Lastenpsykiatri Janna Rantala: Mainoksia

01.11.2013Janna Rantala
Lastenpsykiatri Janna Rantala: Mainoksia. Kuva: Siiri Huttunen, Yle Olotila.

Talvirenkaiden vaihto sujui mukavasti tutussa rengasliikkeessä. Lapsetkin pääsivät mukaan, nuo onnesta ymmyrkäiset moottoriöljyn haistelijat, rengastunkin kanniskelijat. Vain yksi asia oli muuttunut viime käynnin: autotallin seinällä oli kalenteri, jossa marraskuun nainen pesee pallean seutuaan suihkussa. Kalenterin alareunassa on työkalujen kuvia, sillä niitähän siinä mainostetaan, tietysti.

Vastaavaan tilanteeseen jouduimme kesällä, kun vierailimme ystäväni ihanassa uudessa kantakaupungin asunnossa. Lautalattiat, syvät ikkunalaudat, alakerran liikehuoneistossa, pornokauppa…

Liikkeen ikkuna oli lapsista mielenkiintoinen. Näytillä ei onneksi ollut anatomista alan tarvikkeistoa, vaan asuja. Lapset eivät ymmärtäneet nyörisaappaiden ja sisäkön asujen syvempiä ulottuvuuksia. He kutsuivat liikettä ”Kenkä- ja essukaupaksi”.

Entäs viime kevät, kun kansainvälisen vaateketjun bikinimainokset levisivät päiväkotireittimme varrelle.

- Äiti, miksi tolla tädillä on timanttibikinit?
- No, se on itse hyvin tyytyväinen niihin ja suosittelee niitä muillekin.

Autotallimiehellä on tietysti oikeus pitää kalenteria seinällään. Pornokaupalla on oikeus tehdä houkutteleva ikkunasomistus. Ja minulla on oikeus päättää miten siihen reagoin. Vaadinko äänekkäästi kalenterin poistamista? Pidänkö lapsille oppitunnin naisten vartalon jatkuvasta hyväksikäytöstä kulttuurissamme? Innostunko essuista itsekin? Vai jätänkö tämän kaiken huomiotta?

Ei kyse ole vain pornografisesta mainonnasta, vaan kaikesta, jota luulemme tarvitsevamme ja ansaitsevamme. Suhtautuminen pakko-saada-tavaraan opitaan esimerkistä. Huokaillaanko meillä hurmaantuneesti kiiltävien lehtikuvien äärellä? Tutkitaanko joka kilotavu kodinelektroniikkamainoksista? Etsitäänkö kohtuullisia tarjouksia vai haaveillaanko utopisesta? Hyvin tehtyjen mainosten valta on suuri. Eivät lapseni osaa sitä kyseenalaistaa, se on minun tehtäväni.

Uskon, että on hyvä ymmärtää jotain rajallisuudesta. Kaiken ei tarvitse olla tarjolla juuri minulle, juuri silloin kuin se minulle parhaiten sopii. Kaikkea ei voi ostaa, lainata, varastaa. Ei tavaroita, ei ihmisiä, ei loputtomien tarpeidemme tilapäisiä tyydyttäjiä.

Siksi mainosten huomiotta jättäminen on minusta kaikkein viisainta.  Mitä enemmän, tuohtuneemmin, punastelevammin tai innostuneemmin lapsen nähden reagoin näihin mainoksiin, sitä kiinnostavampia niistä teen.

Renkaiden vaihdon lomassa ehdittiin jutellakin.

- Äiti, miksi tossa kuvassa on täti suihkussa?”
- Niin, en oikein tiedä… Mitä itse arvelet?
- Ehkä hän on hyvin tyytyväinen pesumahdollisuuksiinsa ja suosittelee suihkussa käyntiä muillekin

Näinhän sen täytyy olla. Kieltäydyn näkemästä mainoksen muuta viestiä. Kaiken ei tarvitse olla tarjolla. Siksi lähetän renkaanvaihtofirmaan ystävällisen sähköpostin, jossa kerron syyni lopettaa yhteistyömme.

kommentit

"Pidänkö lapsille oppitunnin naisten vartalon jatkuvasta hyväksikäytöstä kulttuurissamme?"

Tämä kuulostaa suoraan sanottuna jo aika vainoharhaiselta. Miksi vähäpukeinen esiintyminen halutaan nähdä niin usein hyväksikäyttönä? Ja miksi vain, kun kyseessä on nainen? Usein on kyse ennemminkin ihailusta - ei mistään negatiivisesta.

>X – La, 2013-11-02 01:04

Tuo viimeinen lause oli juuri sitä mitä toivoisin maailmassa enemmän. Sitä, että ei kaikkea tarvitse hiljaa hyväksyä. Naisten seksualisointia tursuaa joka tuutista ja objektivointia on maailma pullollaan ja jotenkin tuntuu, että se vaan pitäisi hyväksyä. Pääsisi helpommalla kun ei ottaisi kantaa. Mutta onneksi joku ottaa, edes tällä pienellä tavalla. Tekisin juuri samoin.

