Oman lapsuuden vaikutus vanhemmuuteen

Oman lapsuuden vaikutus vanhemmuuteen. Kuva: Arja Lento, YLE Kuvapalvelu

Kysymys:

Miten oma lapsuus vaikuttaa siihen millaisia vanhempia kykenemme olemaan?

 

Vastaus:

Vanhemmaksi tulemiseen liittyy aina omien lapsuusmuistojen aktivoituminen. Osa muistoista on selkeitä muistikuvia, mutta osa nousee pintaan tunteina, vahvoina mielipiteinä tai fyysisinä reaktioina, joita ei heti huomaa liittää omaan lapsuuteen. Olet itse asiassa jo pitkällä pohdinnoissasi kun huomaat ajatella näitä asioita!

Me kaikki toistamme omassa tavassamme olla vanhempi niitä kokemuksia, joita meillä on vauva-ajaltamme – hyvässä ja pahassa. Usein reagoimme ”vaistolla” ja joskus tavalla, jota emme itsekään hyväksy. Jos vanhempasi ovat olleet tarpeesi huomioivia ja helliä, on sinun yleensä helppo kestää vaikkapa pikkuvauvan itkua ja vaativuutta. Jos taas vanhempasi ovat käyttäneet karaisevampaa (vauvan näkökulmasta hylkäävämpää) kasvatustapaa, saatat itsekin tuntea, että vauva yrittää itkullaan ”määräillä” sinua, etkä reagoi lapsen itkuun helposti. Tai päinvastoin: lapsen itku herättää sinussa suunnattoman hädän; samanlaisen jonka itse koit vauvana.

Ensimmäinen askel oman kasvuhistorian merkityksen pohdinnassa on etsiä tietoa omasta lapsuudestaan. Käy vanhempiesi, sisarustesi, mahdollisten muiden läheisten aikuistesi kanssa ajatuksella läpi lapsuuttasi ja muistojasi. Kysele miten sinua hoidettiin ja miltä se vanhemmasta tuntui. Kysele myös heidän lapsuudestaan!

Oman lapsuuden vaikutus vanhemmuuteen. Kuva: Arja Lento, YLE KuvapalveluMoni muistomme on mielissämme ”lapsen muistona”, ja nyt aikuisena tapahtuneeseen saa uuden näkökulman. Esimerkiksi aiemmin erittäin lyhyt äitiysloma on pakottanut vanhemmat viemään lapsen hoitoon varhain. Nyt tiedämme, että nämä kokemukset voivat aiheuttaa lapselle hylkäämisen tunteita, mutta tuolloin vanhemmat tietysti ajattelivat toimivansa lapsensa parhaaksi.

Miehen ja naisen, isän ja äidin, mallit ovat hyvin vahvoja, syviä mielikuvia, joiden uudelleen pohtiminen on välttämätöntä lapsen syntyessä. Oma lapsuus vaikuttaa myös siihen, millaiseksi koemme puolisomme. Vaikkapa näin:

Hannan isä oli hellä, Hannan kanssa touhuileva, hänelle hyvin rakas mies. Nyt Hanna on saanut lapsen Samin kanssa. Sami on rehti, kerran viikossa jalkapalloa pelaava mies, jolla on joskus ylitöitä. Sami osallistuu mielellään vauvan hoitoon kotona ollessaan. Hannan mielestä Sami on hyvä isä: onhan ymmärrettävää, että joskus joutuu ylitöihin ja että Sami haluaa jatkaa tärkeätä harrastustaan.

Naapurissa asuvan Sannan isä oli paljon töitä tekevä, vähän arkeen osallistuva ja ajoittain liikaa alkoholia käyttävä mies. Nyt Sanna on saanut lapsen Ramin kanssa. Rami on rehti, kerran viikossa jalkapalloa pelaava mies, jolla on joskus ylitöitä. Rami osallistuu mielellään vauvan hoitoon kotona ollessaan. Sannan mielestä Rami on huono isä: itsekäs, työlleen ja harrastuksilleen omistautunut mies, joka osallistuu vauvan hoitoon vain silloin kun herraa sattuu huvittamaan.

