Osaako kolmevuotias valehdella?

Neljän nassikan äiskänä haluaisin verestää muistoja ja tarkentaa tietoja. Nuorimmaisten ikäero on kaksitoista vuotta, joten olen jo unohtanut milloin keskimäärin alkaa ikä, jolloin lapsi "oppii valehtelemaan"? Muistaisin, että 3-vuotias ei vielä "osaa" valehdella vaan, että hän puhuu asiat kuten ne ovat olleet. Tiedän, että ikäkehitys on yksilöllistä mutta mietityttää, kun juuri 3-vuotta  täyttänyt poikani kertoo häntä lyödyn, jos sattuu vahingossa kaatamaan vaikka maitolasin. Kotonamme häntä ei kyseessä olevista vahingoista rangaista vaan opetetaan vahinkoihin suhtautumaan vahinkoina. 

Muistat aivan oikein. Kolmevuotias ei vielä osaa valehdella siinä mielessä kuin me aikuiset, eli muokata totuutta itselleen suotuisammaksi. Mutta ei kolmevuotias ihan totuudessakaan pysy, ainakaan siinä mielessä kuin me aikuiset totuuden miellämme.
Kolmevuotias (ja isompikin lapsi) kertoo mielellään asiat niin kuin hän luulee aikuisen toivovan. Taipumus vielä korostuu, jos lapsi arvelee kysytyn asian olevan aikuiselle tärkeä.

Otetaan esimerkiksi tilanne, jossa lapselle olisi tarjolla jäätelöä.  Jos kysyt asiasta myöntävään sävyyn, kuten: ”Otatko jäätelöä? ” tai peräti ” Ota jäätelöä, otathan?”, vastaa lapsi hyvin todennäköisesti myöntävästi.  Jos taas kysyt kieltävään sävyyn, kuten: ”Ethän vaan missään nimessä ota jäätelöä?”, lapsi todennäköisesti epäröi. Hän miettii: ”Tahtoisin kyllä jäätelöä, mutta äidin mielestä minun ei pitäisi ottaa sitä”. Aikuisen reaktion kiihkeydestä riippuen lapsi joko uskaltautuu haluamaan jäätelöä tai kieltäytyy, vaikka mieli tekisi. Näin aikuinen voi tarkoittamattaan johdatella lapsen ”valehtelemaan”.

Kolmevuotias voi myös ”valehdella”, koska hänen päässään menevät vielä sekaisin sadut, omat ja muiden kokemukset, unet, telkkariohjelmat. Hän saattaa kertoa totena kuulemiaan tai näkemiään tapahtumia, ja reagoida niin kuin olisi itse ollut osallisena. Samoin hän saattaa yhdistää kaksi aikuisten näkökulmasta toisiinsa liittymätöntä asiaa ”valeeksi”.

Toisaalta kolmevuotias ei osaa vielä ajatella kovinkaan pitkälle syy-seuraus-suhteita. Hän kertoo auliisti – jopa ylpeästi - naarmuttaneensa auton kylkeä avaimilla, jos asiasta kysytään innostuneeseen sävyyn. Tässä mielessä hän kertoo asiat siten kuin ne ovat.
Jos ymmärsin kirjeestäsi oikein, haluaisit selvittää, onko lastasi todella lyöty. Asiasta ei valitettavasti saa varmuutta pelkästään lapsen iän perusteella. Kerron siksi joitain suuntaviivoja, kuinka näinkin vaikeaa asiaa voi pienen lapsen kanssa selvittää.

Yritä vastata lapsen puheisiin mahdollisimman rauhallisesti ja johdattelematta. Jos kysyt ikään kuin varmana asiana: ”Kuka sinua on lyönyt?”, saattaa lapsi sinun mieliksesi nimetä jonkun täysin viattomankin ihmisen.  Sano sen sijaan esimerkiksi ”Ahaa, lyöty?” ja anna lapsen rauhassa kertoa lisää. Lapsen leikitkin voivat toistaa hänelle tapahtunutta tai häntä mietityttävää tapahtumaa.

Jos epäilet jotakuta lyöjäksi, puhu suoraan hänen kanssaan. Voit myös kysyä neuvoa kotikuntasi lastensuojelusta, neuvolasta tai perheneuvolasta. Asiaa kannattaa selvittää, etenkin jos epäilet lyöjäksi ihmistä, joka on lapsesi kanssa tekemisissä jatkossakin.
Vaikkei totuus koskaan selviäisikään, on lapsellesi tärkeää, että kuuntelet häntä myötätuntoisesti ja lohduttaen. Ja hienoa, ettei teillä rangaista maitolasin kaatumisesta!

Janna Rantala on lastenpsykiatrian erikoislääkäri ja pienten lasten äiti. Hänellä on laaja työkokemus lasten ja perheiden ongelmista - vauvasta teini-ikäisiin. Hän on toiminut myös aikuispsykiatrina, neuvola- ja koululääkärinä sekä kouluttajana. Tällä hetkellä hän opiskelee perhepsykoterapeutiksi.