Lastenpsykiatri Janna Rantala: Vain isä osaa oikein!

08.11.2013Janna Rantala
Lastenpsykiatri Janna Rantala: Vain isä osaa oikein! Kuva: Jason Nelson, stock.x

Kolmevuotiaalle ei kelvannut mikään. Ei mikään. Peruna oli liian pieni, liian kuuma, liian peruna. Äidin vaivalla vääntämä herkullinen kastike ei saanut lupaa edes tulla lautaselle. Surkean itkun takaa singahti koko tilanteen summaus: ”Äiti, sä et osaa mitään oikein! Vain isä osaa oikein!”   

Jaahas. Kerrataanpa tilanne. Äiti, joka on työpäivän jälkeen juossut kauppaan haalimaan ravitsevan ja herkullisen aterian aineksia, heittänyt kauppakassit eteiseen ja pyykkikoneen päälle ehtiäkseen hakemaan kullanmurusiaan päiväkodista ajoissa, ei osaa mitään oikein. Sen sijaan isä, joka napsii tapaksia kolmatta päivää työmatkallaan Barcelonassa, osaa oikein. Äiti, joka vääntää tänäänkin lapset nukkumaan, tiskit koneeseen, huomisen päivän vaatteet valmiiksi ja viimeiset rivit artikkeliinsa, ei osaa mitään oikein. Sen sijaan isä, joka huomenna tulee kotiin leuka sängellä ja lähikiskasta lapsille ostetut tuliaiset kassissa, osaa oikein.

Uupumus, kateus ja riittämättömyys on väkevä myrkky. Se valtasi minutkin. Miten mielelläni olisin kertonut lapsille kumpi vanhempi tässä nyt oikeastaan osaa oikein. Miten tyydyttävää olisi ollut kostaa lapsen moite morkkaamalla miestäni. Miten oikeutetulta olisikaan tuntunut marttyyrikohtaus.

Miten ikinä selviäisin yksinhuoltajana? Nyt voin sentään käräjille joutumatta soittaa miehelleni raivonpurkupuhelun. Tai laittaa tekopirtsakan syyllistysviestin: Millaiset säät siellä, aurinkoista varmaan? Täällä sataa räntää vaakasuoraan ja lapset kaipaa isäänsä. Pidä hauskaa kulta!”

Tällä kertaa lapsen lohduttomuus hellytti minut. Myönsin, että isä on ihan paras, vaikkakin nyt vielä yhden yön poissa. Vakuutin isänkin kaipaavan omia kullanmurujaan. En maininnut tapaksia.

Lapselle kolmen päivän ero isästä on pitkä aika. Niin pitkä, ettei isälle uskalla olla vihainen. Entä jos isä ei palaakaan? Kaukana olevaa kaivattua voi joutua idealisoimaan, jotta saisi hänet maagisesti palaamaan. Poissaolevalle tarkoitettu pettymys on varminta kohdistaa läsnä olevalle. Läsnä oleva tekee karhunpalveluksen lapselle, jos lähtee morkkaamaan kaivattua.

Aikuisten kesken epäreiluutta voi purkaakin. Nöyrä vastaaminen syyllistysviestiin onnistuu ihan hyvin patatas bravan ja tempranillon äärestä: Säät ok, mutta kaipaan teitä. Voinko jotenkin auttaa täältä käsin? Kiitos kun jaksat kulta, tuon sullekin kivat tuliaiset… Ehkä silloin ei tarvitse kotiin palattuaan ihmetellä miksi puoliso on kolmatta päivää mykkäkoulussa.

Sitä paitsi lapsi oli oikeassa. En osaa tätä hommaa oikein. Miksi yritän raivon vallassa selvitä yksin siitä, mikä on yleensä kahden ihmisen homma? Kun minä palaan työmatkalta tarkkaan harkitut tuliaiset laukussani, odottavat kotona täydet likapyykkikorit, ranskanperunoilla eläneet rennot lapset ja sopivasti kaipuun vallassa vuoroaan odottava mies. Isä se osaa oikein. Sekä työmatkailun, että kotimiehenä olon.

kommentit

No huh huh. Aikamoisen seksististä myrkkyä oli tämä. Jos miespsykiatri kirjoittelisi naisista vastaavaan sävyyn, olisi työpaikka katkolla. Sinulle toivon lyhyttä uraa ihan sen vuoksi ettet ehdi liian monta elämää pilaamaan.