Miespuoliset tuttavani kertoivat, että heillä on nyt kielletty tyttökalenterit työpaikan kahvihuoneessa. Itse pidin käsittämättömänä, että sellaisia on vielä ollut ja heidän mielestään niitä olisi saanut olla edelleenkin. Eikö maalaisjärki jo sano, että ei tissikuvien esilläolo sovi työpaikalle ja ei herätä normaalia kunnioittavaa ilmapiiriä naisten ja miesten välillä työyhteisössä. Ajatusmaailmamme välillä oli käsittämätön kuilu ja aika toivottomaksi koin maailman siinä hetkessä.

>ihmettelyä – La, 2013-11-02 10:20

Niin. En ole lastenpsykiatri, olen vaan ihan tavallinen vanhempi. Kun lapsi kysyy miksi mainoksessa on sitä on tai tätä, sanon sen olevan vain mainos. Ja että mainos on huijausta, se ei ole oikeaa elämää.

>Isä – La, 2013-11-02 10:30

Rasittavasti kirjoitettu artikkeli. Olisi pitänyt jo otsikkoon laittaa avoimesti että "ei ole kyse vain pornografisesta mainonnasta". Tämä artikkeli noudattaa sosiaalipornon kaavaa, jossa yritetään puhua "tabuista" mukakiinnostavasti.

Minua on aina ärsyttäneet mainokset laidasta laitaan, ja kyllä tuo nais- ja myös miesvartalon esittely on aina kuulunut vmäisimpään päähän spektriä, mutta tarvitseeko mainoksia käsitellä ikäänkuin ne liittyisivät mainosten UHRIEN ajatteluun.

Työpaikan kalenterit tuskin edustavat mainoksista kuin jotain promillen murto-osaa.

>Huoh – La, 2013-11-02 11:08

Viestisi pointti jäi minulle hämäräksi. Jäi vaikutelma, että yrität kaivaa jutusta tai sen motiiveista esiin jotain, mitä siellä ei ole.

"..tarvitseeko mainoksia käsitellä ikäänkuin ne liittyisivät mainosten UHRIEN ajatteluun" - voisitko selventää, kuka sinun mielestäsi on mainosten uhri? Kuluttaja? Mainoksissa esiintyjä? Niiden vastentahtoinen näkijä/kuulija? En käsitä, mitä ajat takaa. Ja itse kysymys, "tarvitseeko..." - jos tämän kirjoittajan mielestä tarvitsee (vaikka en edelleenkään oikein käsitä, mitä haluat sanoa), niin sitten tarvitsee. Vaikka juuri SINUN mielestäsi ei tarvitsisikaan.

>Misirlou – La, 2013-11-02 15:24

Pienistä asioista koostuu suuri kokonaisuus. On ihan hyvä joskus reagoida ja kyseenalaistaa asioita, kuten tässä tapauksessa mainosten keinoja, vaikka sitten leimattaisiinkin tiukkapipoksi. Olen minäkin joutunut tahtomattani katselemaan näitä nakukalentereita tietyillä työpaikoilla vieraillessa. Voin jotenkin ymmärtää, että mahdollisesti yksitoikkoisessa ja likaisessa työssä tällaiset "piristeet" ovat mukavia olemassa, mutta jos niitä välttämättä haluaa katsella, niin voisiko ne ehkä sijoittaa esim. taukotiloihin, jottei asiakkaiden - ja aivan erityisesti alaikäisten - tarvitsisi niidä nähdä? Ei liene ylivoimaisen vaikeaa.

>Misirlou – La, 2013-11-02 15:34

Taitaa olla se täti tai äiti kuka on ahdistunut.

Pitäiskä täti-äitin mennä vaikka juttelemaan ahdistuneisuudestaan jollekin.

Lapsiin oman ahdistuneisuuden projisointi ja sen pohjalta toimiminen voi jättää traumoja.

>Sir Carmi – La, 2013-11-02 15:38

Mikä saa sinut olettamaan, että jutun kirjoittaja kärsii ahdistuneisuudesta? Olisi parempi, että esittäisit jotain omia, järkeviä näkemyksiä asiasta, sen sijaan että teet hatusta vetäistyjä oletuksia sinulle tuntemattoman kirjoittajan mahdollisista ongelmista. Suosittelen sinulle - ja itse asiassa kenelle tahansa nettikirjoittelijalle - vaikkapa Wikipediastakin löytyvää artikkelia argumentointivirheistä.

>Misirlou – La, 2013-11-02 15:57

Taitaa Sir Carmi olla heikkonäköinrn? Ehkä silmälääkärillä käynti auttaisi.

>Kärtty – La, 2013-11-02 16:15

lisää kommentti

Lisää kommentti

aiheet

uusimmat

Muualla Yle.fi:ssä