Toinen askel on oman toimintatavan miettiminen. Mitä ajattelen saavuttavani kun toimin näin? Mitä pelkään tapahtuvan jos toimin toisin? Miten haluaisin toimia? Mitä tunteita tilanne minussa herättää? Millaisissa tilanteissa koen samanlaisia tunteita? On erittäin hyödyllistä verrata omaa toimintatapaansa muiden, samassa tilanteissa olevien vanhempien toimintaan.

Vaikeat lapsuuskokemukset eivät tee kenestäkään ”hyvää tai huonoa” vanhempaa. Jokaisella on hyviä ja huonoja kokemuksia, jokainen on vanhempana jossain vahvoilla ja toisessa asiassa heikoilla. Lapsi kyllä kestää tämän. Jos lapsuus on ollut hyvin vaikea ja laiminlyövä, voi olla vaikea uskoa olevansa itse hyvä vanhempi.

Vanhempana oleminen on vaikeitakin tunteita herättävää, aina. Tärkeää tukea voit saada puolisoltasi, muilta vanhemmilta tai neuvolasta. Jos huomaat toistavasi vaarallisia kasvatustapoja, kuten väkivaltaa, hae rohkeasti apua – se on parasta mahdollista vanhemmuutta.

 

 

 Janna Rantala on lastenpsykiatrian erikoislääkäri ja pienen lapsen äiti. Hänellä on laaja työkokemus lasten ja perheiden ongelmista - vauvasta teini-ikäisiin. Hän on toiminut myös aikuispsykiatrina, neuvola- ja koululääkärinä sekä kouluttajana ja Yle TV2 Poinzi-lastenohjelman neuvonantajana.

kommentit

Kannattaa tutustua tunnelukkoihin, siitä on kysymys. www.tunnelukkosi.fi

>pekko Su, 2012-01-08 11:18

Sykiatri Martti Paloheimo (1915-2002) julkaisi useita kirjoja.

Paloheimon kirjoissa löytyisi ehkä pohdittavaa.
Oliko hän aikaansa edellä, vai jatkammeko Kotivammaisuuden kierrettä?
Paloheimo käytti ilmaisua "Suomalainen kansanneuroosi."

Lainaus kirja-arvostelusta Kotivammaisuuden synty-Suomalaisen lapsuuden haavat 1999.

Raju kannaotto lasten ja nuorten pahoinvointiin. Jokaisella ihmisellä on oikeus hyvään lapsuuteen, mutta luonnollinen välittämisen ja huolenpidon ketju saattaa häiriintyä.
Kotien suljettujen ovien takaa voi löytyä hätkähdyttävän paljon välinpitämättömyyttä, jopa henkistä väkivaltaa.
Jokainen äiti ja isä ei rakastakaan lastaan.
----------
Martti Paloheimo Ihmisensuojelu 1972.
Lainaus kirja-arvostelusta.

Keskustelu ihmisten ympäristön saastumisesta on ollut viime aikoina voimakkaasti esillä. Martti Paloheimo lähestyy kysymystä uudelta, omaperäiseltä taholta.
Hän tarkastelee ihmisensuojelua luonnonsuojelun osana.
Samaan aikaan, kun luonto saastuu ympärillämme, vahingoittuu myös ihminen ei vain ruumiillisesti, vaan yhä laajemmassa mitassa myö henkisesti.

Tämä kuvastuu erityisen näkyvästi psykiatrin työkentässä, ja on saanut tri Paloheimon kaavailemaan ihmissuojelun kokonaisohjelmaa.
Hänen kirjansa on haaste yhteisöllemme edessäolevan tuhon estämiseksi.
Se on depatti ja protestikirja, jossa myös lämpimällä tunteella ja avoimella itsetilityksellä on osansa.
--------

>Kotivammaisuuden synty -uomalaisen lapsuuden haavat. La, 2012-06-02 12:02

lisää kommentti

uusimmat

Muualla Yle.fi:ssä