aikana.Nyt en tajua.Siis jos lapsi tekee kylässä jotain kiellettyä,puututaanko siihen sitten vasta kotona?
Itsestänikin olisi ollut todella kiva vain jatkaaa keskustelua aikuisten kesken,mutta vilkkaitten poikien äitinä oli pakko pitää silmät ja korvat auki ja nostaa välillä se pyllykin penkistä.
Aivan riittävästi näkee vanhempia jotka antavat jälkikasvunsa juosta paitsi kylässä myös kaupassa ja kirjastossa,kirkossakin.
Miksi lapset eivät saisi juosta? Täysin typerä kommentti. Lapset ovat lapsia ja juoksevat kaupassa ja kaduilla ja vierailla. Ilmeisesti kuulut siihen kuppikuntaan joka lyö lapsensa hiljaiseksi heti pienestä pitäen. Ylilyönteihin ei pidä antaa asioiden ajautua ja huonosta käytöksestä pitää toki ojentaa, mutta juokseminen ja maailman tutkiminen eivät kuulu näihin. Lapset menevät ja tulevat ja niin niiden pitääkin. Kirjastosta olen kanssasi samaa mieltä kyllä, sillä siellä on hiljaisuuden kulttuuri, jota tosin aikuiset naiset usein rikkovat.
Lapset ovat lapsia ja niin niiden pitääkin olla.
Niin, miksi ihmeessä hämmentää lapsia sillä, että ydhessä tlanteessa one ri säännöt kuin toisessa? Kyllä sääntöjen on oltava samat kaikissa tilanteissa.
Liiassa riehumisessa, häiriökäyttäytymisessä, levottomuudessa, ylivilkkaudessa on kyse sekä 1) lapsen aineenvaihdunnasta ja sokeritasapainon hallintakyvystä että 2) keskushermoston kehittyneisyydestä.
1) Verensokerin heilahtelu lapsilla johtuu juuri niiden elintarvikkeiden nauttimisesta, joihin on lisätty sokeria. Sinänsä myös runsashiilihydraattisen ravinnon nauttiminen aiheuttaa voimakasta kuormitusta haiman insuliinitoiminnalle. Juuri verensokerin heilahtelu aiheuttaa häiriökäyttäytymistä. On syytä huomata, että tämä on tahatonta, tahdosta riippumatonta toimintaa.
Tässä mielessä, mikäli yleensä on edes aihetta kenellekään asiasta huomauttaa (yleinen koulutus ja tiedottaminen on parempi tapa), ei pidä syyllistää itse lasta. Hänellä ei ole valmiuksia asian ymmärtämiseen tai hallintaan. Asia on enemmänkin vanhempien kasvatusvastuulla. Tosin yhteiskunnan ohjausta ravintoasioissa voidaan syyttää enemmän. Tällainen käyttäytyminen (mikä ei edes koske pelkästään lapsia) yhteiskunnassa jatkuu niin kauan kuin ravitsemussuositukset ohjaavat runsaaseen hiilihydraatin käyttöön (peruna, leipä, pasta).
2) Keskushermoston kehittymättömyys muuhun fyysiseen ja kemialliseen kehittyneisyyteen verrattuna ilmenee lapsilla (mutta myös aikuisilla) ylivilkkautena. Selvimmin tämä näkyy ADHD -syndrooman omaavilla (Attention Deficit Hyperactivity Disorder) eli suomeksi aktiivisuuden ja tarkkaavaisuuden häiriötilassa.
Liukuma normaalin ja ADHD-syndrooman välillä on rajaton.
Tällainen henkilö on alttiimpi verensokerin heilahteluiden vaikutuksille.
Olen itse tuommoisessa tilanteessa joskus alkanut leikittää lapsia. Riehuvan porukan saa rauhoittumaan, kun alkaa vaikka yhdelle lukea satua tai menee hetkeksi lattialle leikkimään hänen kanssaan. Pikkuhiljaa muut liittyvät joukkoon.
