Leijonaemous kasvoi Anna-Kaisaan Down-lapsen myötä

Kaksi vuotta sitten Kätilöopiston sairaalassa Anna-Kaisa Huurinainen, 28, ja hänen miehensä Heikki saivat syliinsä esikoistytön, Lailan, jonka erityispiirteet kertoivat heti lapsen Downin oireyhtymästä.

 - Vaikka synnytys oli ollut uuvuttava, en romahtanut tiedosta heti. Olin vain niin täynnä rakkautta ja luottamusta elämään, Anna-Kaisa summaa tunteitaan. 

Totaalinen romahdus ja suru sekä suuttumuksen tunteet tulivat vuorokausi synnytyksen jälkeen.

- Mutta Laila on kasvaessaan yllättänyt meidät täysin. Jos olisin sairaalassa romahtamishetkelläni tiennyt, kuinka paljon ilon ja onnen hetkiä Laila meille tuo, en olisi itkenyt niitä kyyneleitä. 

Nyt kaksivuotiaalle Lailalle syntyi pikkuveli Wäinö viisi kuukautta sitten. Pikkuveljestä kasvaa ehkä Lailalle henkinen isoveli jonain päivänä.

- Wäinö kasvaa silmissä, ja hänen vauva-aikansa tuntuu menevän ohi niin nopeasti, Anna-Kaisa sanoo ääni haikeana. 

Lailan kehitysaskelia Huurinaisen perhe joutuu odottamaan pidempään. 

- Lailan kehittyminen ei ole itsestäänselvyys, Anna-Kaisa miettii lastensa eroja.

Suhtautuminen lapsiin voi olla erilaista mutta samanarvoista 

Anna-Kaisa on ylpeä molemmista lapsistaan, mutta kertoo näyttävänsä sen hieman eri tavoin.

- Lapset ovat omia persooniaan ja jo siksi suhtaudun heihin eri tavoin. Erityisen ylpeä Lailassa olen hänen persoonastaan. Hän on niin valloittava tyyppi, että uudet ihmiset ovat usein nopeasti Lailan pauloissa. Sosiaalisuus on selkeästi hänen vahvuutensa, Anna-Kaisa kertoo.

- Haluan kertoa myös muille, että vammaisesta lapsesta ollaan tässä perheessä yhtälailla tosi ylpeitä. Lailalle suo ylimääräisen huomion. Tai ehkä huomioin häntä eri tavalla siksi että hän on tyttö... Kummastakin lapsesta ollaan tietenkin yhtä ylpeitä, ehkä vain eri asioista, Anna-Kaisa päättää napakasti. 

Erityislapset näkyviin 

- Erityislasten asema tässä yhteiskunnassa on muodostunut minulle todella tärkeäksi. Haluan muuttaa ihmisten suhtautumista vammaisiin ja koen tärkeäksi, että kehitysvammaisista ihmisistä puhutaan ylipäänsä, että se ei ole enää tabu, Anna-Kaisa pohtii. 

Anna-Kaisa alkoi Lailan syntymän jälkeen kirjoittaa blogia 47 palasta. 

- Se kertoo erityisperheen tavallisesta elämästä. Hyvin paljonhan blogia lukemaan eksyy äitejä, joilla on vaikkapa suurempi riski saada Down-lapsi. 

Viime kesänä Anna-Kaisa mietti, miksi Suomessa vammaisia ei näe mainoksissa tai vaatekatalogeissa malleina. Anna-Kaisa otti yhteyttä mallitoimistoon ja esitti ideansa mallista kera extrakromosomin. Mallitoimistosta tuli ripeästi pyyntö saada Lailan kuvia nähtäväksi, ja yks kaks Laila olikin mallitoimiston listoilla. 

- Leijonaemouden myötä olen kokenut velvollisuudekseni ajaa tätä asiaa omalla tavallani. Tavallisen lapsen kohdalla en luultavasti olisi kokenut tätä tarpeelliseksi. Haluan ihmisten tietävän enemmän erityislapsista ja -aikuisista. Ehkä ihmisten suhtautuminen muuttuu positiivisemmaksi. 

Anna-Kaisa vie Lailan mallintöihin vain lapsen omilla ehdoilla. 

- En usko että tällä tehdään pahaa Lailalle, ja ainahan työtarjouksesta voi kieltäytyä, jos se tuntuukin huonolta ajatukselta sillä hetkellä. 

- Olen ehkä enemmän huolissani Lailan tulevaisuudesta. Wäinön tulevaisuutta ja pärjäämistä elämässä ei mieti samalla lailla vielä, hän on jo nyt sellainen jättimöhkäle, joka kasvaa yläkäyrillä, Anna-Kaisa nauraa. 

 - En kuitenkaan osaa kuvitella että meille olisi tulossa jotain isoja haasteita Lailan kanssa. Totta kai tiedostan tulevaisuuden haasteet, ja Lailan itsenäistymisen aika ja päätökset joita joudumme Lailan puolesta tekemään jännittävät, Anna-Kaisa miettii.

- Mutta en jaksa vielä miettiä minkälaiseen kouluun Laila pääsee. Arki on nyt hyvää juuri tällaisenaan.