Pitäisikö huolestua kun lapsi leikkii jatkuvasti vihaista leikkiä?

3-vuotias lapseni leikkii jatkuvasti vihaista leijonaa ja tykkää muutenkin eläinleikeistä. Leikkii hän tosin muitakin leikkejä, mutta päiväkodista on kyselty, olisiko lapsella patoutunutta vihaa? Itse en ole huolissani lapsestani, koska leikit alkoivat Ice Age 2:sen katsomisen jälkeen, josta on aikaa muutama kuukausi.

Kuopukseni on saanut rakkautta enemmän kuin kaikki muut yhteensä, koska erosin odotusaikana, ja yritin siis olla isi ja äiti. Nyt meillä on uusioperhekuviot ja hyvä olla muutoin, mutta itselläni on kova stressi rahasta ja pätkätöistä. Lapsilleni yritän antaa mahdollisemman paljon aikaa, vuorotyön ohessa. Toki korotan ääntäni liian usein väsyneenä, mutta selitän lapsilleni aina miksi äiti suuttui jne.

Pitäisikö minun olla huolissani näistä leikeistä? Olen kysellyt pojaltani onko hän vihainen jollekin meille tms. mutta hän vaan sanoo että tykkää leikkiä pelottavaa leijonaa. Osaa kyllä leikkiä
kilttiäkin...

Kuulostaa hyvältä, että stressaavasta elämäntilanteestasi huolimatta annat lapsellesi paljon aikaa. Sitä kolmevuotias vielä tarvitsee. Kuulostaa myös, että olet miettinyt päiväkodin aikuisten esittämää huolta, koska erittelet näin tarkkaan erilaisia, mahdollisesti lasta huolestuttavia asioita; vanhempien ero, uudet perheenjäsenet, vuorotyö, stressi, äidin väsymys, raha-asiat. Hienoa on sekin, että lapsesi leikkii ja nimenomaan mielikuvitusleikkejä, joissa on mukana tunnetta. Sehän kuulostaa minusta suorastaan helpottavalta, ei lainkaan huolestuttavalta.

Mihin päiväkodin henkilökunnan huoli sitten saattaa perustua? Heidän ajatuksiaan tarkemmin tietämättä, voin tässä pohtia joitakin näkökulmia, jotka itselleni nousivat mieleen.

• Joskus lapsi ottaa leikissä pelottavan roolin silloin, kun on itse peloissaan. Jos esimerkiksi päiväkodissa on jännittävä olo tai tulee ikävä äitiä, ei lapsesi ehkä uskalla näyttää ikävänsä ja pelkoaan olemalla pieni, vaan yrittää suojautua ottamalla pelottavan roolin.

• Joskus lapsen toistuvan, hyvin tärkeältä vaikuttavan leikin takana voi todella olla jotain huolestuttavaa. Silloin puhutaan traumaattisesta leikistä.

Lapsesi leijona-leikki on alkanut sen jälkeen, kun hän on katsonut elokuvan, jonka ikäraja on 7-vuotta. On mahdollista, että elokuvassa on ollut lapsellesi liian jännittäviä kohtia, joita hän nyt yrittää käsitellä leikkimällä.

Kolmevuotiaalle tavanomaisetkin kiukun tunteet voivat tuntua pelottavilta, saatikka sitten elokuvien taitavasti rakennetut, jännityksen huippuunsa nostavat kohtaukset ja lapsen näkökulmasta eläväntuntuiset hahmot. Olen jo aiemmin tällä palstalla kirjoittanut tv:n katsomisesta.

Onko sinulla tapana antaa hänen katsoa näitä isommille lapsille tarkoitettuja, aika pitkiä elokuvia, vai onko kyseessä yksittäinen elokuva?

Pelkästään tämän perusteella osaa sanoa suoraan pitäisikö sinun olla huolissasi. Ehkä voisit vielä neuvotella päiväkodin aikuisten kanssa asiasta uudestaan.

• Jos kyseessä on patoutunut viha, voitte yhdessä miettiä keinoja sen purkamiseksi.
• Jos kyseessä on elokuvan aiheuttama liian voimakas tunnekokemus, voit vähentää lapsesi tv:n katseluaan kolmevuotiaalle sopivaan määrään ja ohjelmiin.
• Jos taas kyseessä on vain ohimenevä intensiivinen leikki, sen parempi!

Janna Rantala on lastenpsykiatrian erikoislääkäri ja pienten lasten äiti. Hänellä on laaja työkokemus lasten ja perheiden ongelmista - vauvasta teini-ikäisiin. Hän on toiminut myös aikuispsykiatrina, neuvola- ja koululääkärinä sekä kouluttajana. Tällä hetkellä hän opiskelee perhepsykoterapeutiksi.