Silloin hyvässä tapauksessa riehuntavaihe menee ohi ja uusi rauhallisempi leikki alkaa.
Omia lapsiani komennan kesken juhlienkin, mutta mieluusti en sitä tee. Ennen juhlia ja juhlien jälkeen puhutaan käyttäytymisasioista, ja jos ei itsehillintä sitten juhlissa pelaa, panen lapsen hetkeksi istumaan.
Kirjoitus oli hyvä!
JOO, HYVÄ.
Kaiken sallivaa kasvatusta vaan lisää.
Nähty on mihin se linja johtaa.
Lasta ei saa rajoittaa, koska se johtaa raivariin ja se on vanhemmille epämiellyttävää vieraiden nähden?
Entä onko se lapsen riehuminen ja huonosti käyttäytyminen epämiellyttävää ketään kohtaan, ja onko sillä väliä?
Saako tästä asiasta puhua, saako kritisoida?
Voiko edes lapselle suoraan sanoa asiasta, sehän on lapsen rajoittamista myös. Jotkun vanhemmat kokevat siinäkin asemansa uhatuksi.
Itse ainakin teen juuri niin kuin tuossa yllä neuvottiin, eli yleensä en mene sellaisiin juhliin, jossa on lapsia.
Joskus on pakko, onko silloin ainoa vaihotehto katsella lapsen amok-juoksua otsasuoni pullistellen?
Miksei voi antaa lasten olla lapsia ja antaa palaa. he nauttivat siitä joka hetki ja se on luonnollista. Vanheimapain tulee astua kuvaan mukaan, jos joku lapsista jää alakynteen tai joutuu porukan ulkopuolelle, tai porukka pöljäilee ja rupeaaa tekemään jotain kiellettyä tai vaarallista.
Niin, siitä just on kyse. Mitä sitten kun joku lapsi tekee jotain kiellettyä ja vaarallista, mutta vanhemmat ei siitäkään huomauta. Ja sitten kun ne lopulta huomauttaa, niin se tapahtuu niin lempeästi, että lapsi ei ota sitä tosissaan, vaan jatkaa ihan samaan tapaan välittömästi. Raivostuttavaa touhua. Lapsia pitää rajottaa, ja se pitää tehdä niin päättäväisesti ettei jää epäselvää siitä, koska se raja on ylitetty.
Lapset hyväksytty mukaan,asenne sen mukaan.
Jättäisin muiden lasten käytöksen vanhempiensa vastuulle juhlissa-kun ei ole vaaratilanteista kysymys.
Juhlissa lapset otettava huomioon,heidän viihtyminen,pitkäjänteisyytensä - Jos aikuisille juttelurauha,ei lapsia tai viedään lapset omaan ohjelmaan eri tiloihin, turvallisuus tietty varmistettu siellä.
Puran lasten energiaa toimintaan ennen haluamaani rauha-keskittymistä vaativaa tapahtumaa - Vaihtoehtoisesti sovin että jälkeen tilaisuuden menemme aktivisiin touhuihin ts. vastaavaa,Pidän lupaukseni.
Kysyisin: Onko yhteiskunta aikuisia varten - Entä jos lapsi saa vapaammin mennä yleisissä tiloissa (vanhemman seuratessa) tyydyttäen uteliaisuuttaan ja me aikuiset väistämme.
Norjassa asuessani huomasin että pienet saivat olla vapaammin esimerkiksi kirkossa-viihtyivät, lempeämpi ilmapiiri jne.
Annetaan aikaamme lapsille, asennoidutaan kyseisiin elämämme vuosiin oikein kun olemme tilanteemme valinneet.
Mielenkiintoista ettei kysyjä tai kukaan muukan ole mitenkään ottanut kantaa tai verrannut tilannetta siihen kun aikuiset käyttäytyvät juhlissa huonosti. Aikuisten humalahakuista käytöstä ja kännissä toikkarointia kun näytetään pitävän ihan hyväksyttävänä. Useimmat aikuiset ajattelevat tai jopa naureskelevat vaan, että onpa herralla/rouvalla hyvä "juhlatunnelma" päällä!