>no huh huh – La, 2013-11-09 02:04

meillä on tuommosta vaikkei isi matkalla olekaan. aina.
muut sanovat, että mun pitää jaksaa ja mies ite että "hänhän hoitaa myös, sitä ei vain huomata" ja ottaa kunniaa itselleen siitä että nykyisät yleensä hoitavat -ei tosin hän. Nykyään on vaikeampaa valittaa epäreiluudesta.

>mielelläni olisin moderniäiti – Su, 2013-11-10 10:01

Meillä oli taas niinpäin, että isä joutui työnsä ohella hoitamaan kaiken myös kotona. Sosiaaliviranomaisten ihanneäiti keskittyi päihteitten sekakäyttoon ja oli yleensä niin pihalla, ettei tuntenut edes omia lapsiaan vaan saattoi ajaa harhoissaan heidät ulos pakkaseen menninkäisinä yöllä ilman vaatteita.
Sosiaaliviranomaiset todellakin kiittivät häntä, että hieno akateeminen äiti ja minä olin paha mies, kun en antanut äidille mahdollisuutta osallistua perheen hoitoon - höh! Lasten turva ei kiinnostanut ketään - vähiten lastensuojelua ja sosiaalitanttoja. Heille oli tärkeintä kiusata ja nujertaa isää.
Kun mainitsin kerran sanan "juopponarkkari", niin minua uhattiin vankilalla, mutta lapsille 3v - 17v sentään sallittiin sama totuudenmukainen nimitys äidistään.
Suomi on hyvin isä- ja miesvihamielinen maa, missä kaikki naistenkin viat sälytetään miesten niskaan.
Viranomaispiireissä isät ovat väkivaltaisia lastenraiskaajia ja naisentappajia, kun taas äidit ovat miestensä uhreina raatavia enkeleitä.

>3 x yhisä – Su, 2013-11-10 15:03

Onhan tuossa aikalailla vahva yleistys, että ne pyykkikorit ja tiskialtaat on täynnä kun äiti palaa reissusta. En tod. yleistäisi noin. Miehet osaa priorisoida asioita kotonakin. Tehdään ensin se mitkä pitää tehdä ensin. Ne pyykit ja tiskit ei oo aina se välttämättä ensin hoidettava juttu. Aikanaan kun mm. siivouksesta jäi sellainen mieleen, kun vaimo huomasi, että kylppärin, saunan, vessojen siivous olikin kovin "helppo" keikka kun minä sen tein niin halusi vaihtaa sen itselleen ja mulle sitten loppu huusholli. No miten kävi, meitsi hoiteli sen(kin) vaimon mielestä niin "helposti", että piti oikein syynätä, että olihan kaikki siivottu. No oli, joka kerran.Kun keskittyy olennaiseen niin homma hoituu "helposti". Vaimolla kun tuppasi aika kulumaan "taivasteluun" kun pitää siivota. Ihan sama ipanoiden ruokkimisessa. Akiruokailu on sen verran tiivis "prosessi", että mitä siinä hienostelemaan. Homma kerralla pekettiin, jos ei ruoka maistu niin seuraavan kerran sitä on tarjolla iltapalalla. Ei mitään ihme vääntämisiä, että "maista nyt, ota edes vähän" ja lässyn lässyn. Ihan on terveitä aikuisia ihmisiä ipanoista käytöksestäni huolimatta kasvanut. Oon samaa mieltä, että jos mies vastaavaa täällä kirjoittelisi naisista niin jo olisi "sovinisti, sika" ajojahti päällä. Suomessa kuuluu olla suvaitsevainen ihan kaikelle, muuten voi joutua syytetyksi vihapuheesta. Tuo vaan ei koske yhtä kohde ryhmää, suomalaista miestä ja vielä nimenomaan suomalaista keski-ikäistä miestä. Siinä ryhmä, jota kuka tahansa saa (ja monen mielestä pitääkin) "löydä" oikein olan takaa, ihan miten rankasti vaan ilman, että siitä kukaan alkaa "lyöjää" syyttelemään vihapuheista yms. Mutta toisaalta onhan se hieno juttum, että on tässä maassa edes yksi ryhmä joka kestää kyllä moisen mättämisen kun tarviihan nämä viher- femmari- mamu yms. ryhmän jonkun kohteen jonne alemmuuskompleksiaan voivat purkaa. Että, antaa tulla vaan kyllä meillä kestetään.

