Vanhemman huono itsetunto voi vaikuttaa lapseen

Kysymys: 

Miten äidin negatiivinen minäkuva vaikuttaa lapsen kehitykseen? Mihin asioihin kannattaisi erityisesti kiinnittää huomiota, jotta lapselle kehittyisi positiivinen minäkuva?

Vastaus:

Hyvällä itsetunnolla ja positiivisella minäkuvalla tarkoitetaan yleensä samaa asiaa: ihminen kokee olevansa yleensä tarpeeksi hyvä, rakastettu ja taitava, ja hän kestää epäonnistumiset tai ristiriidat ilman kohtuutonta syyllisyyden ja häpeän tunnetta. Jokaisen minäkuva on altis elämänkolhuille ja ympäristön palautteelle. Kriisitilanteissa itsetuntomme yleensä tilapäisesti huononee. Jatkuvasti huonoa palautetta saava ihminen alkaa kokea olevansa huono, kun taas epärealistista, palvovaa suistutusta kokeva kehittää vääristyneen itsetunnon.

Omaa minäkuvaa ja itsetuntoa voi arvioida kuuntelemalla omaa ”sisäistä puhettaan”. Esimerkkitilanne: Töissä valtava kiire, pitäisi ehtiä kaupan kautta päiväkotiin, lapsi marisee nälkäänsä, eteisen peilissä näkyy, että tukkakin on huonosti. Negatiivinen minäkuva papattaa päässä: ”Taas jäi töitä rästiin, en osaa hallita ajankäyttöäni. Voi ei, joudun ostamaan eineksiä, muut vanhemmat varmaan kokkaavat terveellisiä ruokia. Mikä tuolla lapsellakin on, eihän se edes ilahdu kun näkee mut. Argh tätä tukkaa, ei ihme että seksielämä on kuollutta, kun näytänkin tältä”. Kun taas positiivinen minäkuva ymmärtää ja kannustaa: ”Töitä jäi rästiin, on taas niin kiireet ajat, vaan kyllä se helpottakin. Nyt keskitytään kotiasioihin. Otanpa jotain helppoa ruokaa kun on kiire, tehdään sitten viikonloppuna huolella. Lapsiraukkakin nälissään, kannanpa sitä loppumatkan. Jestas mikä tukka, hih-hih-hii, täytyy varata aika kampaajalle. Jaksaisiko tänään innostaa kumppaniakin… edelliskerrasta on jo aikaa…”

Negatiiviselle minäkuvalle on tyypillistä ajatella itsessä olevan vikaa silloinkin, kun vaikeudet johtuvat ympäristöstä, vaatia itseltään täydellisyyttä, kuvitella muiden ajattelevan pahaa ja kokea kohtuutonta syyllisyyttä ja häpeää aivan inhimillisistä piirteistä.

Negatiivinen minäkuva siirtyy helposti vanhemmalta lapselle ankaruuden, vaativuuden, moitteilla ja rankaisulla kasvattamisen kautta: lapselle ollaan yhtä vaativia ja armottomia kuin itsellekin. Vaikka jokainen vanhempi kokee riittämättömyyden tunteita, voi huonolla itsetunnolla elävä vanhempi kokea ympäristön jatkuvasti arvostelevan häntä ja lasta, ja yrittää siksi ”suorittaa” vanhemmuutta täydellisesti. Kyllin hyvä ei hänelle riitä. Lapsi myös tarkkailee miten vanhempi puhuu itsestään, kohtelee itseään ja antaa muiden kohdella itseään, ja kopioi tämän omaan minäkuvaansa.

Negatiivista minäkuvaa kannattaa aktiivisesti muokata positiivisemmaksi. Voit tietoisesti keskeyttää itseäsi moittivat ajatukset ja etsiä kannustavia ajatusmalleja. Järjestä itsellesi hyvää ja hemmottelevaa; palkitse itsesi jollakin mieluisalla. Huomaa ponnistelujesi tulokset, älä ainoastaan tekemättömiä töitä. Jätä tietoisesti huomioimatta ympäristön negatiiviset kommentit ja keskity kuuntelemaan hyvää palautetta. Tee listaa asioista, joissa olet riittävän hyvä – paras ei tarvitse olla. Mieti mistä negatiivinen käsitys itsestäsi on saanut alkunsa. Milloin aloit ajatella itsestäsi niin ikävästi? Kannustettiinko sinua lapsuuden kodissasi? Romahtiko aiemmin hyvä itsetuntosi jonkin kriisin yhteydessä?

Kun oma itsetuntosi paranee, tulet automaattisesti parantaneeksi myös lapsesi itsetuntoa. Pystyt kohtelemaan lastasi sallivammin, kannustavammin ja hänen ei-niin-viehättävät-piirteensäkin hyväksyen. Tarvittaessa saat apua neuvolapsykologilta, perheneuvolasta tai muusta omasta keskustelukontaktista.

Janna Rantala on lastenpsykiatrian erikoislääkäri ja pienen lapsen äiti. Hänellä on laaja työkokemus lasten ja perheiden ongelmista - vauvasta teini-ikäisiin. Hän on toiminut myös aikuispsykiatrina, neuvola- ja koululääkärinä sekä kouluttajana ja Yle TV2 Poinzi-lastenohjelman neuvonantajana.

Lisätietoja:

Vinkkejä itsetunnon kehittämiseen: www.nyyti.fi
Itsetunto ja parisuhde: www.tukiasema.net