Lapsia varmaan enemmänkin ahdistaa.
Oman kokemukseni mukaan lasten riehakas käytös juhlissa on pahimmillaankin aika mietoa verrattuna aikuisten humalahakuiseen juhlakäyttäytymiseen.
Kuka aikuinen kävisi näille kännääville aikuisille sanomassa ennen juhlia, niiden aikana tai edes jälkikäteen että pitäisi osata käyttäytyä vähän paremmin?
Ok, kaikki lapset eivät riehu eikä kaikki aikuiset ryypiskele juhlissa, mutta kannattaa silti suhteuttaa asioita ennen kun alkaa yksipuolisesti arvostelemaan.
Ja lapselle voi käydä hienovaraisesti kuiskaamassa asiasta mikäli meno on liian kovaa. Se ei yleensä nolostuta lasta eikä aiheuta raivareitakaan. Kännisen aikuisen menoa taas ei pidätä juuri mikään muu kun totaalinen sammuminen.
En tietysti tiedä missä juhlissa sinä käyt, mutta niissä juhlissa joissa minä käyn ja joissa lapset ovat mukana, nautitaan harvemmin ollenkaan alkoholijuomia. Enemmän ne ovat semmosia tylsähköjä patsastelutilaisuuksia, joissa on tarjolla kahvia ja kakkua.
"Nyt aikuinen joutuu valitsemaan: alanko rajoittaa lastani (joka todennäköisesti saa asiasta raivokohtauksen ja joudumme poistumaan juhlista) vai ummistanko silmäni lapsen käytökseltä (silläkin uhalla, että vaikutan idioottimaiselta)."
Jaa, että ihan lasten rajoittamista? Ko. sanominen on normaalia kasvattamista, joka kuuluu turvalliseen lapsuuteen kaikissa tilanteissa. Jos sanominen ei riitä, otetaan muut keinot käyttöön, kuten sanktiot. Oli se sitten kuinka kiva äidin istua siinä kahvittelemassa, niin kyllä se on äidin ensisijainen tehtävä kasvattaa lapsiaan. Hankkikaa lapsenvahti kahvitteluhetkiä varten, jos se ei muuten onnistu..
- Eräs äiti, jonka mielestä lapsia tulee kasvattaa
Tällaiset aiheet hukkuvat usein stereotypioiden alle; on lapsia, joiden kärsivällisyys ei aina riitä pitkäveteisessä tilanteessa, varsinkin jos pieni on väsynyt. Silti on paljon lapsia, joita tämä aihe ei edes koske, eli he käyttäytyvät kuin enkelit, aina.
Terve ja levännyt lapsi ymmärtää rauhallista puhetta lähes joka tilanteessa; sairas, väsynyt ja turhautunut lapsi saa raivareita silloin tällöin. Jotkut useinkin, riippuen taustoista...
Ei siis mitään yleispäteviä asiantuntijaohjeita tällaisiin tilanteisiin, koska toimivia sellaisia ei ole oikeasti olemassakaan. Jokainen hetki ja tilanne on uniikki ennakkotapaus, jollaisista valitunut isä ja/tai äiti selviytyvät kokemuksen ja ennakkovarautumisen turvin.
Minulle on tärkeää, että lapseni käyttäytyvät hyvin ja siivosti, aina ja joka paikassa. Tämä on minulle kunnia asia. Harmillista, ja haastavaa on, että 4v ja 2v poikani eivät juurikaan noteeraa tätä niin merkittävää asiaa. He saattavat eri tilanteissa kiukutella, riehaantua, raivota, juosta, mätkähtää maahan makaamaan, asettua kertakaikkiaan poikkiteloin koko maailmaa vastaan jne.