>Niinpä – Ma, 2013-11-11 11:38

Minusta tässä kyse pelkästään isää ikävöivästä tenavasta. Miksi vanhempi ottaa sen noin henkilökohtaisesti? Ja jos lapsi ei syö niin olkoot ilman. Kyllä se syö myöhemmin kun nälkä iskee.

>Hohhoijaa – Su, 2013-11-10 10:25

Hauska kirjoitus, tässähän vain annettiin neuvoja, kuinka toimia. Tosin ihmettelen miksi naiset eivät ota rennosti, ei sitä kaikkia töitä kannata ottaa pohjanmaan kautta, jos rahaa on, niin voi hakea ne sapuskat salaatteineen hakea lähikapakasta ja pyykkikasankin voi antaa kasaantua ilman paniikkipesuja.

>Minja – Su, 2013-11-10 14:20

Nainen on tunneolento, joka ei osaa ottaa rennosti, sillä hän ei käytä järkeään ja siksi pienistäkin asioista kasvaa hänen tunteisaan hirvittäviä työvuoria, mitkä ruokkivat hänen martyyriuttaan.
Syyllinen ongelmiin on aina mies, mitä tukee kaikki ympärilläkin olevat naiset.
Sosiaalitoimen tunnuslause on:" Jätä tuo tyhmä äijä, kyllä me sinusta huolehdimme". Mutta ongelma onkin siinä, ettei kukaan huolehdi lapsista, sillä se estetään kaikin mahdollisin tavoin myös isältä. Sitten ihmetellään syrjäytyneitten (syrjäytettyjen) nuorten määrää.
Suomi on feministinen hirmuvalta ja lapset ovat sen uhreja.

>3 x yhisä – Su, 2013-11-10 15:18

Olisiko rivien välistä luettavissa että miehesi hoitaa useimmiten jälkikasvun ruokinnan kun on kotona?
Ettei vaan ole niin että kun miehesi palaa siltä sinun mielestä "loma"-työmatkalta, niin sinä pidät hirvittävän marttyyri-marmatuksen ja muistat mainita että on hänen vuoronsa ottaa leijonan osa jälkikasvun hoitamisesta työpäivien jälkeen.
Mitenkä on, valittaako miehesi jos olet ollut muutaman päivän pois ja hän on hoitanut lapsia ja huushollia. Vai osaako hän kenties nauttia lastensa kanssa olosta?
Alkaa huolestuttaa tämä nykynaisten uus-avuttomuus lasten ja kodin kanssa...

>Kuusi vuotiaan isä – Ma, 2013-11-11 09:38

Kiitos taas loistavasta todellisuuden analyysistä!

Lapsen todellisuus on niin toinen, että leikki-ikäisen helppous, kiltteys ja läpikotainen myönteisyys jossakin ympäristössä soittaa kelloja aina yhtään pidempään jatkuessaan.

>Kiitos! – Ma, 2013-11-11 10:40

Täysin niin totta koko artikkeli. Hauska lukea intomoralisteja, jotka näkevät punaista kun joku suhteellisen merkittävässä asemassa oleva uskaltaa kirjoittaa faktoja selvällä suomenkielellä.
Oikeesti hei, ei kaikkea tarvitse niin kirjaimellisesti ottaa.. vaikkakin näinhän asia on :)! Hyvä Janna! Arkirealismi kunniaan.
Ps. Suomessa on sanavapaus.. jopa psykiatreilla

>"faktat kavahduttaa" – Su, 2013-12-01 19:05

lisää kommentti

Lisää kommentti

aiheet

uusimmat

Muualla Yle.fi:ssä