Vanhempi lapsistamme on haastava. Jos hän haistaakin sokeria, hän flippaa ja hepuloi. Pienempi voisi rouskuttaa kuusi sokeri palaa, huuhtoa ne alas limpparilla, eikä hänen käytöksestään huomaa mainittavaa eroa. Vanhempi reagoi voimakkaasti tilanteisiin ja ihmisiin, ja jo muutaman ihmisen jutustelu äänineen ja sanoineen herkistää hänet ja aiheuttaa erilaisia "oireita". Pienempi on sitä rennompi mitä enemmän ympärillä on säpinää.
Mikäli meillä olisi vain esikoinen niin väitän, että lähipiirissämmekin vanhemmuuttamme ja kykyämme kasvattaa arvioitaisiin kriittisesti, koska niin välkky kuin esikoinen onkin, hän ei ole helppo. Kakkosen iloinen, sosiaalinen ja reipas luonne "pelastaa" meidät ja vahvistaa, että tempperamentilla on valtava vaikutus lapsen käytökseen.
Molemmat saattavat käyttäytyä huonosti arjessa, juhlassa, kaupassa, kirkossa tms. Äitinä jaksan joskus puuttua siihen lempeästi, välillä tiukasti ja välillä olen ihan raivon partaalla.... Pääsääntöisesti koen, että he ovat reippaita, toisetkin huomioon ottavia, iloisia ja matkalla hyviksi aikuisiksi. Välillä heilläkin on huonoja päiviä. Kuten myös aikuisilla.
Ei aikuisetkaan tule kaikkien kanssa toimeen, pidä kaikista tai käyttäydy aina hyvin. Miksi lapsien pitäisi (aina) käyttäytyä niin, että se olisi kaikkien aikuisten mielestä (aina) hyväksyttävää?
Lasten psykiatrian erikoislääkäri Janna Rantalalle haluaisin sanoa, että kuullostaa kovin itsekkäältä ja laiskalta ratkaisulta. Kuullostaa siltä kuin olisit sitä mieltä ettei lapsille kannata asettaa rajoja?
Itse olen eri mieltä. Jos lapsille ei kerrota mikä on huonoa käytöstä ja missä kulkee rajat kun käydään juhlissa, niin miten ihmeessä lapset oppivat käyttäytymään juhlissa. Tuntuu myös aika laiskalta ohjeelta, että älä mene juhliin, jos siellä kerran lapset riekkuu.
En tunne alle kouluikäisiä lapsia, jotka eivät haluaisi päästä juhliin ja harvemmin haluavat ehdoin tahdoin lähteä pois sieltä. Juhlat kiinnostavat myös lapsia, vaikkei ohjelma olisikaan suunniteltu heitä varten. Jos ennen juhliin lähtöä sovitaan, missä rajat kulkevat ja mikä on seuraus jos rajoja ei noudateta, saa puuhakkaan leikki-ikäisenkin kiinnostumaan rajojen noudattamisesta.
Näkisin puuttumisen rajan siinä, ovatko juhlat lasten kotona vai omassani. Mikäli minun kotonani riehutaan saatikka hajotetaan paikkoja, kerron lapsille ihan nätisti mutta selvästi että tässä kodissa on sellaiset säännöt että täällä se ei käy, mutta jos tämä tapahtuu lasten kotona, en tietenkään puutu. Kokemukseni mukaan lapsi ei pane pahakseen, jos hänelle kertoo pelisäännöt, etenkin jos hänet silti huomioidaan seurassa.
Lapsi ei tietenkään vielä voi ymmärtää, miksei jossakin tilanteessa sovi leikkiä tai juosta, mutta hänen on silti pakko oppia käyttäytymään yhteisön tavoilla. Ja jos siihen kasvaa pienestä pitäen, ei tule koskaan epäjohdonmukaisuutta sen suhteen, että yhtäkkiä kielletään jotakin joka joskus ennen on ollut sallittua. Myöhemmin hän kyllä ymmärtää käyttäytymiskoodien syyt, ja niin kauan kuin leikille ja riehumiselle on olemassa oma aikansa ja paikkansa, hän ei vahingoitu siitä että joskus kielletään. Sellainen kasvattaja sahaa omaa oksaansa, joka ei koskaan kiellä. Ongelmia on varmasti tiedossa myöhemmin.
Kohtuus kaikessa. Lapset ovat lapsia, mutta kyllä ylettömään riehumiseen pitää voida puuttua, ja kyllä useimmat ainakin minun tuttavistani puuttuvat. Kysyjä ei sano, mitä hän tarkoittaa idioottimaisella käytöksellä, mutta jos meno on koko ajan sellaista, että hypitään sohvilla ja aikuiset eivät huutamatta kuule toistensa puhetta, niin voi sitä jo hillitä jossain vaiheessa. Esim.lasten synttäreillä villi meno kuuluu asiaan, mutta tarkoitan, että jos se ihan hillittömäksi menee. Minusta lapselle voi sanoa ystävällisesti mutta napakasti suoraan, että hei, noin ei saa tehdä. Olen nähnyt, että useimmiten toimii, sekä omien vanhempien sanomana että vieraiden ja ehkä monesti paremminkin vieraiden sanomana.
Esim.häissä tai hautajaisissa on loukkaavaa muita kohtaan, jos lasten antaa häiritä tilaisuutta liikaa, niin se vain on. Toki aikuiset monesti häiritsevät tilaisuuksia pahemmin kuin mihin lapset ikinä pystyisivät, se on totta.
Lempeä ja kunnioittava kasvatusote on hyvä, mikä ei tarkoita sitä, että ummistetaan silmät lapsen huonolta käytökseltä.
Suomessa lapsiin suhtaudutaan usein aika kylmästi, esim.jos he ovat kiireisen aikuisen tiellä kaupassa, voisi aikuinen väistää tai odottaa pari sekuntia. Toisaalta suhtautuminen huonon käytöksen, kuten ylettömän riehumisen, suhteen on liiankin sallivaa. Minulla on Etelä-Euroopasta kuva, että siellä sekä suhtaudutaan lapsiin iloisesti ja lempeästi että odotetaan jo melko pieniltä jonkinlaisia käytöstapoja. Eivätkä lapset siellä näytä stressaantuvan tapojen opettamisesta.
Suomessa lapsiin suhtaudutaan usein aika kylmästi, esim.jos he ovat kiireisen aikuisen tiellä kaupassa, voisi aikuinen väistää tai odottaa pari sekuntia. Toisaalta suhtautuminen huonon käytöksen, kuten ylettömän riehumisen, suhteen on liiankin sallivaa. Minulla on Etelä-Euroopasta kuva, että siellä sekä suhtaudutaan lapsiin iloisesti ja lempeästi että odotetaan jo melko pieniltä jonkinlaisia käytöstapoja. Eivätkä lapset siellä näytä stressaantuvan tapojen opettamisesta.
Siis JUST näin! Meillä ollaan väärässä kohdassa tiukkoja ja väärässä sallivia! Etelä-eurooppalainen lastenkasvatus pitäisi niin tuoda Suomeen!
Kahden ihanan lapsosen mummina olen hämmästynyt aika lailla, kun pari kertaa olen päässyt viemään heitä muskariin. He käyttäytyivät paikalla ennen ja jälkeen tuntinsa – enemmistön tapaan – erittäin meluisasti ja pidäkkeettömästi. Se näytti olevan ”maan tapa”. Päiväkodista hakiessani tai sinne viedessäni en ole samaan törmännyt.
Keskustelin lasten kanssa asiasta parhaani mukaan. Mieleeni tuli, että voisikohan muskarissakin olla jotain käytössääntöjä, joita jo naulakoille tultaessa noudatetaan ja joista yhteisymmärryksessä vanhempien kanssa sovittaisiin. Samaan hengenvetoon kyllä epäilen, että maksullisia muskareita pitävä tuskin uskaltaisi mitään ehdottaa, niin itsetietoisen ja ilottoman oloiselta työstä palaava vanhempien joukko minusta on näyttänyt.
"En todella sillä hetkellä ole kamalan kiinnostunut lapseni touhuista, vaan niistä ystävistäni, jotka olen kutsunut juhliini!"
Niinpä, voisit olla todella kiinnostunut myös lastesi touhuista ainakin silloin, kun ystäväsi on heidän käytöksensä vuoksi ahdistunut. Silloin, kun sinä olet emäntä, voit tietenkin toimia näin. Vieraasi vain lähtee hyvissä ajoin pois.
Kun sinut kutsutaan lastesi kera ystävien luokse kylään, sinun tulee ehdottomasti olla kiinnostunut lastesi touhuista. Älä ole itsekäs ja ajattele vain omaa viihtymistäsi. Jos lastesi käytös häiritsee, he ovat väsyineitä tai liian riehakkaita, sinun tulee lähteä lastesi kanssa kotiin. Jos sinä haluat nauttia vain aikuisten seurasta, jätä lapset kotiin tai hoitoon. Sinä olet vastuussa lapsistasi ja on reilua heitäkin kohtaan, että lapset viedään kotiin, jos he eivät jaksa olla riehumatta.
Sopimaton käytös on sopimatonta käytöstä, olipa käyttäytyjä sitten minkä ikäinen tahansa, siitä ei pääse mihinkään. Monet ihmiset ovat asian jo tällä palstalla asiallisesti tuoneetkin esille. Olen kohdannut sekä huonosti käyttäytyviä aikuisia että lapsia. Kohdatessani huonosti käyttäytyviä aikuisia ajattelen aina, että heitä ei ole lapsena kasvatettu oikein. Kun lapset pienestä pitäen oppivat etiketin, vähitellen ja kehitysasteeseensa sopivasti tietenkin, ei tarvitse aikuisena työpaikan ja ystävien juhlissa jännittää ja pohtia, että mitä ruokailuvälineitä käytetään, miten ja milloin päivänsankaria onnitellaan ja missä järjestyksessä vieraat käyvät pöytään.
Myös puhtausasiat ovat osa olennainen osa toisten ihmisten huomioonottamista. Itsekin häiriinnyn hälinästä, mutta eniten inhoan juhlissa sitä, että ihmisten täytyy juhlavaatteissaan varoa lasten herkuista tahmeita käsia ja kasvoja ja miettiä onko noutopöydästä otettu kourilla vai ottimilla.
- 1
- 2
- seuraava ›
aiheet
uusimmat
Kajahtanut käsityönäyttely!
TEE ITE – Kajahtaneet kudelmat SM-kilpailun parhaimmistoa voi nähdä Helsingissä Annantalolla järjestettävässä näyttelyssä.
Tee itse 0
Voita ja Sokeria -reseptit siirtyvät uuteen osoitteeseen
Lauantaiaamun 15.2. Voita & Sokeria -resepti on Heidi Pakarisen runsas uunilohiateria. Aamu-tv:n reseptit löytyvät jatkossa yle.fi:n Ruoka-sivulta.
Tee itse 0
![Taiwanilaissyntyinen elokuvaohjaaja Ang Lee Oscar-palkintojen jakotilaisuudessa](../../../sites/olotila.yle.fi/files/imagecache/kuvallisetnostot/article-images/anglee.jpg "Taiwanilaissyntyinen elokuvaohjaaja Ang Lee Oscar-palkintojen jakotilaisuudessa Oscar-patsas kädessä. Ang Lee sai parhaan ohjaajan palkinnon elokuvasta "Piin elämä". Kuva: Yle, AP Graphics Bank")
Oscarit suorana Yle Teemalta
Yle Teema esittää Oscar®-gaalan suorana lähetyksenä Hollywoodista varhain maanantaiaamuna 3. maaliskuuta 2014. Järjestyksessään 86. Oscar®-gaala esitetään suorana yli 225 maassa.
Minä 0
Kaaso, älä kaadu häätaakan alle
Kaason tehtävä on tukea ja auttaa morsianta häätaakan alla, mutta kuka auttaisi kaasoa? Olotila kokosi vinkkilistan kaasoille.